Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla todella sekaisin
10.05.2016 |
Olen yhä kiinnostunut henkilöstä, joka on lyhyen ajan sisällä onnistunut pahoittamaan mieleni jo useampaan kertaan. Tapailimme siis.
En tiedä. Ahdistaa kaikki. Kukaan ei sovi minulle.
Kommentit (49)
Taidat olla trolli.
En kyllä jaksa kanssasi enää yhtään lauseenvaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla trolli.
En kyllä jaksa kanssasi enää yhtään lauseenvaihtoa.
En ole trolli. Enkä edes tiedä, kuka Sinä olet näistä monista kommentoineista. Pointti on kuitenkin se, että miehen pitäisi saada minut tuntemaan oloni hyväksi ja ihanaksi, ei jotain sinnepäin.
Ja edelleen kertoisin tarkemmin asioista, mutta siinä on tunnistusriski. Harmi vain, koska kunnollisilla esimerkeillä ymmärtäisitte paljon paremmin, miksi loukkaannuin moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla lienee kuvitelmia romantiikasta, joka on imetty kieoskikirjoista, leffoista, TV-sarjoista ja fantasioista. Mitä se sitten ikinä onkaan, ruusuja hopeamaljassa ja kuutamolla lausahdettuja rakkausrunoja? Voisit täyttää romanttikannälkääsi vanhoilla suomileffoilla, mutta ihmiskontakteissa odottaa normaalia ystävällistä tutustumista.
Mutta kun se tutustuminen ei ollut ystävällistä. Juurihan sanoin. Se oli kolhoa (miehen) faktat faktoina -meininkiä, joka ei todellakaan saanut oloani mukavaksi ja rentoutuneeksi niin, että olisin voinut kuvitella kertovani hänelle vaikkapa arkaluontoisista asioistani. Eksän kanssa asia oli täysin toinen, uskalsin olla myös heikko. Monet muut asiat eivät sitten sopineetkaan yhteen.
Hei, kukaan ei kaipaa kumppanikseen "heikkoa ihmistä", joka haluaa tutustumisen kärkeen jo avautua "arkaluontoisisita asioista". Et parisuhde toimi, jos siinä toisen pitää olla terapeuttina ja kannatella ihmistä, joka haluaa heittäytyä "heiveröiseksi keijukaiseksi, joka on liian hauras tähän maailmaan". Jaksaisitko itse sellaista miestä?!
Minkä takia asiat täytyy ymmärtää tahallaan väärin? Minä en ole sanonut missään vaiheessa, että haluan avautua arkaluontoisista asioista HETI ALUSSA. Jossain vaiheessa haluan, mutta haluanko avautua miehelle, joka on täräytellyt asioita alusta lähtien päin näköä ja pahoittanut mieleni moneen kertaan? Haluaisitko sinä?
Edelleen kyse on siitä, miten ja millaisena kiinnostunut mies näkee minut. Voitteko väittää tosissanne, ettei ole mitään eroa siinä, näkeekö mies sinut ihan luotettavana, vai kenties todella luotettavana, mitä hyvin harva ihminen on. Tai toisena esimerkkinä, näkeekö mies sinut ihanan lyhyenä/ihanan pitkänä, vai "ihan hyvänä sellaisena kuin olet." Jatkan esimerkkejä, koska en halua paljastaa asioita tunnistettavasti. Voitteko siis väittää, että ei ole mitään eroa sillä, näkeekö mies sinut todella hauskana vai ihan hauskana? Kauniina vai ihan nättinä? Tämä on taas esimerkki: "No olethan sä ihan nätti. En kai mä rumaa tapailisi." Jos mies puhuisi tuohon tyyliin, kokisitko olosi erityisen halutuksi, kokisitko olosi mukavaksi hänen seurassaan? Esimerkki, esimerkki.
Toinen lukunsa on ne asioiden täräyttelyt siinä vaiheessa, kun pitäisi näyttää ne parhaat puolensa ja saada toinen kiinnostumaan. Millainen ihminen sen sijaan pahoittaa uuden ihmisen mielen ja täräyttelee mielipiteensä ilmoille täysin vapautuneesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisissä tuppaa yleensä olemaan kaksi eri puolta, julkinen ja yksityinen. Treffailun alussa tutustut tähän julkiseen ja sitten kun suhde syvenee näet myös yksityisen. Kyse on siitä mitä ominaisuuksia olet valmis hyväksymään miehessä, kuten itsekin aprikoit. Ehkä sinun pitäisi yrittää tapailla erityyppisiä miehiä kuin aiemmin tai sitten tuoda selvästi ilmi ennen tapaamisia millaista miestä olet hakemassa niin ehkä vältyt paremmin pettymyksiltä. Kertomalla vaikka ihan suoraan, että haluat miehestä luotettavan ja uskotun kumppanin jolle henkinen yhteys on tärkeää.
t. yksi mies
Vierailija kirjoitti:
Ihmisissä tuppaa yleensä olemaan kaksi eri puolta, julkinen ja yksityinen. Treffailun alussa tutustut tähän julkiseen ja sitten kun suhde syvenee näet myös yksityisen. Kyse on siitä mitä ominaisuuksia olet valmis hyväksymään miehessä, kuten itsekin aprikoit. Ehkä sinun pitäisi yrittää tapailla erityyppisiä miehiä kuin aiemmin tai sitten tuoda selvästi ilmi ennen tapaamisia millaista miestä olet hakemassa niin ehkä vältyt paremmin pettymyksiltä. Kertomalla vaikka ihan suoraan, että haluat miehestä luotettavan ja uskotun kumppanin jolle henkinen yhteys on tärkeää.
t. yksi mies
Niin kai pitäisi. En itse ole mikään syvällinen pohdiskelija, enkä sellaista miestä kaipaa. Mutta olen käynyt läpi paljon kaikenlaista elämässäni, ja niistä asioista minun on saatava puhua luottamuksellisesti miehelle, ihan jo senkin takia, että tällöin mies ymmärtää minua paremmin monissa asioissa. Minkään sortin terapiaa en tahdo missään muodossa tai keneltäkään, en käy edes ammattilaisella enkä koe, että minun tarvitsisi nyt. Minä en vain pysty katsoa läpi sormien totaalista romanttisen flirtin puuttumista ja asioiden täräyttämistä ilmoille. Valehtelua en tahdo kuulla, se pointti on edelleen se tapa, jolla sinut nähdään, jos sinusta ollaan kiinnostunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä hommassa minua harmittaa eniten se, että olin oikeasti tosi kiinnostunut ja innoissani tutustumassa mieheen, löytämään hänestä uusia puolia ja viettämään enemmän aikaa. Mutta sitten tajusin, että asiat eivät tule muuttumaan, hän tulee pahoittamaan mieleni vielä monta kertaa tulevaisuudessakin. Niin "pieni" asia, mutta minä tiesin, ettei se tule muuttumaan (eikä se mielestäni ole pienikään asia edes.)
Minulla on liian monta kokemusta siitä, että uskottelen kaiken toisen eduksi ja annan mahdollisuuksia mahdollisuuksien perään, vaikka lopulta se olen minä, jolla on huono fiilis ja joka joutuu itkemään.
Väärin. En kaipaa teennäistä ja jatkuvaa palvontaa, ainoastaan sitä, että tunnen olevani miehen mielessä ja tunnen olevani haluttu ihmisenä. Liiallinen lässyttely on turn off. Mutta niin on myös töykeä asioiden täräyttely päin näköä.