Pelkään että läheiseni kuolevat nukkuessaan, miten eroon?
Minulla on siis pienestä lähtien ollut pelko siitä, että minulle tärkeät ihmiset kuolevat nukkuessaan ja en saa heitä enää hereille.
Äiti pelotteli minua lapsena, että jos en ole kiltisti niin hän menee nukkumaan eikä koskaan herää.
Miehelläni esiintyy välillä hengityskatkoksia nukkuessaan, varsinkin jos on esim. nauttinut alkoholia illalla. Herään aina näihin katkoksiin ja tönin häntä vähän että alkaisi hengittämään. Joka kerta pelkään että mitä jos se ei nyt herääkään.
Olemme molemmat vielä vasta parikymppisiä, joten pelkoni ei ole mitenkään realistinen. Olen kuitenkin alkanut pelkäämään etukäteen iltoja, kun mies on viihteellä tai nauttii muuten alkoholia. Pelottaa siis tuo nukkumaanmeno. :(
Kommentit (11)
Miehesi pitää kyllä käydä lääkärissä.
Sun pelkosi on älytön. Koska kaikki kuolevat joka tapauksessa joskus, ja vaihtoehdot joista huom. ei saa valita, eli ne kunkin kohdalle sattumanvaraisesti osuvat ovat enimmäkseen hiton ahdistavia, masentavia ja kärsimystä ja kauhua tuottavia, niin ajatus kuolemasta armeliaasti unen aikanahan on paras mahdollinen vaihtoehto, eikö. Sehän on paras vaihtoehto mitä voi olla!
Miehesi voisi silti käydä kysymässä sairastaako kenties uniapneaa, kuten edellä jo todettiinkin.
Ja elämä kannattaa muutenkin yrittää elää siten, ettei jää liikaa selvittämättä olevia asioita suhteessa itselle todella tärkeisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on siis pienestä lähtien ollut pelko siitä, että minulle tärkeät ihmiset kuolevat nukkuessaan ja en saa heitä enää hereille.
Äiti pelotteli minua lapsena, että jos en ole kiltisti niin hän menee nukkumaan eikä koskaan herää.
Miehelläni esiintyy välillä hengityskatkoksia nukkuessaan, varsinkin jos on esim. nauttinut alkoholia illalla. Herään aina näihin katkoksiin ja tönin häntä vähän että alkaisi hengittämään. Joka kerta pelkään että mitä jos se ei nyt herääkään.
Olemme molemmat vielä vasta parikymppisiä, joten pelkoni ei ole mitenkään realistinen. Olen kuitenkin alkanut pelkäämään etukäteen iltoja, kun mies on viihteellä tai nauttii muuten alkoholia. Pelottaa siis tuo nukkumaanmeno. :(
Miehelläsi saattaa olla uniapnea, joka kannattaa tutkia.
Mutta muuten samaistun kertomukseesi, vaikka minua ei ole koskaan lapsena vastaavilla jutuilla peloteltu. Pienenä pelkäsin, että isä, äiti tai mummi kuolee yön aikana. Isän kuorsaus oli rauhoittavin ääni maailmassa, koska se kertoi isän olevan hengissä. Yhä edelleen joskus yöllä herätessäni tarkistan, että mies, koira ja lapset hengittävät. Tästä en ole päässyt.
Joskus iltaisin pelottaa, ja olen läheisyydenkipeä. Haluan vaan silitellä lapsia ja ängetä miehen kainaloon, kun pelkään että heille käy jotain. Muiden nukahtamisen jälkeen valvominen on pahinta. Joskus omia pelkoja pyöritellessä meinaa mennä järki.
Haleja kohtalontoverille!
Voi sinua raukkaa, mitä muutakaan tähän voi sanoa. On tosi ikävää, että sinua on pienenä peloteltu tuollaisella :(. Minusta tuo kielii jostain perusturvallisuuden puutteesta ja kannattaa kokeilla vaikka terapiaa jos et omin avuin pysty helpottamaan tilannetta.
Suosittelen myös siedätyshoitoa ja järkeilyä asian suhteen. Eli anna miehesi kuorsata rauhassa, kyllä niihin hengityskatkoksiin herää. Ja kannattaa käydä lääkärissä myös uniapnean vuoksi.
Olen itse vähän vastaavalla tavalla pelännyt hirveästi aikaisemmin, mutta ikä ja kokemus siitä, että elämä myös kantaa, ovat auttaneet pelkoihin.
Isä kuoli nukkuessa ja varmaan aika moni kuolee nukkuessa,kuolema on osa elämää.
Mulla on ihan sama pelko, mutta mulla se tosin kohdistuu lemmikkeihini. Tönin niitä vähän väliä hereille, kun nukkuvat ja aina sydän hyppää kurkkuun jos ei heti ensimmäiseen tönäisyyn herää.
Vierailija kirjoitti:
Sun pelkosi on älytön.
Ei kukaan pelkojaan valitse. Moni pelkää vaarattomia ötököitä tai vaikka pimeää. Niihin verrattuna läheisen kuoleman pelko, oli kyse sitten pois nukkumisesta tai muusta tavasta lähteä, on mielestäni aika rationaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama pelko, mutta mulla se tosin kohdistuu lemmikkeihini. Tönin niitä vähän väliä hereille, kun nukkuvat ja aina sydän hyppää kurkkuun jos ei heti ensimmäiseen tönäisyyn herää.
Anna lemmikkiesi nukkua rauhassa äläkä terrorisoi niitä.
Mulla oli samoja pelkoja lapsena sen jälkeen kun mummoni kuoli nukkuessaan. Hiippailin 9-vuotiaasta alkaen vanhempieni makuuhuoneeseen heidän nukkuessaan ja asetin peilin nenän alle. Kun se huurustui ja tunsin lämpimän henkäyksen, olin onnellinen.
Hirveää, mitä äitisi on sinulle sanonut :( Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä ajatella, että se, että tiettävästi täysin terve ihminen kuolisi nukkuessaan on erittäin epätodennäköistä. Niin epätodennäköistä, että sen ajatteluun ei kannata tuhlata resursseja. Et myöskään A) voi sille yhtään mitään, koska sinun pitäisi vahtia joka sekunti unta ja B) pysty suremaan varastoon, vaan suret ihan yhtä paljon, vaikka kuinka etukäteen murehtisit.
Onko miehesi käynyt uniapnea tutkimuksessa? Ylipainoa?