Haukutaan omakotitaloja (ei uudis). Millaisessa et asuisi millään hinnalla?

Minulla ei ole inhokkeja. Vanhempia omakotitaloja toki joutuu remontoimaan, mutta samalla niitä päivitetään nykyaikaan, ei se ole mikään ongelma.

Uusien ongelma vaikuttaisi olevan liian tiiviiksi rakentaminen, joka johtaa sekä talon että asukkaiden sairastumiseen.

Ihan liian iso hyvin vanha maalaistalo, jossa 10+ huonetta. Ajat ovat ajaneet tällaisen talon ohi ihan totaalisesti.

1990-luvun hulluina vuosina "rakennetut" talot.  Järkyttäviä rakennusvirheitä ja puutteita. Tai joku sellainen vanha, joka on remontoitu pilalle.

Sellainen 70-luvun tasakattokuutio, jonka ulkoseinät on jotain kipsilevyä(?), viehättävästi hieman vihertävät jostain sammalkasvustosta. Sisäilmaongelma? Taattu!

Sanotaanko näin että mikäli edes haluaisin asua omakotitalossa, sen tulisi olla kompaktin kokoinen uusi kivitalo hyvällä pienellä tontilla, puhdasta suoraa linjaa, ei mitään ylimääräistä hässäkkää missään muotokielessä, funkista kai lähinnä ja helppo selkä samalla tyylikäs piha. No, ei ole mahdollista tuollainen, ja muu ei kiinnosta mitä omakotiasumiseen tulee.

En siis todellakaan haluaisi asua vanhassa talossa, en puutalossa, en matalassa tiilitalossa, en hirsitalossa... kerrostaloasunto kaupungista, ja sekin mieluiten uusi, on mielestäni kaikkein paras ratkaisu asumiseen. Sitten jos voittaisin lotossa miljoonia, niin se kerrostaloasunto ihan parhaalta mahdolliselta paikalta kaupungista, siihen saakkaa riittäköön jokin muu. Eli aina. :) Rivarissa haluaisin asua kaikkein vähiten, en näe siinä oikein mitään mieltä, koska olen niin privaatti persoona enkä halua olla naapureiden kanssa ns. naimisissa.

En haluaisi asua oktssa, ellei se olisi ihan uusi kivitalo. Liikaa vaivaa muuten.

60-70 -luvulla rakennetussa tiiliverhoillussa talossa, jossa sokkeli on 10 senttiä korkea tai jopa valesokkeli. Ikkunat alkuperäiset, ruskeaksi maalatut pokat. Huoneiden ovet jotain puuta tai puujäljitelmää, huoneiden seinät maalattu Tikkurilan värikartalla, kaikki eri väriset. Muovimatot joka paikassa, pesuhuoneessa ja saunassa punaruskean värinen hunajakennolaattalattia.

Rintamamiestalossa.

Jossain 1800-1900 -luvun vaihteessa rakennetussa maalaistalossa, vaikka olisi kuinka uudistettu ja päivitetty.

Ylipäätään kaikki puutalot näyttävät halvoilta lautavirityksiltä.

Rossipohjainen puutalo

Omat talot on rakennettu laatan päälle. Parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko näin että mikäli edes haluaisin asua omakotitalossa, sen tulisi olla kompaktin kokoinen uusi kivitalo hyvällä pienellä tontilla, puhdasta suoraa linjaa, ei mitään ylimääräistä hässäkkää missään muotokielessä, funkista kai lähinnä ja helppo selkä samalla tyylikäs piha. No, ei ole mahdollista tuollainen, ja muu ei kiinnosta mitä omakotiasumiseen tulee.

En siis todellakaan haluaisi asua vanhassa talossa, en puutalossa, en matalassa tiilitalossa, en hirsitalossa... kerrostaloasunto kaupungista, ja sekin mieluiten uusi, on mielestäni kaikkein paras ratkaisu asumiseen. Sitten jos voittaisin lotossa miljoonia, niin se kerrostaloasunto ihan parhaalta mahdolliselta paikalta kaupungista, siihen saakkaa riittäköön jokin muu. Eli aina. :) Rivarissa haluaisin asua kaikkein vähiten, en näe siinä oikein mitään mieltä, koska olen niin privaatti persoona enkä halua olla naapureiden kanssa ns. naimisissa.

Onpa samat mietteet! Tosin mulle kelpaisi myös moderni kompakti massiivihirsitalo, paikan pitäisi vaan olla niin hyvä että ei meinaa rahat riittää tonttiin. Mikä vaan liian iso talo tai piha olisi kauhistus. En kaipaa yhtään enempää kotiaskareita, meen mieluummin lenkille kuin pihalle haravoimaan. Omakotitalot on toimeliaiden ihmisten heiniä enemmän. Kerrostalossa asun.

Vierailija kirjoitti:

Oma inhokkini rintsikkatalot. Jatkuva remontointi sekä sisäilmaongelmat. Ei kiitos.

Suurin osa suomalaisista taloista on sellaisia, joissa en asuisi millään hinnalla. Kaikista pahimpia inhokkeja ovat 70-luvun tasakattoiset ja maan alle perustetut laatikot sekä pommin tavoin muhivat rintamamiestalot. Nykyistä rakentamista en myöskään arvosta. Pulloiksi eristettyjä rumia laatikoita, joita ei oikein voi ulkoisesti taloiksi kutsua.

70-luvun tasakatot pelottaa eniten itseäkin. Appiukko asuu semmoisessa ja kun tunninkin istuu kylässä niin pitää pestä hiukset ja vaatteita tuulettaa päiväkausia. Mikä haju!

En asuisi myöskään rintamamiestalossa vaikka ovat terveitä jos hyvin pidettyjä ja järjellä rempattuja. Pohjaratkaisu niissä vain liian hankala ja ahtaan oloinen.

Haaveilen okt:sta, avarasta olohuoneesta, yhdessä tasossa.

Vierailija kirjoitti:

60-70 -luvulla rakennetussa tiiliverhoillussa talossa, jossa sokkeli on 10 senttiä korkea tai jopa valesokkeli. Ikkunat alkuperäiset, ruskeaksi maalatut pokat. Huoneiden ovet jotain puuta tai puujäljitelmää, huoneiden seinät maalattu Tikkurilan värikartalla, kaikki eri väriset. Muovimatot joka paikassa, pesuhuoneessa ja saunassa punaruskean värinen hunajakennolaattalattia.

Rintamamiestalossa.

Jossain 1800-1900 -luvun vaihteessa rakennetussa maalaistalossa, vaikka olisi kuinka uudistettu ja päivitetty.

Ylipäätään kaikki puutalot näyttävät halvoilta lautavirityksiltä.

Mutsis näyttää halvalta lautaviritykseltä.

1960-1980-luvun matalassa laatikkotalossa, jossa matala sokkeli, runsaasti kasvustoa ympärillä ja tasakatto / miltei tasakatto. Tällainen kun on vielä lätkäisty tasaiselle savimaalle, ja salaojien kunto on vähän niin ja näin, on kosteusongelmat 100% varmuudella taattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko näin että mikäli edes haluaisin asua omakotitalossa, sen tulisi olla kompaktin kokoinen uusi kivitalo hyvällä pienellä tontilla, puhdasta suoraa linjaa, ei mitään ylimääräistä hässäkkää missään muotokielessä, funkista kai lähinnä ja helppo selkä samalla tyylikäs piha. No, ei ole mahdollista tuollainen, ja muu ei kiinnosta mitä omakotiasumiseen tulee.

En siis todellakaan haluaisi asua vanhassa talossa, en puutalossa, en matalassa tiilitalossa, en hirsitalossa... kerrostaloasunto kaupungista, ja sekin mieluiten uusi, on mielestäni kaikkein paras ratkaisu asumiseen. Sitten jos voittaisin lotossa miljoonia, niin se kerrostaloasunto ihan parhaalta mahdolliselta paikalta kaupungista, siihen saakkaa riittäköön jokin muu. Eli aina. :) Rivarissa haluaisin asua kaikkein vähiten, en näe siinä oikein mitään mieltä, koska olen niin privaatti persoona enkä halua olla naapureiden kanssa ns. naimisissa.

Onpa samat mietteet! Tosin mulle kelpaisi myös moderni kompakti massiivihirsitalo, paikan pitäisi vaan olla niin hyvä että ei meinaa rahat riittää tonttiin. Mikä vaan liian iso talo tai piha olisi kauhistus. En kaipaa yhtään enempää kotiaskareita, meen mieluummin lenkille kuin pihalle haravoimaan. Omakotitalot on toimeliaiden ihmisten heiniä enemmän. Kerrostalossa asun.

:) Joo, mäkin voisin EHKÄ myöntyä hirsitaloon, mikäli se olisi mallistoa suoralinjainen "lato", eli ihan kaikkea muuta kuin vanhanaikainen perinteinen. Eli lopulta mahdollisimman vähän hirttäkään näkyvissä missään... Kerrostalo on loistava asumismuoto, kunhan sijainti miellyttää. Oli hilkulla etten aikoinaan muuttanut maaseudulle omakotitaloon joka vaatisi koko ajan jotain laittoa, ja se olisi ollut isoimpia virheitä ikinä, nyt myöhemmin olen sen tajunnut. Ei olisi sopinut mulle, ja paluu kaupunkiin ei välttämättä olisikaan käynyt niin vain.

Tärkein on tontin koko. Neliöitä vähintään 1500. Ihanteellista jos naapureita ei heti vieressä.

Tämä on aika haasteellinen haave, kun samalla on tarkka sijainnista.  Omasta kaupungistani olen bongannut kaksi taloa jotka kelpaisi tämän tontti-naapurit-sijainti-ehdottomuuden suhteen.

Ehdottomasti puutaloa, ei tiiliä.

Muutoin ei ole mitään suunnattomia kriteereitä.

Sellainen, jota joutuu huoltamaan ja remontoimaan, jonka neliöhinta on vastaavankokoista kerrostaloasuntoa korkeampi, ja joka ei sijaitse Helsingin kantakaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

1960-1980-luvun matalassa laatikkotalossa, jossa matala sokkeli, runsaasti kasvustoa ympärillä ja tasakatto / miltei tasakatto. Tällainen kun on vielä lätkäisty tasaiselle savimaalle, ja salaojien kunto on vähän niin ja näin, on kosteusongelmat 100% varmuudella taattuja.

Kas tuossa vielä random-esimerkki tällaisesta ihanuudesta.. voin jo sieluni nenällä haistaa sisätilojen tuoksun..

http://www.etuovi.com/kohde/552448?sc=M135198719&so=praq&pos=7

Minua huvittaa nämä päästänsä vähän köykäiset tyypit jotka tulevat miinustelemaan tämän tyyppisiin ketjuihin. Ai että. Tässä kysyttiin arvon miinustelijat henkilökohtaisia asumismieltymyksiä, joten mikä kumma pistää miinustamaan muiden sanomisia, kun kyse on muiden ihmisten omista mielipiteistä liittyen tasan omaan asumiseensa, eikä niiden vapaiden mielipiteiden pitäisi teidän suunnattomia perseitänne noin kovasti pistellä.

Jokainen saa asua vaikka savimajassa jos tykkää juuri siitä eniten, mutta ehkä kannattaa hankkia sen verran itsetuntoa siellä savimajassa asuessaan, että kestää jos anonyymi toteaa netissä ettei itse henkilökohtaisesti tykkää savimajoista. Voi jeesus mitä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1960-1980-luvun matalassa laatikkotalossa, jossa matala sokkeli, runsaasti kasvustoa ympärillä ja tasakatto / miltei tasakatto. Tällainen kun on vielä lätkäisty tasaiselle savimaalle, ja salaojien kunto on vähän niin ja näin, on kosteusongelmat 100% varmuudella taattuja.

Kas tuossa vielä random-esimerkki tällaisesta ihanuudesta.. voin jo sieluni nenällä haistaa sisätilojen tuoksun..

http://www.etuovi.com/kohde/552448?sc=M135198719&so=praq&pos=7

Oumaikaad!!  Välittäjä vetää varmaan rennietä aika reippaalla kädellä kun tuota yrittää puskea eteenpäin... Ei myyjää kohtaan eripahalla, tällaisia taloja on paljon, yleensä vähän vanhemmilla ihmisillä joilla jossain vaiheessa loppunut into huoltoihin. Näin muuten kerran painajaista jossa ostin valesokkelitalon kotipaikkakunnalta ja kun muutimme, lattia romahti sisään...

Vierailija kirjoitti:

70-luvun tasakatot pelottaa eniten itseäkin.

Kaikkia varoituksia uhmaten ostimme tälläisen. Tasakaton (huopa kaiken huipuksi) huoltamisen/ korjaamisen aika tuli ja uskoimme varoittelua ja kauhistelua. Katto purettiin kokonaan ja tilalle rakennettiin uusi harjakatto. Purkamisen yhteydessä selvisi että katossa ei ollut yhtään mätää puuta, kaikki oli kuivaa ja bitumihuopakerroksia oli monta. Kaikki alkuperäinen materiaali oli ihan kunnossa! Koko iso remontti oli käytännössä ihan turha ja nyt mua hirvittää että onko tämä 2010-luvun korjaus ollenkaan yhtä hyvälaatuinen kuin se 70-luvun työ.... Niin ala-arvoista on nykyinen työnlaatu Suomessa.

Itselle kauhistus olisi Espoon postimerkkitonttittötterötalo, jossa sohvalta voi lukea naapurin Hesaria.