Miksi katkeruus on niin kauheaa?

Nyt pitäisi tietää tapauksesta jotakin konkreettista.

Katkeruus ei häiritse kuin sen katkeroituneen elämää, se ei millään tavalla korjaa mitään eikä vaikuta niiden elämään, jotka katkeruuden ovat aiheuttaneet. Oikeastaan niin päin, että ne jotka ovat syyllisiä voittavat, jos henkilö jää loppuelämäkseen katkeruuteensa vellomaan.  

Katkeruus sitoo sinut iäksi menneisyyteen ja niihin ikäviin tapahtumiin. Vie elämänilon. Jos tapahtuu jotakin ikävää, tietysti niihin kuuluu reagoida. Olla vihainen, surullinen. Olla vihainen siitä että sua on loukattu ja surullinen siitä mitä olet menettänyt. Ja ennen kaikkea ymmärtää, että maailmassa tapahtuu kaikenlaista eikä kukaan, edes se joka on sua loukannut, ole sulle mitään velkaa. Sun kuuluu itse surra se mitä tapahtui. NIin pääset eteenpäin. Katkeruus syntyy siitä että jäät velkomaan sua loukanneelta tai jotakin muulta jotakin, odotat tai vaadit. Silloin kaikki muut menevät elämässä eteenpäin ja sinä jäät pikkulapset tasolle kiukuttelemaan. Siksi. Ei kannata katkeroitua.

Katkeroituminen syö vain sitä katkeroitunutta itseään, ei muita. Siksi kannattaa kaikin keinoin olla katkeroitumatta (vaikka siihen kuinka olisi syytäkin).

Mielestäni

Tavallisille ihmisille eli perheenjäsenille, sukulaisille, tuttaville, ystäville, työkavereille on liian vaikea hahmottaa syitä ja seurauksia,  esim.väärinkohtelua. Siihen tarvitaan ammatti-ihmisiä, vaikka sitten netin kautta, apua on paljon saatavissa. Katkeruutta on vaikea käsitellä, kun ei tiedä kaikkia asioita. Ja syvimpien asioiden käsittely kuuluu ammattilaisille, jotka osaavat oikeasti auttaa. Katkeruus syö paljon energiaa kaikilta lähipiirissä, kuten salaisuudet, viha, kauna, juonittelu, valtataistelut jne. Siksi sitä ei jaksa, jokaisella on riittävästi tekemistä omassa elämässään ja sitä varten ammattilaiset ovat olemassa.

Miksi ylipäänsä kerrot kaltoinkohtelusta ja kenelle? On minullekin tapahtunut kauheita, mutta en halua kuulostaa katkeralta tai levitellä muille juttuja, jotka eivät heille kuulu. On kuormittavaa kuunnella "uhrien" tarinoita, varsinkaan kun ei tosiaan aina voi tietää kuinka totta ne ovat, kuinka paljon katkeruus on värittänyt tarinaa. Lisäksi omat kokemukseni voivat olla ahdistavia kuunnellakin. Tottakai tulee ajoittain katkeria ajatuksia itselleni, mutta en vaivaa niillä sellaisia ihmisiä kenelle ne eivät kuulu.

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus sitoo sinut iäksi menneisyyteen ja niihin ikäviin tapahtumiin. Vie elämänilon. Jos tapahtuu jotakin ikävää, tietysti niihin kuuluu reagoida. Olla vihainen, surullinen. Olla vihainen siitä että sua on loukattu ja surullinen siitä mitä olet menettänyt. Ja ennen kaikkea ymmärtää, että maailmassa tapahtuu kaikenlaista eikä kukaan, edes se joka on sua loukannut, ole sulle mitään velkaa. Sun kuuluu itse surra se mitä tapahtui. NIin pääset eteenpäin. Katkeruus syntyy siitä että jäät velkomaan sua loukanneelta tai jotakin muulta jotakin, odotat tai vaadit. Silloin kaikki muut menevät elämässä eteenpäin ja sinä jäät pikkulapset tasolle kiukuttelemaan. Siksi. Ei kannata katkeroitua.

Vilpitön kiinnostus- miksi alapeututus? Tässähän on tosiaan se vastuullinen, terve tapa käsitellä pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Katkeruus kertoo siitä, ettet ota vastuuta itsestäsi vaan syytät elämästäsi muita= läheisriippuvuus. Katkeruus on myös valinta. Oma valinta. Suru ja viha ovat terveitä, eteenpäin vieviä tunteita. Katkeruus johtaa marttyyriuteen, eli siihen, että syyttää muita omista ongelmistaan ja vaatii, että muiden pitää elää kuten sinä haluat heidän elävän. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Tässä on mun mielestä nyt kaksi asiaa. Oletko katkera vai yritetäänkö sinut vaientaa katkeruuskortilla? Oletko oikeutetusti vihainen ja pettynyt? Tämä ei ole sama asia kuin katkeruus.

Ja mitä tulee leimoihin, ihmiset puhuvat aina mielummin pahaa kuin hyvää, toisten puheiden varaan ei kannata elämää ja tekojansa rakentaa, epäkiitollista hommaa.

Jotkut sanovat, että pitää oppia häviämään. Kysymys kuuluu: mihin kaikkeen tämä häviämisen oppi pitää ulottaa?

Kaikkeenko? Eihän elämä ole mitään kilpailua!

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Eikö se ole todennäköistä ja odotettavissa, että väärintekijä leimaa toisen katkeraksi? Miten siihen pitäisi puuttua, ja kenen? Sekin ihminen todennäköisesti leimautuu toisten silmissä vastuun pakoilijaksi.

Toisekseen, katkeruutta ei hyväksytä, koska kulttuurimme normien mukaista on joko maksaa potut pottuina kerralla tai ylittää kohtaamansa vääryydet tyynesti eikä jauhaa niistä pitkään lähipiiriä kuormittaen.  Nykyään ei ole enää sellaista katkeruudesta vapauttavaa käytäntöä kuin ennen muinoin kyläkäräjät, joihin voitiin tulla myös arkipäiväisten kaunojen kanssa. Normin mukaan loukatun ihmisen pitää tormistautua ja jatkaa eteenpäin ylpeänä, vaikka pahalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Eikö se ole todennäköistä ja odotettavissa, että väärintekijä leimaa toisen katkeraksi? Miten siihen pitäisi puuttua, ja kenen? Sekin ihminen todennäköisesti leimautuu toisten silmissä vastuun pakoilijaksi.

Toisekseen, katkeruutta ei hyväksytä, koska kulttuurimme normien mukaista on joko maksaa potut pottuina kerralla tai ylittää kohtaamansa vääryydet tyynesti eikä jauhaa niistä pitkään lähipiiriä kuormittaen.  Nykyään ei ole enää sellaista katkeruudesta vapauttavaa käytäntöä kuin ennen muinoin kyläkäräjät, joihin voitiin tulla myös arkipäiväisten kaunojen kanssa. Normin mukaan loukatun ihmisen pitää tormistautua ja jatkaa eteenpäin ylpeänä, vaikka pahalta tuntuu.

Loukatun ihmisen pitää ymmärtää, että elämässä voi sattua epäoikeudenmukaisia asioita, myös hänelle.  Ja käsitellä itse pettymyksensä. Ja antaa anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Eikö se ole todennäköistä ja odotettavissa, että väärintekijä leimaa toisen katkeraksi? Miten siihen pitäisi puuttua, ja kenen? Sekin ihminen todennäköisesti leimautuu toisten silmissä vastuun pakoilijaksi.

Toisekseen, katkeruutta ei hyväksytä, koska kulttuurimme normien mukaista on joko maksaa potut pottuina kerralla tai ylittää kohtaamansa vääryydet tyynesti eikä jauhaa niistä pitkään lähipiiriä kuormittaen.  Nykyään ei ole enää sellaista katkeruudesta vapauttavaa käytäntöä kuin ennen muinoin kyläkäräjät, joihin voitiin tulla myös arkipäiväisten kaunojen kanssa. Normin mukaan loukatun ihmisen pitää tormistautua ja jatkaa eteenpäin ylpeänä, vaikka pahalta tuntuu.

Loukatun ihmisen pitää ymmärtää, että elämässä voi sattua epäoikeudenmukaisia asioita, myös hänelle.  Ja käsitellä itse pettymyksensä. Ja antaa anteeksi

Öööh, siis mennään juuri siihen että loukatun tulee niellä loukkaus, antaa anteeksi ja jatkaa elämää, muuten on katkera. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen syö vain sitä katkeroitunutta itseään, ei muita. Siksi kannattaa kaikin keinoin olla katkeroitumatta (vaikka siihen kuinka olisi syytäkin).

Njaa, kyllä se katkeruus pitemmän päälle alkaa myrkyttää myös katkeran lähipiiriä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Eikö se ole todennäköistä ja odotettavissa, että väärintekijä leimaa toisen katkeraksi? Miten siihen pitäisi puuttua, ja kenen? Sekin ihminen todennäköisesti leimautuu toisten silmissä vastuun pakoilijaksi.

Toisekseen, katkeruutta ei hyväksytä, koska kulttuurimme normien mukaista on joko maksaa potut pottuina kerralla tai ylittää kohtaamansa vääryydet tyynesti eikä jauhaa niistä pitkään lähipiiriä kuormittaen.  Nykyään ei ole enää sellaista katkeruudesta vapauttavaa käytäntöä kuin ennen muinoin kyläkäräjät, joihin voitiin tulla myös arkipäiväisten kaunojen kanssa. Normin mukaan loukatun ihmisen pitää tormistautua ja jatkaa eteenpäin ylpeänä, vaikka pahalta tuntuu.

Loukatun ihmisen pitää ymmärtää, että elämässä voi sattua epäoikeudenmukaisia asioita, myös hänelle.  Ja käsitellä itse pettymyksensä. Ja antaa anteeksi

Öööh, siis mennään juuri siihen että loukatun tulee niellä loukkaus, antaa anteeksi ja jatkaa elämää, muuten on katkera. 

No, jos et aio esim. maksaa pottuja pottuina, niin mitä vaihtoehtoja sulla on? Nimenomaan omaa hyvinvointiasi ajatellen? Katkeruus voi pahimmillaan sairastuttaa ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu ja arvasin, että saan hyviä neuvoja miten ei pidä katkeroitua. Tiedän hyvin, mitä katkeruus tuo tullessaan, tiedän määritelmän ja seuraukset. Tarkoitin tässä nyt sitä miten väärintekijän annetaan leimata toinen katkeraksi ja asia on sillä selvä. Ei sillä väliä, mitä ihmiselle on tehty, mutta jos se avaa suunsa se on vaan katkera. Moni varmasti (minun lisäkseni) pitää suunsa kiinni siinä pelossa, että saa katkeran ihmisen leiman. Miksi katkeruus ei ole hyväksytty tunne, siinä kuin suru tai vihakin? 

Ap

Eikö se ole todennäköistä ja odotettavissa, että väärintekijä leimaa toisen katkeraksi? Miten siihen pitäisi puuttua, ja kenen? Sekin ihminen todennäköisesti leimautuu toisten silmissä vastuun pakoilijaksi.

Toisekseen, katkeruutta ei hyväksytä, koska kulttuurimme normien mukaista on joko maksaa potut pottuina kerralla tai ylittää kohtaamansa vääryydet tyynesti eikä jauhaa niistä pitkään lähipiiriä kuormittaen.  Nykyään ei ole enää sellaista katkeruudesta vapauttavaa käytäntöä kuin ennen muinoin kyläkäräjät, joihin voitiin tulla myös arkipäiväisten kaunojen kanssa. Normin mukaan loukatun ihmisen pitää tormistautua ja jatkaa eteenpäin ylpeänä, vaikka pahalta tuntuu.

Loukatun ihmisen pitää ymmärtää, että elämässä voi sattua epäoikeudenmukaisia asioita, myös hänelle.  Ja käsitellä itse pettymyksensä. Ja antaa anteeksi

Öööh, siis mennään juuri siihen että loukatun tulee niellä loukkaus, antaa anteeksi ja jatkaa elämää, muuten on katkera. 

Sinun pitää jatkaa kuin sitä ihmistä ei olisi olemassakaan. Niin minä tein ja en kadu pätkääkään.

En nimenomaan ole kuormittanut lähipiiriäni, juuri siitä pelosta, että saisin katkeran maineen, menen näennäisesti pää pystyssä eteenpäin. Siistä syystä tapahtuneet ovat jääneet päähäni pyörimään, ja tunnen katkeruutta, joka ei ole hyväksytty tapa tuntea. Noidankehä. 

Vierailija kirjoitti:

En nimenomaan ole kuormittanut lähipiiriäni, juuri siitä pelosta, että saisin katkeran maineen, menen näennäisesti pää pystyssä eteenpäin. Siistä syystä tapahtuneet ovat jääneet päähäni pyörimään, ja tunnen katkeruutta, joka ei ole hyväksytty tapa tuntea. Noidankehä. 

Kuinka kauan tapahtumasta on aikaa?

Kirjoita sille ihmiselle haukkumakirje ja polta se roviossa kaiken sen kanssa, mikä muuten muistuttaa hänestä ja sitoo häneen. Toki lapsia ei lasketa ja muutenkin toimi järjen rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

En nimenomaan ole kuormittanut lähipiiriäni, juuri siitä pelosta, että saisin katkeran maineen, menen näennäisesti pää pystyssä eteenpäin. Siistä syystä tapahtuneet ovat jääneet päähäni pyörimään, ja tunnen katkeruutta, joka ei ole hyväksytty tapa tuntea. Noidankehä. 

Varmaan riippuu vähän sen asian vakavuudesta, mikä on aiheuttanut katkeruutesi, mutta jos ongelmasi on se ettei sinulla mielestäsi ole ketään kenelle puhua niin sitten voit mennä puhumaan jollekin ammattiauttajalle. Sen ei välttämättä tarvitse olla lähipiiriä. Ymmärrät varmaan että jos vaikka aviopuolisosi selittäisi sinulle monta kertaa viikossa miten kauhea isä hänellä oli ja mitä kaikkea se on aiheuttanut, niin et jaksaisi loputtomasti kuunnella. Jos taas tunnet että haluat vain kertoa sen katkeruutta aiheuttaneen jutun jollekin ja sillä pääset siitä eroon niin varmaan löytyy joku ystävä tms sitä varten. Eri asia jauhaa samasta asiasta kuukausi- ja vuositolkulla. Pointti siis että kukaan ei kiellä sinua olemasta katkera. Mutta sitten voi joutua olemaan melko paljon yksinään koska kukaan ei halua toimia toisen ilmaisena terapeuttina.