tv ykkösen futisvanhemmat

Hullua touhua, perheen energiat ja varat yhden lapsen harrastukseen. 

Mielenvikasta sakkia on siinä lapsella ihana lapsuus, sääliksi käy lapsipoloisia joilla urheiluhullut vanhemmat.

Tulee vaikutelma, että vanhemmat toteuttavat omaa toteutumatonta unelmaansa. 

Ankeen tuntuista menoa.

Vierailija kirjoitti:

Tulee vaikutelma, että vanhemmat toteuttavat omaa toteutumatonta unelmaansa. 

Ankeen tuntuista menoa.

Nimenomaan. Sekin yksi isä jonka maalivahtipoika oli koko ajan vammojen takia pois peleistä, selvästi koitti toteuttaa itseään poikansa kautta. Kun jalkapallo ei kulkenut eikä poika päässyt ns. edustusjoukkueeseen, isä keksi, että pojasta tuleekin rumpali koska oli itsekin soittanut rumpuja 30 vuotta ja halusi päästä "opastamaan" poikaa siinä. Ihan turhaa se jalkapallo ja poika saa sen lopettaa. Sitten kun poika lopetti ja valmentaja sanoi, että eihän se nyt voi lopettaa tässä vaiheessa vaan menee sinne huonompaan joukkueeseen ottamaan vauhtia, että jos joskus tulevaisuudessa pääsisi edustusjoukkueeseen, isä oli ihan messissä. Siihen loppui pojan rumpalistin ura saman tien ja taas alettiin suunnitella jalkapallokuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee vaikutelma, että vanhemmat toteuttavat omaa toteutumatonta unelmaansa. 

Ankeen tuntuista menoa.

Nimenomaan. Sekin yksi isä jonka maalivahtipoika oli koko ajan vammojen takia pois peleistä, selvästi koitti toteuttaa itseään poikansa kautta. Kun jalkapallo ei kulkenut eikä poika päässyt ns. edustusjoukkueeseen, isä keksi, että pojasta tuleekin rumpali koska oli itsekin soittanut rumpuja 30 vuotta ja halusi päästä "opastamaan" poikaa siinä. Ihan turhaa se jalkapallo ja poika saa sen lopettaa. Sitten kun poika lopetti ja valmentaja sanoi, että eihän se nyt voi lopettaa tässä vaiheessa vaan menee sinne huonompaan joukkueeseen ottamaan vauhtia, että jos joskus tulevaisuudessa pääsisi edustusjoukkueeseen, isä oli ihan messissä. Siihen loppui pojan rumpalistin ura saman tien ja taas alettiin suunnitella jalkapallokuvioita.

Se äijä on tosiaan ihan pihalla. Itse epäonnistunut elämässään ja keskittynyt vaan siihen, että pojasta tulee "jotain". Poika näytti koko ohjelman ajan vaisulta ja kärsivältä. Tarvitsisi jo jonkinasteista lastensuojelua.

Hitto, jos mä alkaisin "valmentaa" samaan tyyliin omaa lastani hänen lajissaan kuin tää yks isä, niin saisin kyllä kuulla kunniani. Lapselta siis. Ja olen jo saanutkin, kun joskus on treenaamisesta puhuttu (itse olen harrastanut samaa lajia myös nuorempana). Mahdollisimman vähän yritän puuttua. Ja tuli todettua, että kyllä oman lapsen lajissa / seurassa pääsee vanhemmat vielä helpolla.

Toivottavasti koko ohjelma oli karrikoitu kuvaus. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä näiden "tulevien Litmasten" sisarukset ovat siitä, että koko elämä pyörii yhden lapsen harratuksen ympärillä. Jäävätkö perheessä täysin sivuosan esittäjiksi, kuten pelkään.

Meillä lapsi pelaa jalkapalloa, eikä kukaan huutele mitään paitsi ohjeita ja vaihtoon.

Kyseessä puhdas harrastus ei ammattilaisvalmennus.

Oliko kyseessä siis dokumentti vai sarja?

Vierailija kirjoitti:

Oliko kyseessä siis dokumentti vai sarja?

Dokumentti. Näkyy Areenassa. Lahtelaisista futisperheistä.

Lahden toiseksi parhaasta futisseurasta tämä dokkari. MOT.

Vielä ekan jakson perusteella en vetelis kovin pitkälle meneviä päätelmiä vanhemmista. Enkä ohjelman perusteella muutenkaan. -01 pojat olivat viime kesänä n.14v ja siinä vaiheessa täytyy jo pikkuhiljaa päättää, miten vakavasti haluaa treenata. Vanhemmat ovat panostaneet harrastukseen aikaa ja rahaa, ovat seuranneet läheltä oman lapsen onnistumisia ja pettymyksiä ja saaneet varmasti hyviä kokemuksia itsekin. Ainoa yliampuva juttu viime jaksossa oli se treeneihin lähtö. Jos on jo 7 vuotta treenattu joukkueessa, ei treeneihin lähtö oo enää ihan tuommoista sähellystä.

Meillä pikku-ukko pelaa lätkää isossa joukkueessa. Ei oo vielä tasojoukkueita ja monenlaisia perheitä mahtuu mukaan. On isiä, jotka eivät kokemuksesta ja koulutuksesta huolimatta pääse valmentamaan, koska asenne on niin heikko. Ja on perheitä, joita ei vois vähempää kiinnostaa ja joiden vanhempien joka meno menee lapsen treenin tai pelin ohi. Varmaan ollaan aika perusporukka ja sellainen on varmasti tuo telkkarisarjankin väki.

Ei ihme että poika koko ajan rikki, jos tuollaista hypyyttämistä käsi kipsissä... Jatkuvia tärähdyksiä, ei saa parantua rauhassa.

Ihan liian totista puuhaa. Harva aikuinenkaan jaksaisi viisiä treenejä viikossa, aamutreenit päälle, kisamatkat ja turnaukset viikonloppuisin ja kesäisin. Nämä lapset käyvät kuitenkin koulua, josta saadaan tärkein oppi tulevaisuuteen. Katsoin kaikki jaksot putkeet.

Oma lapsi vasta 3-vuotias, mutta tuota ohjelmaa katsoessa alkoi mietityttää että mitenhän homma sujuu kun pitäisi löytää mieluisa harrastus. En halua että minun tai lapsen elämä on 7 päivää viikosta kiinni harrastuksessa. En halua viikottain olla leipomassa ja myymässä ja haravoimassa, enkä halua että lapsella on kahdet treenit päivässä ja sellainen "pakko menestyä" -asenne. Siinä se onkin pulma, löytää harrastus jossa saisi rennosti harrastella eikä koko perheen elämä pyöri sen ympärillä. Lapsi tarvitsee muutakin, oleilua perheen kanssa, kavereiden kanssa huolettomana oleilua...

Eipä mekään vielä lasten ollessa pieniä tiedetty, mikä odottaa. Haluttiin tarjota liikuntaharrastus, ettei heistä tule ihan sohvaperunoita. 1xvkossa 1h kerrallaan satujumppaa. Sit parin vuoden päästä saman verran jumppakoulua. Tykkäsivät hirveesti ja jumppasivat kaiket illat kotona. 7-vuotiaana mahdollisuus hakeutua valmennusryhmään, joka tarkoitti 3xvkossa, tunnin kerrallaan. Edelleen jumppa oli ihanaa ja edelleen kotona jumppa jatkui iltaisin. Sit vähitellen treenit lisääntyi ja vaatimustaso kasvoi. Edelleen olivat motivoituneita ja minä aloin iltaisin joskus kieltämäänkin jumppaamasta, et keho saa levätä. Tällä hetkellä treeniä 18h/vko (ikää 16v) ja 12h (13v). Isompi ei enää paljon treenaa kotona, mut meikkaakin spagaatissa 😀

Ei voi siis tietää, mihin lapset syttyy ja mihin löytyy intohimo. Ei tätä suunniteltu, mutta ei olla esteeksikään toisten harrastukselle lähdetty. Vaatii vanhemmilta kuskaamista ja kustantamista, myös talkoohommia. Mut ei tää ikuisuuksia kestä.

Jotenkin kovin harmaantuneita ja kulahtaneen näköisiä nämä vanhemmat teinien vanhemmiksi. Olisin luullut isovanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi vasta 3-vuotias, mutta tuota ohjelmaa katsoessa alkoi mietityttää että mitenhän homma sujuu kun pitäisi löytää mieluisa harrastus. En halua että minun tai lapsen elämä on 7 päivää viikosta kiinni harrastuksessa. En halua viikottain olla leipomassa ja myymässä ja haravoimassa, enkä halua että lapsella on kahdet treenit päivässä ja sellainen "pakko menestyä" -asenne. Siinä se onkin pulma, löytää harrastus jossa saisi rennosti harrastella eikä koko perheen elämä pyöri sen ympärillä. Lapsi tarvitsee muutakin, oleilua perheen kanssa, kavereiden kanssa huolettomana oleilua...

Meillä lapsi harrastaa jalkapalloa eikä ole jouduttu 24 h kiinni harrastukseen.

Tällä paikkakunnalla pelataan miesten pesäpallon SM tasolla ja siinä harrastuksessa olisi kyllä kiinni jo junioritasolla todella lahjakkaasti. Aikuisten SM otteluita hyödytetään kahvilatyöllä ja pallotyttö/poika hommilla jne. Lisäksi on aikuisille talkoita, 11/12 v. lasten harjoitukset talvella neljänä päivänä viikossa, pelejä ja leirejä siihen malliin että kesälomat menisi niihin, ei kiitos.

Eli jos teidän paikkakunnalla on kyseisessä harrastuksessa aikuisten liigaa tms. pelaava joukkue näkyy se jo lasten joukkueissa, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian totista puuhaa. Harva aikuinenkaan jaksaisi viisiä treenejä viikossa, aamutreenit päälle, kisamatkat ja turnaukset viikonloppuisin ja kesäisin. Nämä lapset käyvät kuitenkin koulua, josta saadaan tärkein oppi tulevaisuuteen. Katsoin kaikki jaksot putkeet.

Työkaverini pelasi jääkiekkoa aikoinaan erään SM liigaa pelaavan seuran riveissä. Lukioikään tullessa piti harrastus jättää koska harjoitusmäärät nousivat niin isoiksi, että haittasivat koulunkäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ensi kerran ohjelmaa ja järkityin..miten vanhemmat voivat käyttäytyä noin..miten he huutavat toisillensa ja lapsilleen..

Minä katoin pätkän ja ihmettelin, kun lähes kaikki oli naisia. Tähänkö se on tämä yksihuoltajuus mennyt?

Minun aikanani 70-luvulla ei kyllä äitejä kentänlaidalla näkynyt, tosin ei nyt niin hirveästi isiäkään, mutta niitä sentään muutamia, ainakin tärkeimmissä peleissä. Jos jonkun äiti olisi ollut kentänlaidalla huutamassa, niin melkoista hilpeyttähän se olisi joukkuekavereissa herättänyt ja tuskin olisi kaiffari toista kertaa äitiään päästänyt häntä kentän laidalle häpäisemään. Noh, ajat on toki niistä ajoista muuttuneet, eikä siinä mitään, mutta se mikä oli omana aikanani hyvä juttu, että ei olisi tullut mieleenkään, että vanhemmat olisi ketään harjoituksiin kuskanneet, vaan itse sinne oli lampsittava, tai fillaroitava ja itse oli reenikassit roudattava.