Masennus ja pettymys itseen – hyvää tarkoittavat ihmiset sanovat "vääriä" rohkaisun sanoja
Minulla on lapsuudesta alkaen ollut erilaisia vaikeuksia, niin fyysisiä kuin psyykkisiä. Nämä ovat aiheuttaneet nuoruudessa ja aikuisiällä masennusta ja huonoa itseluottamusta sekä pettymystä itseen. Katsoin äsken erään videon Youtubesta, jossa ihminen lohdutti ja rohkaisi itsemurhan partaalla ollutta nuorta sanomalla (suomennettuna englannista): "Olet upea ihminen, ja olen ihan varma, että tulet menestymään ja tekemään upeita asioita tässä maailmassa."
Minulle tuli siitä todella paha olo, koska minulle itselleni on sanottu noin rohkaisumielessä (vaikken ole koskaan ihan itsemurhaa ollut tekemässä, mutta kuitenkin huonossa jamassa). Nyt yritän selittää, mikä tuollaisessa rohkaisussa ja lohduttamisessa on vikana...
Eli siinä on vikana se, että
1. toinen odottaa, että tulen menestymään, koska olen "upea ihminen" ja "upeat ihmiset menestyvät". Olen aina ollut tietyistä syistä aika varma, etten tule menestymään ja tekemään upeita asioita. Joten tuollainen lohdutus ja rohkaisu saa minut huolestumaan siitä, että tulen tuottamaan tuollekin ihmiselle pettymyksen, kun en sitten tulekaan menestymään.
2. tavallaan tuolla tavalla sanoessaan puhuja tahattomasti taas uusintaa sen oletuksen, että ihmisen täytyy suorittaa ja menestyä, "saavuttaa hienoja juttuja" ollakseen arvokas ja elämän arvoinen.
Tekisi mieli keskeyttää tuollaiset rohkaisut ja sanoa suoraan: "Älä odota, että tuleen menestymään millään lailla, koska todennäköisesti niin ei tule tapahtumaan. Olen olemassa ja elossa ja sen on riitettävä." tms. Mutta koska rohkaisija tarkoittaa hyvää, en kehtaa sanoa noin. En kehdannut edes siihen Youtube-videoon kommentoida, että ei ehkä ihan noin kannata sanoa.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Kommentit (19)
Ymmärrän hyvin. Ihan turhaa kasata ihmisille paineita ja odotuksia. Ei kaikista tule eikä tarvitsekaan tulla mitään erikoista ja ihmeellistä. Sitäpaitsi se että elää on jo tarpeeksi ihmeellistä.
Ymmärrän hyvin.
Olen kokenut samantapaista, ehkä vähän erilaisissa tilanteissa, mutta kuitenkin. Harmi, etten osaa lohduttaa muuten, mutta ymmärrän sinua joo.
Onko "menestyminen" ainoa asia. No on suomessa iha jo koulun liikatunnilta alkaen. Eikö osata nauttia yhdessä tekemisestä ilmain menestymistä ja kilpailua. Millainen henki ryhmässä?
Joo. Samat, hyvää tarkoittavat ihmiset puhuvat sitten myös 'elämässä pärjäämisestä', saavutuksista ja pyramidinpalvonnasta yleensäkin ja vilpittömästi uskovat, että sinäkin jaat nämä samat kiinnostuksenkohteet.
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
Mitä sitten pitäisi sanoa? On vaikea rohkaista masentunutta kun tuntuu että kaikki erilaiset lauseet lytätään eikä mikään kelpaa rohkaisuksi.
Mut itsekin hahmotat että voi elää hyvää elämää ihan tavallisenakin, eli anna valua vetenä selästä. Erityisyys on harhaa mutta elämä ainutkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
Ap lle vai?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
Miltä kuulostaisi hirtehinen huumori tai vaikka pelkkä kuuntelu sen leipäläven aukomisen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
En ole ap mutta minä toivoisin sanoja jotka muistuttavat siitä että jokainen riittää omana itsenään, eikä tarvitse olla sen enempää kuin on. Jos masennus on siinä pisteessä että mitään ei jaksa tehdä niin ihan konkreettinen apu auttaa, kaupassa käynti tai vaikka ruoan laitto ja ihan vaan oleminen.
Itseäni ainakin auttaa parhaiten se ettei vaadita ja odoteta yhtään mitään. Silloin pystyn jotain jopa saamaan aikaankin.
On kiva myös ettei koko ajan ääneen ihailla ja kehuta jotain toisia ihmisiä ihan kuin niistä pitäisi ottaa mallia ja pyrkiä olemaan samanlainen huippumenestyjä. Sen kun tietää että eihän ne ulkoisesti täydelliset ihmiset oikeasti mitenkään voi olla onnellisa koska heillä on jätti velat eikä aikaa koskaan edes nukkua.
Ei heillä ole aikaa olla siellä yli kalliissa valkoisessa kodissaan, eikä se heidän kroppa tule koskaan olemaan riittävä heille. Enkä usko että se heidän hieno uransa on autuaaksi tekevä ja stressitön lopullisen täyttymyksen lähde.
Ymmärrän mitä tarkoitat.
Terveellä ihmisellä on kuitenkin pohjimmiltaan tarve auttaa, lohduttaa, tsempata kauheasti, jos joku on masentunut. On kauhean vaikea hyväksyä se fakta, ettei oikeasti ole mitään tehokasta lausetta, jolla toisen saisi nostettua sieltä suosta. Ja jotenkin pitäisi kumminkin tukea. Silloin sieltä tulee noita emämöläytyksiä, "kyllä se siitä" jne.
Kälyni on ollut vuosia masentunut, ja olen yrittänyt pysytellä vain kuuntelevana korvana. Mutta jossain välissä on aina itsekin sanottava jotain. En voi vastata vain "joo", kun toinen kertoo raskaita ajatuksiaan. Silloin sitä tulee sanoneeksi varmaan just jotain todella typerää ja alkaa heitellä hyödyttömiä elämänohjeita.
Anteeksi. Myönnän, etten osaa auttaa. Ikävämpää on toki kälyni masennus kuin se, että tunnen itseni hyödyttömäksi. Mutta vähän armoa meillekin, möläyttelijöille..
"sinun kannattaisi ottaa ihan mikä tahansa työ"
"sinähän pystyt ihan mihin vaan ja osaat"
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
Ymmärrän, että toisen on vaikeaa sitten tietää, mitä kenellekin kuuluu sanoa, koska nämä ovat yksilöllisiä asioita. Minusta parhaita on: "Kaikki järjestyy." tai "Tärkeintä on, että sinulla on asiat hyvin." tms.
Eli että ei kasata mitään odotuksia eikä suorittamista ja saavuttamista liitetä elämän tarkoitukseen.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten toivoisit, että sinulle sanottaisiin rohkaisuksi ja kannustukseksi?
En ole ap mutta minä toivoisin sanoja jotka muistuttavat siitä että jokainen riittää omana itsenään, eikä tarvitse olla sen enempää kuin on. Jos masennus on siinä pisteessä että mitään ei jaksa tehdä niin ihan konkreettinen apu auttaa, kaupassa käynti tai vaikka ruoan laitto ja ihan vaan oleminen.
Ok. Hyvin useinhan käy niin, että koska ystävät ja muut läheiset eivät osaa sanoa mitään järkevää kannustukseksi ja rohkaisuksi, ei sanota mitään eikä oikein haluta pitää enää yhteyttäkään, kun ei ole mitään sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko "menestyminen" ainoa asia. No on suomessa iha jo koulun liikatunnilta alkaen. Eikö osata nauttia yhdessä tekemisestä ilmain menestymistä ja kilpailua. Millainen henki ryhmässä?
Lissän vielä: kun ihminen murretaan, hän ei enää palaa. Kun hänellä on hyvä olla jossakin, hän tekee parhaansa, mihin se sitten riittääkään. Ihmisten on tultava toisiaan vastaan: se on energiaa, joka on vastavuoroista.
Olen huomannut että masentuneelle mitkä tahansa sanat on vääriä. Jollakin tavoin kaikki väännetään vääriksi. Se että ei sano mitään tulkitaan niin ettei välitä.
Ymmärrän.
Yksi lause mitä en halua kuulla on myös tämä ihanan tsemppaava: "Näytä niille!" "Näytä muille mihin sinusta on" "Päätä vaan että nyt minä kaikille näytän!"
Tai tämä: Älä vittuillessaskaan tee itsaria. Ihan piruillessas päätätkin elää