Millaiset rajat eron jälkeen?

Ex vaan lähti toisen naisen perään, ei ole tarvinnut sen jälkeen miettiä mitään. Ei se edes muista, et sillä on lapsi.

Oho, onpas ikävää :( Eikö tapaa lasta ollenkaan? Maksaako edes elarit?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olette exän kanssa tekemisissä? Mitä odotatte häneltä, mitä oletatte hänen tekevän? Oletteko määritelleen tarkat rajat, vai sovitteko asioista tapauskohtaisesti ja joustaen? Ja vielä.. miten pääsitte sopuun siitä missä lapset asuvat ja kuinka heidän hoitonsa jaetaan?

Lasten asumisesta meinasi tulla alkuun riita. Lopulta pääsimme suht sopuisaan ratkaisuun, jossa myös etä näkee lapsia todella usein. Ratkaisumme taisi olla aika omituinen, mutta meille se on näyttänyt sopivan hyvin. Asumme lähekkäin ja lapset käyvät monena päivänä viikossa etävanhemmalla, vaikka yönsä ovatkin arkisin kotona. 

Ollaan siis exän kanssa tekemisissä usein, koska lapset eivät ihan vielä yksikseen voi liikkua kotien välillä. Muutoin yhteydenpito onkin sitten sitä, että puhutaan lapsista ja vain silloin, kun on jotain ns. mainittavaa. Itse kyllä saatan silloin tällöin laittaa exälle jotain hassuja kuvia ja kertoilla juttuja, mitä on sattunut lasten ollessa luonani. Exä ei niinkään informoi mitään mistään. Tähän ehkä toivoisin jonain päivänä muutosta. Nyt tuntuu, että olen täysin ulkona lasten elämästä lähes puolet ajasta. 

Meill on tarkkaan määritelty tapaamissopimus, jota emmä noudata oikeastaan yhtään. Mennään menojen mukaan ja pyritään joustamaan, jos toisella jotain. Yleensä tehdään noin 1-2kk eteenpäin kalenteri, mutta äkillisten menojen kanssa pyritään sitten joustamaan lyhyelläkin varoajalla. Alkuun exä yritti pitää kivenkovaan kiinni sovitusta, mutta onneksi (myös itselleen) jätti sen pelleilyn lyhyeen. Jos olisi pelleilyä jatkanut, niin eipä heillä olisi uuden puolisonsa kanssa koskaan yhteisiä viikonloppu vapaita. :D On nimittäin määritelty sopimus niin, että exän viikonloput sattuvat aina päällekäin toisen työvuorojen kanssa. Olisi osunut pilkka omaan nilkkaan. 

Itse kai odottaisin hieman lähempiä välejä. En näkisi esim. pahana, että voitaisiin lähteä koko porukka joskus vaikka huvipuistoon. Tuskinpa näin koskaan kuitenkaan tapahtuu, koska ex on selkeästi vetänyt rajan siihen, ettei halua olla missään tekemisissä. Jollain oudolla tavalla itse koen niin, että lasten olisi hyvä olla, jos näkisivät, että vanhemmat ovat sovussa. En osaa selittää. Tiedän muutaman eroperheen, jossa lasten synttäreitä juhlitaan yhdessä ja se olisi kai ollut oma haavekuvani. Harvoinpa noin hyviä välejä kuitenkaan eron jälkeen vanhemmilla on.

näin meillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olette exän kanssa tekemisissä? Mitä odotatte häneltä, mitä oletatte hänen tekevän? Oletteko määritelleen tarkat rajat, vai sovitteko asioista tapauskohtaisesti ja joustaen? Ja vielä.. miten pääsitte sopuun siitä missä lapset asuvat ja kuinka heidän hoitonsa jaetaan?

Lasten asumisesta meinasi tulla alkuun riita. Lopulta pääsimme suht sopuisaan ratkaisuun, jossa myös etä näkee lapsia todella usein. Ratkaisumme taisi olla aika omituinen, mutta meille se on näyttänyt sopivan hyvin. Asumme lähekkäin ja lapset käyvät monena päivänä viikossa etävanhemmalla, vaikka yönsä ovatkin arkisin kotona. 

Ollaan siis exän kanssa tekemisissä usein, koska lapset eivät ihan vielä yksikseen voi liikkua kotien välillä. Muutoin yhteydenpito onkin sitten sitä, että puhutaan lapsista ja vain silloin, kun on jotain ns. mainittavaa. Itse kyllä saatan silloin tällöin laittaa exälle jotain hassuja kuvia ja kertoilla juttuja, mitä on sattunut lasten ollessa luonani. Exä ei niinkään informoi mitään mistään. Tähän ehkä toivoisin jonain päivänä muutosta. Nyt tuntuu, että olen täysin ulkona lasten elämästä lähes puolet ajasta. 

Meill on tarkkaan määritelty tapaamissopimus, jota emmä noudata oikeastaan yhtään. Mennään menojen mukaan ja pyritään joustamaan, jos toisella jotain. Yleensä tehdään noin 1-2kk eteenpäin kalenteri, mutta äkillisten menojen kanssa pyritään sitten joustamaan lyhyelläkin varoajalla. Alkuun exä yritti pitää kivenkovaan kiinni sovitusta, mutta onneksi (myös itselleen) jätti sen pelleilyn lyhyeen. Jos olisi pelleilyä jatkanut, niin eipä heillä olisi uuden puolisonsa kanssa koskaan yhteisiä viikonloppu vapaita. :D On nimittäin määritelty sopimus niin, että exän viikonloput sattuvat aina päällekäin toisen työvuorojen kanssa. Olisi osunut pilkka omaan nilkkaan. 

Itse kai odottaisin hieman lähempiä välejä. En näkisi esim. pahana, että voitaisiin lähteä koko porukka joskus vaikka huvipuistoon. Tuskinpa näin koskaan kuitenkaan tapahtuu, koska ex on selkeästi vetänyt rajan siihen, ettei halua olla missään tekemisissä. Jollain oudolla tavalla itse koen niin, että lasten olisi hyvä olla, jos näkisivät, että vanhemmat ovat sovussa. En osaa selittää. Tiedän muutaman eroperheen, jossa lasten synttäreitä juhlitaan yhdessä ja se olisi kai ollut oma haavekuvani. Harvoinpa noin hyviä välejä kuitenkaan eron jälkeen vanhemmilla on.

Lisään vielä, että erosta nyt 2v. Aika helpottaa asioita kummasti. Alkuun näytti aika toivottomalta sopia mitään, mutta onneksi se vaihe meni ohi parissa kuukaudessa. Monilla ei ihan niin hyvin käy...

näin meillä kirjoitti:

näin meillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon olette exän kanssa tekemisissä? Mitä odotatte häneltä, mitä oletatte hänen tekevän? Oletteko määritelleen tarkat rajat, vai sovitteko asioista tapauskohtaisesti ja joustaen? Ja vielä.. miten pääsitte sopuun siitä missä lapset asuvat ja kuinka heidän hoitonsa jaetaan?

Lasten asumisesta meinasi tulla alkuun riita. Lopulta pääsimme suht sopuisaan ratkaisuun, jossa myös etä näkee lapsia todella usein. Ratkaisumme taisi olla aika omituinen, mutta meille se on näyttänyt sopivan hyvin. Asumme lähekkäin ja lapset käyvät monena päivänä viikossa etävanhemmalla, vaikka yönsä ovatkin arkisin kotona. 

Ollaan siis exän kanssa tekemisissä usein, koska lapset eivät ihan vielä yksikseen voi liikkua kotien välillä. Muutoin yhteydenpito onkin sitten sitä, että puhutaan lapsista ja vain silloin, kun on jotain ns. mainittavaa. Itse kyllä saatan silloin tällöin laittaa exälle jotain hassuja kuvia ja kertoilla juttuja, mitä on sattunut lasten ollessa luonani. Exä ei niinkään informoi mitään mistään. Tähän ehkä toivoisin jonain päivänä muutosta. Nyt tuntuu, että olen täysin ulkona lasten elämästä lähes puolet ajasta. 

Meill on tarkkaan määritelty tapaamissopimus, jota emmä noudata oikeastaan yhtään. Mennään menojen mukaan ja pyritään joustamaan, jos toisella jotain. Yleensä tehdään noin 1-2kk eteenpäin kalenteri, mutta äkillisten menojen kanssa pyritään sitten joustamaan lyhyelläkin varoajalla. Alkuun exä yritti pitää kivenkovaan kiinni sovitusta, mutta onneksi (myös itselleen) jätti sen pelleilyn lyhyeen. Jos olisi pelleilyä jatkanut, niin eipä heillä olisi uuden puolisonsa kanssa koskaan yhteisiä viikonloppu vapaita. :D On nimittäin määritelty sopimus niin, että exän viikonloput sattuvat aina päällekäin toisen työvuorojen kanssa. Olisi osunut pilkka omaan nilkkaan. 

Itse kai odottaisin hieman lähempiä välejä. En näkisi esim. pahana, että voitaisiin lähteä koko porukka joskus vaikka huvipuistoon. Tuskinpa näin koskaan kuitenkaan tapahtuu, koska ex on selkeästi vetänyt rajan siihen, ettei halua olla missään tekemisissä. Jollain oudolla tavalla itse koen niin, että lasten olisi hyvä olla, jos näkisivät, että vanhemmat ovat sovussa. En osaa selittää. Tiedän muutaman eroperheen, jossa lasten synttäreitä juhlitaan yhdessä ja se olisi kai ollut oma haavekuvani. Harvoinpa noin hyviä välejä kuitenkaan eron jälkeen vanhemmilla on.

Lisään vielä, että erosta nyt 2v. Aika helpottaa asioita kummasti. Alkuun näytti aika toivottomalta sopia mitään, mutta onneksi se vaihe meni ohi parissa kuukaudessa. Monilla ei ihan niin hyvin käy...

Ehkä exä on etäinen siksi että hänellä on uusi ihmissuhde? Uusperhettä perustaessa kestää aikansa siinä, että se oma uusi perhe ja sen käytännöt vakiintuvat. Varsinkin jos lapset ovat paljon isänsä luona, kaikkie osapuolten paikan löytäminen kestää. Kun kaikilla on selvät paikkansa, on helpompi sitten toivottaa exiäkin tervetulleeksi vaikka sinne synttärikahville. Tai lähteä kaikki yhdessä huvipuistoon (Jos se kaikille osapuolille sopii) Jos toivot läheisempiä välejä miehen uuden perheen kanssa, niin kannattaa ehkä osoittaa,että kunnioitat tätä uutta tilannetta, niin eivät koe sua niin uhkakais...? Jos he kokevat että tunkeudut heidän elämäänsä, se tiukat rajat ovat tarpeenkin

[/quote]

Ehkä exä on etäinen siksi että hänellä on uusi ihmissuhde? Uusperhettä perustaessa kestää aikansa siinä, että se oma uusi perhe ja sen käytännöt vakiintuvat. Varsinkin jos lapset ovat paljon isänsä luona, kaikkie osapuolten paikan löytäminen kestää. Kun kaikilla on selvät paikkansa, on helpompi sitten toivottaa exiäkin tervetulleeksi vaikka sinne synttärikahville. Tai lähteä kaikki yhdessä huvipuistoon (Jos se kaikille osapuolille sopii) Jos toivot läheisempiä välejä miehen uuden perheen kanssa, niin kannattaa ehkä osoittaa,että kunnioitat tätä uutta tilannetta, niin eivät koe sua niin uhkakais...? Jos he kokevat että tunkeudut heidän elämäänsä, se tiukat rajat ovat tarpeenkin[/quote]

En ole tuppaantunut millään tavoin heidän elämäänsä. En siis ole ollut ehdottelemassa mitään yhteisiä synttäreitä tms. Osaan sen verran lukea exää, että näen jo ilman ehdoittelujakin, ettei ole halukas vapaa-aikaa kanssani viettämään. Uutta naista ei ole edes esitelty, vaikka ovat jo pitkän tovin yhdessä olleet. Eikä exä ole halukas tapaamaan omaa kumppaniani (joka haluaisi tavata lasteni isän). Olen siis hissukseni odotellut, tekeekö aika tehtävänsä ja exä unohtaa kaunansa. Pitkälle ollaan jo päästy, mutta tuskin koskaan niin pitkälle, kuin itse haluaisin. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen siihen, että voimme yhdessä hoitaa vanhempainillat ja saamme lapset vaihdettua asiallisissa väleissä.

Meillä oli hyvin vaikea liitto, eikä siitä olisi päässyt sovulla lähtemään, vaan piti repäistä. Alku oli vaikea, mutta koska ex on hyvä isä, vaikkakin oli surkea aviomies, niin hänkin lopulta tajusi oman etunsa olevan asioista sopimisen, ja kai hänen sovinnollisuuteensa vaikutti sekin, että syy erossa oli tyystin hänessä ja hän vielä halusi, että olisi palattu yhteen. Ex:n vuorotyön takia lasten oli viisainta asua minun luonani, kun teen säännöllistä päivätyötä ja minulla on lastenhoitoapua saatavilla, ex:llä ei ollut.

Minulla on yhteisesti sovittu yksinhuoltajuus mm. esikoisen asioiden hoitamisen vuoksi, mikä on helpottanut mm. virallisten asioiden hoitamista. Tapaamisten suhteen olen ollut hyvin joustava, koska ajattelen siinä asiassa lasten etua.

Nykyisin ei olla kauhean usein tekemisissä, kuin puheluin ja tekstiviestein, koska erosta on jo 5 vuotta ja nuorin lapsemme on jo 11- vuotias. Lasten syntymäpäivillä käy, ja joulukahveilla, jos lapset ei ole hänellä,  ihan ystävällisesti pystymme juttelemaan, nyt kun ei tarvitse enää riidellä. En koe mitään tarvetta sen kummempaan kanssakäymiseen. Hänellä ei ole uutta naista. En tiedä miksi, enkä ole udellut. Asialliset välit.

Me olemme exän kanssa tekemisissä melkein päivittäin lasten asioihin liittyen. Minimissään muutaman kerran viikossa. Meillä on yhteiset kasvatusperiaatteet ja infotaan toista lasten asioista. Lasten synttärit vietetään tietysti yhdessä, samoin joulua ollaan vietetty yhdessä. Olen myös tavannut exän nyxän (oli synttäreillä). Mukava nainen.

Lasten asumisesta ja tapaamisista on päästy hyvin sopuun. Me ei riidelty mistään erojutuista, ollaan yhdessä mietitty lasten etua. Riideltiin ihan tarpeeksi avioliitossa, joten nyt ei enää ole tarvetta :)

Mun piti ensin laittaa lasten isälle rajaa, kun ei ollenkaan tajunnut että mun ja lasten uusi koti ei ole hänen kotinsa. Lapset päätyivät minulle, isälle ajatus lapsen päävastuusta oli ihan liikaa, vaikka olivat isoja koululaisia jo. Yhteishuoltajuus. Nykyään on asialliset välit. Kun on jotain sopimista sovitaan, muuten ei olla tekemisissä. Tapaamiset sovitaan joustavasti, kaikkien osapuolten tarpeet huomioon ottaen.  Lasten juhlat järjestetään yhdessä, tosin nekin vähenemään päin. Molemmilla omat elämät