Käyttäjä2042

On täällä muitakin samanlaisia:) Tulevaisuus stressaa. Ja uskon, että vaikka kuinka opiskelisi jo unelma-ammattiaan, se stressaa silti. Itse olen 22 , lukion jälkeen olen haahuillut ja opiskellut sitä sun tätä. Nyt päätin jäädä ensi vuodeksi kotiin ja tehdä osa-aikatöitä sekä opiskella avoimessa yliopistossa kaikkea, mikä voisi mahdollisesti kiinnostaa ja hakea ensi kevään haussa yliopistoon. Yliopisto on aina ollut se unelma, mutta en ole saanut aikaiseksi koskaan mennä edes pääsykokeisiin asti, sillä en tiedä, mitä haluaisin lukea ja tehdä "isona". En siis tiedä edelleenkään (yhtään!!) mikä mun juttu voisi olla, mutta tuntuu, että pakko toimia ja vetää se motivaatio jostain ja päästä sisään. On hankala neuvoa, kun on samassa tilanteessa ja yhtä hukassa, mutta uskon, että kaikki järjestyy. Päätät vain jonkin asian ja lähdet päämäärätietoisesti tavoittelemaan sitä. Jos sinusta tuntuu oikealta reissata, niin reissaa. Itse haluaisin reissata ja ehkä tehdä lapsiakin piakkoin, mutta tuntuu, että rentoutuakseni minun on pakko saada ja saavuttaa se paikka siellä yliopistosa, että voin hengähtää! Sisäänpääsyä vaikeutetaan koko ajan, joten sekin stressaa. Lisäksi olen ottanut jo paikan vastaan amk:ssa, joten olen toissijainen hakija. Tsemppiä!