Nautitteko mökkielämän yksinkertaisesta meininkistä?

Yhden pitkän viikonlopun kerrqn kesässä joo, yhtään enempää en.

Juu-nautin. Minulla on kaikki mukavuudet mökillä, puhtaan kirkasvetisen järven rannalla. Senkun vaan nautiskelee onkien ahvenia ja ruohoa leikaten .jos ei renki käy leikkaamassa.

En lainkaan. Mun mielestä ihmiskunnan suurimpia saavutuksia on sähkövalo, vesivessa ja keskuslämmitys. Jätän siis suosiolla "mökkielämän" muille.

...meiningistä.

Vierailija kirjoitti:

En lainkaan. Mun mielestä ihmiskunnan suurimpia saavutuksia on sähkövalo, vesivessa ja keskuslämmitys. Jätän siis suosiolla "mökkielämän" muille.

Meidän mökillä on nuo kaikki

Jos on hyvin laitettu talviasuttava, hyvällä paikalla ja kivaa tekemistä hyvässä seurassa saunomisen ja muun lomailun lisäksi, niin kyllä muutaman kolmen päivän ajan kerrallaan. Tuon jälkeen kaipaa jo jotain järkevää tekemistä sekä normiaktiviteetteja. Molemmat täydentävät toisiaan, mutta pelkästään jos asuisi jossain korvessa talvipimeällä, niin ei kiitos. 

Nautin! Tänään lähden taas viikonlopuksi mummonmökkiin katsomaan onko jo pöntöissä lintuja ja krookukset nousseet. Haravoin ja saunon koko viikonlopun!

Nautin puhtaasta luonnosta ja savusaunasta, mutta muuten kyllä haluan, että on nykyajan mukavuudet kuten juokseva vesi, sisävessa ja sähkölämmitys. 

En. Meidän mökillä on hyvät puitteet ja upea puutarha jossa touhuta. Asun kerrostalossa, minusta on kiva kun kesäasunnossa saa kokea palasen omakotitaloelämää

Itse olen asunut elämäni aikana parikymmentä vuotta putkeen puurakenteisessa omakotitalossa. Pihalla oli kellari, liiteri, huussi, sauna ja autotalli.  Perunapelto, kasvimaa, marjapuskat, omenapuut ja iso nurmikkoinen piha kukkapenkkeineen.  Vesi tuli putkia pitkin omasta kaivosta sisään taloon keittiöön kuin myös vessaan ja pihasaunaan.  Joskus harmina olivat hiiret ja rotat, jos ei ollut välillä omaa kissaa talossa.  Nakkiansoja oli tietenkin kellarissa ja keittiön komeroissa.

Nurmikon leikkausta ja kasvimaan sekä mansikkamaan kitkemistä kesällä riitti; en jäänyt kaipaamaan, kun muutimme kerrostaloon.  Viinimarjoja ym.puskamarjoja joskus muistelen haikeudella. Omatekemää mehua mehustimella ja mansikkahilloa. Pihapelejä oli kaikenlaisia, ja tietysti tikanheittotaulu liiterin seinällä.  Kesäisin tietysti oli mukavaa lämpimällä ja aurinkoisella kelillä istua ulkona pihakeinussa, puutarhatuoleissa ja lepolasseissa.  Joskus pystytimme teltankin pihaan ja yövyttiin teltassa.  Uimaan pääsimme läheiseen puroon kivenheiton päähän pihasta, ja läheisiin järvivesiin myös veneilemään ja onkimaan kalaa sekä telttailemaan saarissa.   Ja kesällä oli luonnon äänimaisema lähellä linnunlauluineen.  Sireenit tuoksuivat ja muutkin kukat ja oli niin ihanaa viettää aikaa pihalla seurustellen omin perheinemme ja vieraidenkin kanssa.  Grillin äärellä paistettiin milloin mitäkin ja savustettiin kaloja.    Häiritsevinä olivat kesäisin erilaiset hyönteiset pihallakin oleskellessamme.   Kerrostalossa ei tarvitse kärsiä itikoista, paarmoista, eikä kärpäsistäkään yms.   Ja siihen aikaan, kun itse vielä asuin omakotitalossa, ei ollut ilmalämpöpumppuja, joten hellesäillä oli yöt sisällä hikisiä.  Ukkosen ilmalla etenkin oli hiostavaa olla päivälläkin sisällä. 

Ns. huvilaelämän yhdistettynä vakituiseen omakotitaloelämään jo kokeneena, en kuitenkaan ole innostunut kesämökkeilystä, sillä vaikka mökkeilyssä on omat hyvätkin puolensa, mutta sitten on myös negatiivisetkin , ja kustannuksetkin huomioiden ei ole todellakaan innostava ajatus elää mökkielämää.  Kesä on Suomessa myöskin niin lyhyt jakso vuodesta, ja sää ovat milloin mitäkin kesästä riippuen, niin ja kerrostalostakin on ovi ulos, jos tahtoo viettää aikaa ulkona. Suurin osa ajasta kuitenkin siellä kesämökilläkin tulisi vieteltyä sisällä, kuten vakituisessa asunnossakin.   Parvekkeelle voi mennä milloin vaan istuskelemaan ja makoilemaan sekä grillailemaan, jossa eivät itikat ja paarmat haittaa.    Sitten vielä yksi haittatekijä oli omakotitalossamme keväin syksyin pihan haravointia, jota en ole jäänyt kaipailemaan. Omakotitalomme pihalla kun oli kaikennäköistä lehtipuuta vaahteroista lehmuksiin pensasaitoneen, niin pudonneita lehtiä riitti syksyisin pihamaalla.

Punkit, hyttyset, kärpäset, paarmat, ampiaiset, hämähäkit, käärmeet, hiiret, myyrät, rotat, vesisade, kesäilman väliaikainen kylmän koleus kuin myös liian pitkä tukahduttava hellejakso, ulkohuussi, liika hiljaisuus lukuunottamatta varhaiskesän lintukonserttia, kaukana kaikesta ja muista ihmisistä, tylsistyttävääkin välillä, vaikka olisikin rakkaimpia ihmisiä mukana mökillä.

Ei kiitos yksitoikkoista ja toisaalta vaivalloista mökkielämää, en kestäisi nököttää jossain pikkuisessa tönössä jossain järven rantatontilla. Olen luotu kaupunkieläjäksi.  Haluan matkustella ja käydä erilaisissa kulttuuritapahtumissa kesälläkin ja käydä kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona. 

Liikaa grillattua ja savustettua sapuskaa, epäterveellistä elimistölle.  Suomalaiset kalatkin sisältävät liikaa elohopeaa ja raskasmetalleja, että en huoli syödä, no onneksi olen joltesinkin kalalle allerginenkin.

Ap. yrittää taasen virittää jotain keskustelua mökkielämästään, ja kuvittelee, että kaikki mökittömät olisivat niin pirun kateellisia Ap:lle ja hänen yksinkertaisuudelleen.