Taidan olla todella sekaisin
Olen yhä kiinnostunut henkilöstä, joka on lyhyen ajan sisällä onnistunut pahoittamaan mieleni jo useampaan kertaan. Tapailimme siis.
En tiedä. Ahdistaa kaikki. Kukaan ei sovi minulle.
Kommentit (49)
Ei vaan sinä olet mestari pahoittamaan itse oman mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan sinä olet mestari pahoittamaan itse oman mielesi.
Inhottavasta kielenkäytöstä/käytöksestä kyllä todellakin olen.
En vain ole tottunut deittailussa pahoittamaan mieltäni vähän väliä jostain, mitä toinen minulle täräyttää. Tämä henkilö osasi olla todella kylmä ja kolho viesteissä, mutta livenä vaikutti vähän lämpimämmältä. Kuitenkaan hänessä ei ollut tippaakaan romanttisuutta eikä sellaista perus flirttiä, mitä yleensä kiinnostuneena heitellään puolin ja toisin. Kertoisin tarkemmin henkilön käytöksestä, mutta en halua paljastua.
Taidat sä vähän sekaisin olla.. jos nyt jo päivittänyt sun mieles monta kertaa ni mitä luulet että tulevaisuudessa tekee? Taikaiskusta muuttuu unelmiesi prinssiksi?
Järki käteen. Paitsi tietysti jos tykkäät pahoittaa mielesi ni sitten.
Vierailija kirjoitti:
Taidat sä vähän sekaisin olla.. jos nyt jo päivittänyt sun mieles monta kertaa ni mitä luulet että tulevaisuudessa tekee? Taikaiskusta muuttuu unelmiesi prinssiksi?
Järki käteen. Paitsi tietysti jos tykkäät pahoittaa mielesi ni sitten.
Olen kiinnostunut, en enää tekemisissä henkilön kanssa. Mutta miksi olen edes kiinnostunut? Ei mitään järkeä
Vierailija kirjoitti:
No oliko kokoa tarpeeksi.
En tiedä, kun ei sinne asti päästy.
Mulla vähän sama juttu ja veikkaan, että ongelmani ovat aika moninaiset ja syvällä.
Ehkä kaikkein masentavinta tässä on se, että minulle ei vain kelpaa 'kukaan', vaikka olen lempeä ja hyvää tahtova ihminen ja mielelläni olisin taas parisuhteessa, siis vain jos se saisi oloni onnelliseksi. Annan esimerkkejä (keksin päästäni niitä, mutta niissä on ripaus totuutta): Kiinnostun Janista, 29, ja Jani minusta. Tulemme hyvin juttuun, arvomme ovat samanlaiset, samoin huumori. Sitten saan tietää, että Jani on täysin erilainen kuin minä, esimerkiksi somessa. Jani on kaikissa mahdollisissa kuvanjakopalveluissa ja deittisovelluksissa ja -sivuilla. Mielenkiintoni lässähtää siihen paikkaan, enkä saa enää samaa fiilistä kuin aiemmin.
Sitten tutustun Petteriin, 31, jonka kanssa juttu luistaa samoin, ja päätämme tavata. Livenäkin sujuu mukavasti ja Petteri on selkeästi kiinnostunut.
...kunnes viestitellessä saan huomata, että Petterissä ei ole tippaakaan tuota aiemmin mainitsemaani romanttisuutta, ja hänellä on tapana täräyttää asiat "faktoina pöytään". Jotkut asiat lukevat netissäkin (oikeasti) faktoina, mutta Petteri tietää paremmin. Petteri juttelee minulle kuin olisin hyvä kaveri, mutta livenä hänestä huokuu kiinnostus. En silti kykene siihen, minulla ei ole tarpeeksi hyvä olo. Tarvitsen miehen kanssa olon, että uskallan avautua asioistani ja olla joskus heikkokin. Minä en tunne niin. Päätän, että on parempi lopettaa.
Ja molemmista olen ollut oikeasti tosi kiinnostunut, mutta se ei vain toimisi. Sitten kerran tapaan sen maaaaaaailman ihanimman miehen, jonka kanssa päädymme ihanan flirttailevien ja kutkuttavien viestien ja muutamien treffien jälkeen seurustelemaan. Äkkiä paljastuu, ettei sitä maailman ihaninta miestä ole olemassakaan. Kaikki on ollut ihastuneen miehen esitystä. Ja jälleen lähtöruudussa... :(
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama juttu ja veikkaan, että ongelmani ovat aika moninaiset ja syvällä.
Minussa on paljon sitä vikaa, että jakelen pakkeja joskus pienistäkin syistä, siis kiinnostukseni lopahtaa herkästi, mutta tässä tapauksessa en voi ottaa syitä niskoilleni. Mies oli jotenkin todella kaksipuolinen... Minulle on tärkeää voida viestitellä mukavasti ja tuntea silloinkin olevani haluttu ja ihana. Eikä niin, että livenä on mukavaa, mutta treffien jälkeen viestitellessä fiilis laskee.
Ap:lla lienee kuvitelmia romantiikasta, joka on imetty kieoskikirjoista, leffoista, TV-sarjoista ja fantasioista. Mitä se sitten ikinä onkaan, ruusuja hopeamaljassa ja kuutamolla lausahdettuja rakkausrunoja? Voisit täyttää romanttikannälkääsi vanhoilla suomileffoilla, mutta ihmiskontakteissa odottaa normaalia ystävällistä tutustumista.
Aika saatanan itsekästä. Odotat muilta mahdottomia, ja itse olet maailman keskipiste jonka tarvitsee vain olla olemassa.
Tämä kaikki taistelee todellista luonnettani vastaan. Minussa on epävarmuutta ja toisaalta itsevarmuutta ja vahvuutta lopettaa ihmissuhde, jossa en voi hyvin. Ystävien kohdalla olen pitkittänyt asiaa vuosia (muutamien eri ihmisten kohdalla), koska olen aina pitänyt "kaikkea" omana syynäni. Olen päättänyt katsoa "vielä kerran", "varmistua asioista", ja vuodet ovat kuluneet mutta en ole tuntenut oloani täydellisen hyväksi ja vapautuneeksi. Sitten välit ovat menneet poikki, ja olen tuntenut olevani rikki ja pohjalla, mutta vahvempi.
Miesten suhteen pidän monenlaisista ihmisistä, toki peruspuitteet (ikähaarukka, pituus yms.) ovat aina samat. Olen todella avoin monenlaisille ihmisille (miehille), mutta vaadin kemioilta, arvoilta jne. todella paljon :( Pakkien antaminen riitelee sen faktan kanssa, että minä en todellakaan haluaisi antaa pakkeja. Se tuntuu kylmältä, minä en haluaisi sitä. Mutta tunnen, milloin se on oikea ratkaisu ja sitten se on pakko tehdä, vaikka kärsin siitä taas pitkään. :(
Kehittelet ihan ihme fantasioita ihmisestä ennen kuin tapaattekaan.Kun hän sitten ei vastaa märkiä uniasi, niin ei kelpaakaan. Suosittelen lopettamaan deittailun netissä, kun sekoat noin kovasti omiin mielikuviisi. Tapaa ihmisiä myös sen ensimmäisen kontaktin suhteen vain kasvotusten. Eli tutustu heihin harrastuksessa, urheilussa, konsertissa, baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Aika saatanan itsekästä. Odotat muilta mahdottomia, ja itse olet maailman keskipiste jonka tarvitsee vain olla olemassa.
Kuten sanoin: kertoisin tarkemmin miehen käytöksestä, mutta en haluaisi paljastua. Ei ole itsekästä pahoittaa mieltään tylystä puheesta.
Vierailija kirjoitti:
Kehittelet ihan ihme fantasioita ihmisestä ennen kuin tapaattekaan.Kun hän sitten ei vastaa märkiä uniasi, niin ei kelpaakaan. Suosittelen lopettamaan deittailun netissä, kun sekoat noin kovasti omiin mielikuviisi. Tapaa ihmisiä myös sen ensimmäisen kontaktin suhteen vain kasvotusten. Eli tutustu heihin harrastuksessa, urheilussa, konsertissa, baarissa.
Minä olen ujo. En viihdy baareissa enää, en kaipaa juopottelijaa elämääni. Harrastukseni, joita ei nyt ole mutta jos olisi, ovat kaukana harrastuksista, joissa tapaa miehiä. Ne ovat niin sanotusti naisellisia harrastuksia.
En käy konserteissa ja vaikka kävisin, en tutustuisi siellä ihmisiin. Miksi? Lue ensimmäiset sanat tästä viestistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla lienee kuvitelmia romantiikasta, joka on imetty kieoskikirjoista, leffoista, TV-sarjoista ja fantasioista. Mitä se sitten ikinä onkaan, ruusuja hopeamaljassa ja kuutamolla lausahdettuja rakkausrunoja? Voisit täyttää romanttikannälkääsi vanhoilla suomileffoilla, mutta ihmiskontakteissa odottaa normaalia ystävällistä tutustumista.
Mutta kun se tutustuminen ei ollut ystävällistä. Juurihan sanoin. Se oli kolhoa (miehen) faktat faktoina -meininkiä, joka ei todellakaan saanut oloani mukavaksi ja rentoutuneeksi niin, että olisin voinut kuvitella kertovani hänelle vaikkapa arkaluontoisista asioistani. Eksän kanssa asia oli täysin toinen, uskalsin olla myös heikko. Monet muut asiat eivät sitten sopineetkaan yhteen.
Olet siis umpikujassa, et tule saamaan miestä ikinä. Koska et itse halua muuttua ja miehet eivät vastaa unelmiasi, niin se on siinä sitten.
Henkilö halusi siis itse jatkaa tapailua. Silti hän oli mestari pahoittamaan mieleni vähän väliä.