Lue keskustelun säännöt.
Voi voi sentään, lasten papan syöpää ei saadakaan parannettua. :/
04.06.2007 |
Hiukan huono mieliala uutisesta tuli, aktiiviset hoidot on kaiketi nyt lopetettu tuloksettomina. Elämänlaatu pyritään pitämään mahdollisimman hyvänä, mutta paranemisesta ei ole toivoa.
Oletettua elinaikaa ei ole ennustettu, mutta nyt on tullut rytmihäiriöitä, pahoinvointia, harhaisuutta... Pappa lisäksi nukkuu tosella paljon. Paha mieli tulee, keväällä kaikki näytti vielä toiveikkaalta. Huononeminen on tapahtunut ihan muutamassa viikossa. ://
Lapsilla ei ole kohta yhtään pappaa, oma isäni kuoli tapaturmaisesti kesällä 2003. Siitä eteenpäin lähipiirissämme on ollut kuolemantapauksia tämän tästä (toki " luonnollisia" , vanhoista ja sairaista ihmisistä kyse) mutta silti tuntuu, että kuolema on jotenkin alkanut vainota meitä. Aina hirvittää ajatella, ketä seuraavaksi ei kohta enää ole.
En tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta johonkin halusin kuitenkin kirjoittaa.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään voi vaatia, ois se kuitenkin mukava että jälkikasvukin ehtisi isovanhempien kanssa olla.
Oma isäni on siinä kunnossa että toivon hänen kestävän edes vauvan syntymään. Onhan se ikävää
että isovanhemmat kuolevat jo aikaisin. Itse en isoäitiä koskaan ehtinyt nähdä ja loputkin kuolivat ollessani 3-10v. Voimia sulle ap!