Lapsensa erossa menettäneitä paikalla? Kuinka selviätte? Itsellä vaikeaa...
Vanhempia lapsia en näe juuri lainkaan, tai hyvin harvoin. Nuorinta sentään näen aika usein, mutta jatkuva ikävä ja tyhjyyden tunne kun en saa asua lasteni kanssa ja osallistua heidän arkeen. Uusia oikeustaisteluja en jaksa enää. En olisi halunnut erota, mutta exä ihastui toiseen.
Itsekin uusissa naimisissa ja yhteinen lapsi nykyisen kanssa, silti kaikki tämä ei korvaa muita lapsiani, ikävä on hirvittävä. Exä ei neuvottele eikä jousta lainkaan, joten en kaipaa käytännön neuvoja tilanteen muuttamiseksi, vaan neuvoja henkiseen jaksamiseen.
Kommentit (2)
Kuulemma aika auttaa unohtamaan ja ikävä hiipuu pikkuhiljaa. Lopulta ei jokapäiväisessä elämässä enää edes muista.
Tämä miehen sanoja lapsesta jonka äiti päätti muuttaa toiselle puolen suomea. Haavat aukeaa aina kun näkevät ja ikävä palaa aina hetkeksi. N.5 krt vuodessa.
Tsemppiä. Eipä taida tuohon auttaa mikään. Onneksi ihmismieli oppii suojautumaan tavallaan.
No sitten on tapaamissopimuksessa jotain vikaa jos lapsia ei näe juuri lainkaan.