Miten jotkut vanhemmat saavat lapselleen ongelmia ihan arkisista asioista?

Et kuitenkaan huomioi, että lapsilla on erilaisia temperamentteja. Kyllä meilläkin äiti oli helisemässä isosiskoni kanssa ja on vakuuttunut, että osasi vain paremmin minun kanssani :D vaikka selkeästi kyseessä on temperamenttierot. 

Meillä molemmat lapset ovat yhtä aikaa sekä herkkiä (minun puoleltani) että käsittämättömän kovapäisiä (isänsä puolelta). Siinä pitää luovia jonkun verran. 

Selkeät säännöt ne ovat meilläkin, mikä helpottaa arkeamme. Siitä huolimatta meillä väännetään vähän väliä jostain asiasta, vaikka lapset tietävät, että meillä ei anneta periksi. Ehkä olen sitten vain huono kasvattaja?

Mulla on kans yks kaveri jolla on päässä jokin kaava miten elämää eletään. Ja asioiden pitää mennä just sillein. Vaikeimman kautta - ei ihme, että perheen lapsilla nukkumisongelma kun äiti stressaa kun klo 20 pitää olla unessa. Jos lapsi ei vai ole väsynyt ja silti nukutetaan, nukutetaan ja nukutetaan. Ja ongelma on, että lapset eivät nuku klo 20. Ei voi siirtää nukkumaanmenoaikaa esim klo 21. ..sitten on koko suku huolissaan kun lapset eivät nuku klo 20. Unikoulut ja vastaavat käyty.

Vähän samaa ihmettelelin juuri. Meillä on aika kurainen pihamaa ja siksi lapsilla on ollut vielä kurikset käytössä, vaikka ovat vähän isompia. Tuttu ihmetteli suureen ääneen, että miten teidän lapset suostuu käyttämään kuriksia, kun meidän "nico" ei ole suostunut enää pitkään aikaan. No hyvä ihme, ei kai lapsilta kysytä, että suostuisitko kultamussukka nyt pukemaan sitä ja tätä. Lapset on kasvatettu niin, että puetaan sitä mitä käsketään, vaikka ei olisi aina ihan mieluisin vaate kyseessä.

Kyllähän meilläkin on väännetty. Se on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun. Mutta todellista ongelmaa, sellaista joka haittaa elämää pitkiä aikoja kerrallaan ja jää päälle, sellaista ei ole päässyt muodostumaan. Ongelmat ratkotaan lennossa ja luovasti, eikä väärin sammutettuja tulipaloja ole. On vain se kaikkein vähiten kuormittava tapa tehdä asiat, jota kohti pyritään, koska se on helpointa kaikille. Maailma ei ota huomioon ihmisten temperamentteja, erikoisherkkyyksiä tai riippuvuuksia. Näin jälkikäteen on ollut tosi hyvä, että lapset on ominaisuuksistaan nuolimatta kasvaneet pärjäämään ymppäristössään, mikä se milloinkin on. Liika "ongelmista" höösääminen ja erikoisjärjestelytsaa lapsen helposti ajattelemaan, että maailman on mukauduttava häneen, kun tosiasiassa homma menee juuri toisin päin.

ap

Minä tai mun lapset ei ole kukaan koskaan mennyt niin aikaisin nukkumaan. Ei edes silloin kun on pitänyt aikaisin aamulla herätä, kahdeksalta illalla ei ole vielä nukkumisaika.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ihmettelelin juuri. Meillä on aika kurainen pihamaa ja siksi lapsilla on ollut vielä kurikset käytössä, vaikka ovat vähän isompia. Tuttu ihmetteli suureen ääneen, että miten teidän lapset suostuu käyttämään kuriksia, kun meidän "nico" ei ole suostunut enää pitkään aikaan. No hyvä ihme, ei kai lapsilta kysytä, että suostuisitko kultamussukka nyt pukemaan sitä ja tätä. Lapset on kasvatettu niin, että puetaan sitä mitä käsketään, vaikka ei olisi aina ihan mieluisin vaate kyseessä.

Juuri tätä asennetta tarkoitin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä tai mun lapset ei ole kukaan koskaan mennyt niin aikaisin nukkumaan. Ei edes silloin kun on pitänyt aikaisin aamulla herätä, kahdeksalta illalla ei ole vielä nukkumisaika.

Kyllä meillä lapset menee nukkumaan 19-20. Ja hyvin nukkuvat aamuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ihmettelelin juuri. Meillä on aika kurainen pihamaa ja siksi lapsilla on ollut vielä kurikset käytössä, vaikka ovat vähän isompia. Tuttu ihmetteli suureen ääneen, että miten teidän lapset suostuu käyttämään kuriksia, kun meidän "nico" ei ole suostunut enää pitkään aikaan. No hyvä ihme, ei kai lapsilta kysytä, että suostuisitko kultamussukka nyt pukemaan sitä ja tätä. Lapset on kasvatettu niin, että puetaan sitä mitä käsketään, vaikka ei olisi aina ihan mieluisin vaate kyseessä.

Juuri tätä asennetta tarkoitin.

ap

Jos lapsilta jättäisi käytöstä pois kaikki vaatteet, joita eivät joskus olisi halunneet pukea, niin alastihan ne joutuisivat olemaan! :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meilläkin on väännetty. Se on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun. Mutta todellista ongelmaa, sellaista joka haittaa elämää pitkiä aikoja kerrallaan ja jää päälle, sellaista ei ole päässyt muodostumaan. Ongelmat ratkotaan lennossa ja luovasti, eikä väärin sammutettuja tulipaloja ole. On vain se kaikkein vähiten kuormittava tapa tehdä asiat, jota kohti pyritään, koska se on helpointa kaikille. Maailma ei ota huomioon ihmisten temperamentteja, erikoisherkkyyksiä tai riippuvuuksia. Näin jälkikäteen on ollut tosi hyvä, että lapset on ominaisuuksistaan nuolimatta kasvaneet pärjäämään ymppäristössään, mikä se milloinkin on. Liika "ongelmista" höösääminen ja erikoisjärjestelytsaa lapsen helposti ajattelemaan, että maailman on mukauduttava häneen, kun tosiasiassa homma menee juuri toisin päin.

ap

Hei minuthan on kasvatettu juuri näin. Olen nyt elämässä menestynyt ihmisraunio. Vuosien terapia takana ja jatkuu eikä loppua näy. Ongelmistani en ole vanhemmilleni puhunut, koska meillä ei ole tapana tyhjästä valittaa. Ei todellakaan kärsinyt olla herkkä, pelokas ja keskeneräinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meilläkin on väännetty. Se on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun. Mutta todellista ongelmaa, sellaista joka haittaa elämää pitkiä aikoja kerrallaan ja jää päälle, sellaista ei ole päässyt muodostumaan. Ongelmat ratkotaan lennossa ja luovasti, eikä väärin sammutettuja tulipaloja ole. On vain se kaikkein vähiten kuormittava tapa tehdä asiat, jota kohti pyritään, koska se on helpointa kaikille. Maailma ei ota huomioon ihmisten temperamentteja, erikoisherkkyyksiä tai riippuvuuksia. Näin jälkikäteen on ollut tosi hyvä, että lapset on ominaisuuksistaan nuolimatta kasvaneet pärjäämään ymppäristössään, mikä se milloinkin on. Liika "ongelmista" höösääminen ja erikoisjärjestelytsaa lapsen helposti ajattelemaan, että maailman on mukauduttava häneen, kun tosiasiassa homma menee juuri toisin päin.

ap

Hei minuthan on kasvatettu juuri näin. Olen nyt elämässä menestynyt ihmisraunio. Vuosien terapia takana ja jatkuu eikä loppua näy. Ongelmistani en ole vanhemmilleni puhunut, koska meillä ei ole tapana tyhjästä valittaa. Ei todellakaan kärsinyt olla herkkä, pelokas ja keskeneräinen.

Sama täällä. Minunkin ongelmani vain pahentuvat elämän edetessä. Jos maailma ei ymmärräkään lapsen erityisherkkyyttä, niin vielä julmempaa on, ettei sitä ymmärretä edes kotona. Omiani kasvatan eri tavalla mieheni tuella, jonka omanlaisuutta on lapsena kunnioitettu ja joka tietää, miten sitä kunnioitetaan ihmisillä. Sehän ei tarkoita lasten määräysvaltaa kaikkiin asioihin. Mutta lapsia kuunnellaan. Myönnän, että se on minulle vaikeaa, kun en ole itse saanut sanoa mitään omiin asioihini, hyvä että aikuisenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meilläkin on väännetty. Se on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun. Mutta todellista ongelmaa, sellaista joka haittaa elämää pitkiä aikoja kerrallaan ja jää päälle, sellaista ei ole päässyt muodostumaan. Ongelmat ratkotaan lennossa ja luovasti, eikä väärin sammutettuja tulipaloja ole. On vain se kaikkein vähiten kuormittava tapa tehdä asiat, jota kohti pyritään, koska se on helpointa kaikille. Maailma ei ota huomioon ihmisten temperamentteja, erikoisherkkyyksiä tai riippuvuuksia. Näin jälkikäteen on ollut tosi hyvä, että lapset on ominaisuuksistaan nuolimatta kasvaneet pärjäämään ymppäristössään, mikä se milloinkin on. Liika "ongelmista" höösääminen ja erikoisjärjestelytsaa lapsen helposti ajattelemaan, että maailman on mukauduttava häneen, kun tosiasiassa homma menee juuri toisin päin.

ap

Hei minuthan on kasvatettu juuri näin. Olen nyt elämässä menestynyt ihmisraunio. Vuosien terapia takana ja jatkuu eikä loppua näy. Ongelmistani en ole vanhemmilleni puhunut, koska meillä ei ole tapana tyhjästä valittaa. Ei todellakaan kärsinyt olla herkkä, pelokas ja keskeneräinen.

Ymmärrän täysin...olisko tässä kasvatus ollut sellaista ongelman ratkaisua vailla kokonaiskuvaa. Luulen, että olet Pohjanmaalta. Mieheni on kasvatettu jotenkin reaktioilla ja mielialojen mukaan. Kokonaiskuva ja punainen lanka puuttuivat.

Mieheni myös menestyjä mutta mielipidettään ei osaa sanoa. Kukaan ei koskaan nähnyt tai kuunnellut mitä hänellä oli asiaa. Eipä siinä paljoa opi muuta kuin olemaan epävarma.

Hyvin usein ne ongelmat on siellä vanhemman päässä. Lapset on vain yksi syy siirtää syyllisyys. Minä kun en voi olla vika. Jättää sen somen vähemmälle auttaa jo monia vanhempia. Uusavuttomuus on niin traagista ettei se ole enään koomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän meilläkin on väännetty. Se on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun. Mutta todellista ongelmaa, sellaista joka haittaa elämää pitkiä aikoja kerrallaan ja jää päälle, sellaista ei ole päässyt muodostumaan. Ongelmat ratkotaan lennossa ja luovasti, eikä väärin sammutettuja tulipaloja ole. On vain se kaikkein vähiten kuormittava tapa tehdä asiat, jota kohti pyritään, koska se on helpointa kaikille. Maailma ei ota huomioon ihmisten temperamentteja, erikoisherkkyyksiä tai riippuvuuksia. Näin jälkikäteen on ollut tosi hyvä, että lapset on ominaisuuksistaan nuolimatta kasvaneet pärjäämään ymppäristössään, mikä se milloinkin on. Liika "ongelmista" höösääminen ja erikoisjärjestelytsaa lapsen helposti ajattelemaan, että maailman on mukauduttava häneen, kun tosiasiassa homma menee juuri toisin päin.

ap

Hei minuthan on kasvatettu juuri näin. Olen nyt elämässä menestynyt ihmisraunio. Vuosien terapia takana ja jatkuu eikä loppua näy. Ongelmistani en ole vanhemmilleni puhunut, koska meillä ei ole tapana tyhjästä valittaa. Ei todellakaan kärsinyt olla herkkä, pelokas ja keskeneräinen.

Sama täällä. Minunkin ongelmani vain pahentuvat elämän edetessä. Jos maailma ei ymmärräkään lapsen erityisherkkyyttä, niin vielä julmempaa on, ettei sitä ymmärretä edes kotona. Omiani kasvatan eri tavalla mieheni tuella, jonka omanlaisuutta on lapsena kunnioitettu ja joka tietää, miten sitä kunnioitetaan ihmisillä. Sehän ei tarkoita lasten määräysvaltaa kaikkiin asioihin. Mutta lapsia kuunnellaan. Myönnän, että se on minulle vaikeaa, kun en ole itse saanut sanoa mitään omiin asioihini, hyvä että aikuisenakaan.

Mäkin tunnen näitä mukautuneita, kiireisten vanhempien lapsia, joista on tullut surullisia aikuisia :( Toivottavasti sun lapsista ei ap tule samanlaisia

Aika pitkän loikan pari kirjoittajaa teki hypätessään arjen jokapäiväisistä asioista (syöminen, pukeminen, lasten ongelmapelaaminen, vanhempien turha hyysääminen ja lapsen asioiden ylisuojeleva etukäteisjärjestäminen) erityisherkän lapsen kuuntelemiseen ja rohkaisemiseen tavallisen elämän puitteissa. Minä ainakin ymmärrän aloittajan pointin hyvin. Ei hänen mallissaan lapsia alisteta tai kohdella tylysti vaan kyse on pikemminkin siitä, ettei lasten anneta ensinnäkään pompotella vanhempiaan mielin määrin eikä heitä suotta pidetä pumpulissa jolloin ristiriita maailman toimintatapojen ja heidän odotustensa välillä  tulee järkytyksenä.