Te, joilla äiti kuollut, muistatteko äitiänne äitienpäivänä?
Eli esim. viettekö kynttilän äidin haudalle? Mulla on ollut tapana viedä muualle haudattujen paikkaan, sillä olen harvoin äitienpäivänä siellä, missä äitini hauta on.
Kommentit (37)
En jos se juoppo äijä ei olisi sitä pieksänyt hengiltä niin olisin varmaan itse.
En. Kuolleet on kuolleita, maailma on elävien.
Äitini elää, mutta muistan ajatuksin mummoja. ❤❤
Vietiin kukkia haudalle. Tänään oli ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä.
Kuka alapeukutti tuota aloitusta?? Äly hoi, älä jätä!
Joka äitienpäivä ja joka joulu käyn äidin haudalla. Mieheni yllätti tänään minut perinpohjin, kun oli käynyt jo valmiiksi ostamassa äitini haudalle pienen ruusupuun mistä äitini piti eläessään eniten. Mies myös istutti puun hautakiven viereen. En tiedä liikutuinko hänen eleestään enemmän vai ikävästä äitiin, mut kyyneleet tuli.
Kävin muistolehdossa kävelemässä. Äiti ei halunnut, että häntä varsinaisesti muisteltaisiin kuoleman jälkeen millään pakollisilla hautakäynneillä.
Muistan polttamalla kynttilää kotona mutta haudalla harvoin tulee käytyä vaikka samalla paikkakunnalla onkin. En näe eroa siinä viekö sen kynttilän sinne kivelle jonka alla maalinen ruumis lepää vai muisteleeko hyviä muistoja kynttilän valossa kotona :) Äitini kylläkin kuoli kun olin 7v jo 10v sitten joten ei kovin selkeitä muistoja enää ole :(
Äidin hautapaikka on parinsadan kilometrin päässä. En siis käy haudalla, mutta muistan äitiä. Muistelen häntä aina muutenkin välillä, mutta en sen erityisemmin näin äitienpäivänä kuin muulloinkaan.Anoppi kuoli tänä vuonna ja häntä muistelen vielä useammin.
En. Hauta varsinkaan ei merkitse mitään mulle. Mutta äitini muistan kyllä joka ikinen päivä. Äitienpäivänä ikävä on ehkä tavallistakin kovempi.
En käy haudalla enkä ajattele häntä äitienpäivänä mitenkään erityisesti. En ole myöskään koskaan kaivannut häntä.
Totta kai, koska se on mahdollista. Siivoan haudan hyvissä ajoin ja vien kukkaset. Yleensä orvokit, kestävät pientä kylmää. Krääsää en vie.
Äidilläni oli tapana käydä äitienpäivän aikoihin laittamassa vanhempiensa haudalle kesäkukat. Otin perinteen hoitaakseni kun äiti dementoitui. Tänään oli ensimmäinen kevät kun vein 2 ruusua: äidille ja mummolle.
Pyhäinpäivänä kanerva ja jouluna kynttilä jos liikkuu siellä päin. On siihen länttiin hoitosopimuskin, mutta ei ne tuo edes havuja talveksi.
Vierailija kirjoitti:
Joka äitienpäivä ja joka joulu käyn äidin haudalla. Mieheni yllätti tänään minut perinpohjin, kun oli käynyt jo valmiiksi ostamassa äitini haudalle pienen ruusupuun mistä äitini piti eläessään eniten. Mies myös istutti puun hautakiven viereen. En tiedä liikutuinko hänen eleestään enemmän vai ikävästä äitiin, mut kyyneleet tuli.
ei ole mahdollista. Ellei sitten hautapaikka ole jossain omilla mailla. Seurakunta ei ainakaan anna mitään puita todellakaan istutella omin luvin hautausmailleen, heillä on pilkulleen tarkat ohjeet mitä saa ja ei saa sinne viedä, Nopeesti lähtee omat "Puut" pois, ja niin kuin he heittää kortit ja muutkn roskat, lakastuneet kukat roskiin parissa päivässä. Miksi oikein puhut palturia?
Käyn viemässä kynttilän haudalle ja sanon ääneen hyvää äitienpäivää. <3
Vein kukan, toinen vuosi. En ihan kauheasti ole muuten ajatellut asiaa, koska tuntuu, että olen juuri siinä vaiheessa että suru muuttuu muistoiksi, mutta pinta on vielä vähän veres.
Kyllä, tämä oli viides kerta. Vien aina valkoisia kukkia ja toivotan mielessäni hyvää äitienpäivää. En usko tuonpuoleiseen tai siihen että äiti jossain vielä kuulisi ja näkisi minut, vaan käyn haudalla ihan itseni vuoksi. Ei se kyllä kovin paljon mieltä kohenna. Olen nuori ihminen jolla kuuluisi vielä olla äiti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka äitienpäivä ja joka joulu käyn äidin haudalla. Mieheni yllätti tänään minut perinpohjin, kun oli käynyt jo valmiiksi ostamassa äitini haudalle pienen ruusupuun mistä äitini piti eläessään eniten. Mies myös istutti puun hautakiven viereen. En tiedä liikutuinko hänen eleestään enemmän vai ikävästä äitiin, mut kyyneleet tuli.
ei ole mahdollista. Ellei sitten hautapaikka ole jossain omilla mailla. Seurakunta ei ainakaan anna mitään puita todellakaan istutella omin luvin hautausmailleen, heillä on pilkulleen tarkat ohjeet mitä saa ja ei saa sinne viedä, Nopeesti lähtee omat "Puut" pois, ja niin kuin he heittää kortit ja muutkn roskat, lakastuneet kukat roskiin parissa päivässä. Miksi oikein puhut palturia?
Nöyrimmät anteekspyyntöni, että kirjoitin väärän nimen kasville. Tarkoitin ruukkuruusua ja sekoitin sen ruusupuuhun. Mun moka kun en tiedä kukista hölkäsenpöläystä. Onko nyt kaikki hyvin? Ja näin muitakin ruukkuruusuja toisilla haudoilla.
En käynyt.. Viime vuonna kävin, oli ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. En ole käynyt pitkään aikaan, ajatus hautakäynneistä ahdistaa. Muistelen äitiä kotona. Ei hän sitä enää näe käymmekö kiveä katsomassa vai emme. :(
Meillä ei ole koskaan ollut perinnettä käydä hautausmaalla, äidin hauta on nyt ensimmäinen lähellä oleva hauta. Ehkä siksikin tuntuu vaikealta nuo vierailut.
Olen muistanut jo yli 20 vuotta! Vien haudalleen kukkia ja kortin. Niin tein 5v iässä ja niin teen nytkin, kun oma poika on 2v ikäinen. Aikoinaan äitipuoli nappasi kortin ja repi sen palasiksi, nyt sen viskoo roskiin joku kesätyöntekijä.