Taidan olla todella sekaisin

Vierailija kirjoitti:

Olet siis umpikujassa, et tule saamaan miestä ikinä. Koska et itse halua muuttua ja miehet eivät vastaa unelmiasi, niin se on siinä sitten.

Olisiko minun siis pitänyt katsoa läpi sormien tylyä töksäyttelyä liittyen milloin mihinkin? Olisiko minun pitänyt tyytyä siihen, että viestitellessä oloni ei ole erityisen haluttu tai muuta vastaavaa, mutta livenä menee vähän paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla lienee kuvitelmia romantiikasta, joka on imetty kieoskikirjoista, leffoista, TV-sarjoista ja fantasioista. Mitä se sitten ikinä onkaan, ruusuja hopeamaljassa ja kuutamolla lausahdettuja rakkausrunoja? Voisit täyttää romanttikannälkääsi vanhoilla suomileffoilla, mutta ihmiskontakteissa odottaa normaalia ystävällistä tutustumista.

Mutta kun se tutustuminen ei ollut ystävällistä. Juurihan sanoin. Se oli kolhoa (miehen) faktat faktoina -meininkiä, joka ei todellakaan saanut oloani mukavaksi ja rentoutuneeksi niin, että olisin voinut kuvitella kertovani hänelle vaikkapa arkaluontoisista asioistani. Eksän kanssa asia oli täysin toinen, uskalsin olla myös heikko. Monet muut asiat eivät sitten sopineetkaan yhteen.

Hei, kukaan ei kaipaa kumppanikseen "heikkoa ihmistä", joka haluaa tutustumisen kärkeen jo avautua "arkaluontoisisita asioista". Et parisuhde toimi, jos siinä toisen pitää olla terapeuttina ja kannatella ihmistä, joka haluaa heittäytyä "heiveröiseksi keijukaiseksi, joka on liian hauras tähän maailmaan". Jaksaisitko itse sellaista miestä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis umpikujassa, et tule saamaan miestä ikinä. Koska et itse halua muuttua ja miehet eivät vastaa unelmiasi, niin se on siinä sitten.

Olisiko minun siis pitänyt katsoa läpi sormien tylyä töksäyttelyä liittyen milloin mihinkin? Olisiko minun pitänyt tyytyä siihen, että viestitellessä oloni ei ole erityisen haluttu tai muuta vastaavaa, mutta livenä menee vähän paremmin?

Nuo ovat sinun tulkintojasi. Miksi ihminen ei voisi puhua asiaa? Miksi pitäisi leperrellä?

Minulla on paha olo, koska olin oikeasti kiinnostunut. Mitta minä en vain pysty, minä tiedän millaista on, kun uskaltaa olla heikko ja kertoa arkaluontoisia asioita toiselle. Eksälle uskalsin. Tämän henkilön kanssa oloni oli lähinnä sellainen, että minä joko tyydyn siihen mitä saan tai saan lähteä menemään. Valitsin jälkimmäisen :(

Mitta... Siis mutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis umpikujassa, et tule saamaan miestä ikinä. Koska et itse halua muuttua ja miehet eivät vastaa unelmiasi, niin se on siinä sitten.

Olisiko minun siis pitänyt katsoa läpi sormien tylyä töksäyttelyä liittyen milloin mihinkin? Olisiko minun pitänyt tyytyä siihen, että viestitellessä oloni ei ole erityisen haluttu tai muuta vastaavaa, mutta livenä menee vähän paremmin?

Nuo ovat sinun tulkintojasi. Miksi ihminen ei voisi puhua asiaa? Miksi pitäisi leperrellä?

Haluaisin tuntea olevani haluttu kokonaisuus, mikäli on kyseessä romanttinen tapailu. En minäkään sanoisi kiinnostavalle miehelle, että "et sinä mikään maailman *tähän joku adjektiivi* ole" ja sitten jatkaisi ihan muusta aiheesta juttelua. Kai se on sitten normaalia joidenkin mielestä, minulle siitä tulee todella paha olo.

Olet tosiaan psyykkisesti niin epävakaa ja epävarma ja pahan olon valtaama, että tarvitset mielummin vastaanottoaikoja psykiatrian puolelle kuin miestä. Ehkä myös ikää lisää.

Haluaisin pientä kevyttä, molemminpuolista flirttiä. Haluaisin miehen, joka kysyy innoissaan, että lähtisinkö vaikkapa ensi viikolla leffaan ja sen jälkeen voisimme tehdä jotain mukavaa, jos minulle sopii. Haluaisin miehen, joka treffien päätteeksi vaikka kehaisee minua hyvännäköiseksi ja sanoo, että olipa kivaa, kun hymyilin niin nätisti.

Jotain tuollaista. Mutta se mies ei ollut tippaakaan tuollainen. Livenä lämpimämpi, mutta ei _lämmin_.

Vierailija kirjoitti:

Olet tosiaan psyykkisesti niin epävakaa ja epävarma ja pahan olon valtaama, että tarvitset mielummin vastaanottoaikoja psykiatrian puolelle kuin miestä. Ehkä myös ikää lisää.

Siis olen epävakaa, jos pahoitan mieleni tylyistä sanoista ja siitä, ettei toinen flirttaile tippaakaan, vaikka on sanojensa mukaan minusta kiinnostunut? En ymmärrä tuollaista alkuunkaan. Minussa itsessäni on niin paljon hyväntahtoisuutta, empatiaa, huumoria ja välittämistä, että haluan sitä myös takaisin itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat sä vähän sekaisin olla.. jos nyt jo päivittänyt sun mieles monta kertaa ni mitä luulet että tulevaisuudessa tekee? Taikaiskusta muuttuu unelmiesi prinssiksi?

Järki käteen. Paitsi tietysti jos tykkäät pahoittaa mielesi ni sitten.

Olen kiinnostunut, en enää tekemisissä henkilön kanssa. Mutta miksi olen edes kiinnostunut? Ei mitään järkeä

Sun pitää pohtia tätä itseksesi! Olisiko kyse siitä, että et halua luovuttaa? Eli olet luonut mielessäsi jonkin käsityksen etkä tahdo siitä luopua, vaikka totuus ja signaalit sanoisi muuta. Miksi näin, sitä ei voi tietää kun ehkä sinä itse jos oikein pohdit.

Oletko ollut pitkään itseksesi? Onko tuo henkilö muuten sellainen (tai kuvittelit olevan) minkälaista haluat rinnallesi? Paitsi, että hänessä onkin negatiivistakin ja yrität sivuuttaa sen, että olet loukkaantunut. Miksi? Miksi juuri tällä henkilöllä on oikeus kohdella sua ikävällä tavalla eli loukata kerta toisensa perään? Kai olet kertonut, että hän loukkaa?

Mitä henkilössä on niin erityistä, että saa olla idioottimainen?

Kukaan muu ei sun arvoasi tee kuin sinä itse...

Itse sanot itseäsi ahdistuneeksi ja arvelet olevasi sekaisin. Koet olevasi hyväntahtoinen, humoristinen ja välittävä, mutta miehet ovat vain pahoja, kun puhuvat totta eivätkä flirttaile kuten sinulle sopisi. Tajuatko? Missä mättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat sä vähän sekaisin olla.. jos nyt jo päivittänyt sun mieles monta kertaa ni mitä luulet että tulevaisuudessa tekee? Taikaiskusta muuttuu unelmiesi prinssiksi?

Järki käteen. Paitsi tietysti jos tykkäät pahoittaa mielesi ni sitten.

Olen kiinnostunut, en enää tekemisissä henkilön kanssa. Mutta miksi olen edes kiinnostunut? Ei mitään järkeä

Sun pitää pohtia tätä itseksesi! Olisiko kyse siitä, että et halua luovuttaa? Eli olet luonut mielessäsi jonkin käsityksen etkä tahdo siitä luopua, vaikka totuus ja signaalit sanoisi muuta. Miksi näin, sitä ei voi tietää kun ehkä sinä itse jos oikein pohdit.

Oletko ollut pitkään itseksesi? Onko tuo henkilö muuten sellainen (tai kuvittelit olevan) minkälaista haluat rinnallesi? Paitsi, että hänessä onkin negatiivistakin ja yrität sivuuttaa sen, että olet loukkaantunut. Miksi? Miksi juuri tällä henkilöllä on oikeus kohdella sua ikävällä tavalla eli loukata kerta toisensa perään? Kai olet kertonut, että hän loukkaa?

Mitä henkilössä on niin erityistä, että saa olla idioottimainen?

Kukaan muu ei sun arvoasi tee kuin sinä itse...

Siis me emme ole tekemisissä, minä laitoin stopin. Olen ollut itsekseni alkuvuodesta, eli en mitään huiman pitkää aikaa. Silti olen avoin miehille, vaikken väkisin ketään nyt tarvitse.

Todellakin luon kerta toisensa perään omia harhakuviani ja kaunistelen ihmisten huonot puolet niin, että "kai mä vaan ymmärsin väärin, ei se varmaan aina ole sellainen jne." Ikinä tämä ei ole pitänyt paikkaansa, joka ikinen kerta olen saanut huomata, että huono ei hyväksi muutu ja that's it. Silti se ei mene pieneen päähäni, ei millään.

Kyllä tämä mies vaikutti todella kiinnostavalta, olin täysillä mukana hommassa, kunnes... Ne tylyt puheet, ne tylyt puheet ja flirtistä ei tietoakaan. Minulla oli paha olo.

"Mulla on pahaolo kun mies ei flirttaa"

Voi laps' rukka.

- Muuten, mitä kivaa itse sanot tapaamillesi miehille? Millaista se sinun harjoittamasi oikea flirtti ja kohteliaisuuden ja romantiikka on? Millaisia herkkiä asioita haluat miesten uskovan sinulle? Miten heikkoja toivot heidän olevan?

Vierailija kirjoitti:

Itse sanot itseäsi ahdistuneeksi ja arvelet olevasi sekaisin. Koet olevasi hyväntahtoinen, humoristinen ja välittävä, mutta miehet ovat vain pahoja, kun puhuvat totta eivätkä flirttaile kuten sinulle sopisi. Tajuatko? Missä mättää?

Totuuksia haluan kuulla, mutta en lauottuna päin näköä. En halua suhteeseen miehen kanssa, jonka ajatuksissa minä olen esimerkiksi ihan hauska. Haluan olla miehen silmissä todella hauska. Kyse on siitä, miten mies ajattelee minusta. Miten kiinnostunut ihminen voi ajatella niin kylmän realistisesti, sitä en ymmärrä? En halua olla miehelle "ihan hyvä" vaikkapa lyhyenä naisena, vaan ihanan lyhyt, viehättävän lyhyt. Esimerkkejä.

Jäin miettimään etten kyllä ole törmännyt miehiin jotka vähän väliä kehuisivat deittiään. Siis hynyilitpä nätisti jne kuten tuossa kirjoitettiin esimerkiksi.

Itselleni tulisi herkästi teennäinen olo jos toinen kehuisi noin vähän väliä.

Kieltämättä ap tilanteesi kuulostaa siltä että olet etukäteen "piirtänyt " mieleesi kuvan millainen miehen pitää olla. Lienee aika mahdotonta löytää juuri sellainen mies. Entä jos koettaisit tutustua miehiin niin että et etukäteen loisi kovin vahvoja mielikuvia millainen mies mahdollisesti on tai millainen hänen pitäisi olla. Entä jos koettaisit tutustua ilman ennakko-odotuksia ja sitten miettisit voisitko olla onnellinen miehen kanssa kun näet millainen hän on.

Vierailija kirjoitti:

"Mulla on pahaolo kun mies ei flirttaa"

Voi laps' rukka.

- Muuten, mitä kivaa itse sanot tapaamillesi miehille? Millaista se sinun harjoittamasi oikea flirtti ja kohteliaisuuden ja romantiikka on? Millaisia herkkiä asioita haluat miesten uskovan sinulle? Miten heikkoja toivot heidän olevan?

Minä en flirttaa, jos mies ei tee oloani mukavaksi. Ajan kanssa osaan olla flirtti, kun luotan paremmin. Eksän kanssa meillä oli samantyyliset taustat ja ymmärsimme toisiamme siinä aiheessa hyvin. Kummankaan ei tarvinnut sanoa mitään ihmeellistä, koska se ymmärrys oli molemminpuolista. Kumpikaan ei ihmetellyt ja taivastellut toisen rankkoja kokemuksia, ne vain olivat asioita, joita jaettiin ja tunnettiin, että toinen ymmärtää. Eksä flirttaili, teki oloni mukavaksi ja rentoutuneeksi. (Lyhyen) ajan kanssa se ihanuus hänestä, en tiedä minne. Sitten hän jätti minut. Eksässä on liikaa huonoa, mutta hän oli niitä harvoja, joiden kanssa oloni oli turvallinen ja haluttu.

Siis ihanuus hävisi, en tiedä minne.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään etten kyllä ole törmännyt miehiin jotka vähän väliä kehuisivat deittiään. Siis hynyilitpä nätisti jne kuten tuossa kirjoitettiin esimerkiksi.

Itselleni tulisi herkästi teennäinen olo jos toinen kehuisi noin vähän väliä.

Kieltämättä ap tilanteesi kuulostaa siltä että olet etukäteen "piirtänyt " mieleesi kuvan millainen miehen pitää olla. Lienee aika mahdotonta löytää juuri sellainen mies. Entä jos koettaisit tutustua miehiin niin että et etukäteen loisi kovin vahvoja mielikuvia millainen mies mahdollisesti on tai millainen hänen pitäisi olla. Entä jos koettaisit tutustua ilman ennakko-odotuksia ja sitten miettisit voisitko olla onnellinen miehen kanssa kun näet millainen hän on.

Kaipaan jonkinlaista flirttiä, en teennäistä ja jatkuvaa. Jotain sellaista, että koen viestitteleväni romanttisessa enkä kaverillisessa mielessä. Kuten sanoin, minä olin oikeasti kiinnostunut, mutta heti alusta lähtien mies pahoitti mieleni pariin kertaan. Anteeksi pyysi lopulta ja selitti, mutta sitten täräytti taas jotain. Ei se vain saanut oloani mukavaksi. Mitään muuta huonoa en hänestä löytänyt siihen mennessä. Mutta tuo oli liian huonoa.

Eksä ja eksä ja eksä. Ja toisen pitää flirttailla sinulle, mutta sinä et hänelle? UUUUUUUUvuttava ihminen, joka pyörii vain oman napansa ja oman olonsa ympärillä, miehen pitäisi siihen itsekeskeisyytesi  ympärille sitten rakentaa ihmemaa, flirttailla ja ihastella, sirkuttaa kuin soitimella oleva lintu.

Taidat tarvita jonkinlaisen takakammarin pojan, joka palvoo kuin kultakimpaletta eikä tiedä mitään ihanampaa kuin palmunlehvien leyhyttelyn ylläsi.

Ei herranjestas, et ole kypsä minkäänlaiseen ihmissuhteeseen.

Tai no toista asiaa ei edes pyytänyt anteeksi, ainoastaan täräytti mielipiteensä siitä ja antoi olla. Toista asiaa pahoitteli lopulta.