Lue keskustelun säännöt.
Ja mäin elintasoni putosi kun lehmänhäntä
24.02.2016 |
Valmistuin 24- v yliopistosta. Keskituloinen, mutta hyvä työ. Ostin pienen kaksion helsingistä, ei keskustasta, mutta hyvältä alueelta. Vietin mukavaa elämää. Söin ravintoloissa, kävin keikoilla, harrastin ja reissasin monta kertaa vuodessa. Pienellä budjetilla mutta kumminkin. Kolmekymppisenä tapasin mieheni. Ostimme isomman asunnon ja saimme kaksi lasta pienellä ikäerolla. Vajaa kolme vuotta sitten mies halusi erota. Syytä en edelleenkään tiedä. Eipä vain sitten huvittanut. Kämppä meni myyntiin. Valtio teki leikkauksia ja työn määrä ja palkka putosi 2/3... en saanut enää lainaa että olisin voinut ostaa mitään oikeasti järkevää asuntoa (en siis tee mitään jollain 40neliön kaksiolla kahden kasvavan lapsen kanssa..) asumme siis vuokralla radan varressa. Ei ole ravintoloita, eikä liioin matkojakaan. Elämä on ihan hyvää mutta miettiihän sitä että miten se muuttui. Lapset ovat parasta mutta mikä meni vikaan. Talouden yhdistäminen jonkun kanssa? Mies hslusi lapsia paljon joten erokaan ei mitenkään ollut ennakoitavissa. Mikä on sinun tarinasi?
Kommentit (44)
Minne jäi sinun osuus asunnoista? Hävisi taivaan tuuliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtio teki leikkauksia ja työn määrä ja palkka putosi 2/3
En usko, älä liioittele.
Mun mielestä sulla. ap meni vikaa se, että et löytänyt uutta työpaikkaa. En sano, että se olisi jonkun ihmisen vika, mutta sehän tuossa kuviossa mättää.
Mulla oli pahempi taloudellisen laman vaihe kun jäin kokonaan työttömäksi. Säästöjäkään ei ollut, kun olin juuri käyttänyt ne kaikki väitöskirjatyön viimevaiheen työskentelyn mahdollistamiseen. Tutkimusrahoitusta ei voinut hakea, koska väikkärihän oli valmis ja uutta projektia ei saanut ennen kuin oli oikeasti tohtori - ja tarkastusprosessissa voi yliopistomaailmassa kulua hyvinkin vuosi. Asuntolaina painoi päällä. Sain siihen onneksi puhutua muutaman kuukauden lyhennysvapaata. Kerroin kaikille tutuntutuille etsiväni mitä tahansa työtä ja yritin tarttua mihin tahansa oljenkorteen. Lopulta sain duunin kustannustoimittajana - määräaikainen projektityö, mutta palkkaa siitäkin sai.
Noin siinä käy, kun suostuu avioehtoon.
Minun tarinani on se että synnyin pienelle paikkakunnalle mieheksi ja kaikki naiset menivät johonkin Helsinkiin rahan perässä. Minä jäin yksin tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata totutella liian korkeaan elintasoon.
Tasainen keskiluokkainen tuhlaaminen on tehotonta: pääomaa ei kerry, eivätkä ne jokavuotiset matkat ole niin kivoja kuin silloin kun matkustelee harvakseltaan.
Kannattaa myös tarkkaan harkita mennäkö naimisiin vai ei, etenkin jos on yhteisiä lapsia. Omaisuus menee lapsille joka tapauksessa, puoliso on ihan turha perintöveron maksaja siinä välissä, ja eron sattuessa olisi reilumpaa jos kumpikin pitäisi omansa (mikäli toinen ei ole uhrannut vuosia työiästä lastenhoidolle, esimerkiksi).
Sori, ap: tämä on kaikki jälkiviisastelua sinulle. Mutta on sulla kumminkin lapset joille siirtää omat kokemuksesi sitten: eivät omat vaikeudet ole niin vaarallisia jos niistä on jälkikasvulle opiksi :)
Minulla oli myös nuorempana mukavaa elämää, opiskelin ja kävin hanttihommissa, kivaa, elintaso ihan hyvä. Sit tulin raskaaksi aivan väärälle miehelle ja valmistumisen jälkeen ei täytä löytynyt. Nyt opiskelen uutta alaa ja mihinkään ei ole rahaa, mutta tulevaisuus toivoa täynnä. Erityisen rikkaaksi en kyllä tavoittelemaan. Asiat ei voisi oikeastaan olla juurikaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun matkat ja kämppä ja ravintolakäynti menee nyt lapsiin. Kun teit niitä jälkeläisiä. Ole onnellinen iloisesta huollettomasta ajasta.
Juu ja lyhensitkö lainaa juurikaan kun ei jäänyt mitään käteen niistä asuntojen myynneistä pääomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä käy, kun suostuu avioehtoon.
Ongelma taisi olla kylläkin se että avioehtoa ei ollut, ja mies vei puolet isomman kämpän myyntivoitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sulla silloinkaan ollut varaa kolmioon tsi neliöön? Sun palkka ei oo kasvanut ja kulut on triplat lasten myötä. Palkka tulee työstä, ei elämisen kustannuksista
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata totutella liian korkeaan elintasoon.
Kannattaa myös tarkkaan harkita mennäkö naimisiin vai ei, etenkin jos on yhteisiä lapsia. Omaisuus menee lapsille joka tapauksessa, puoliso on ihan turha perintöveron maksaja siinä välissä, ja eron sattuessa olisi reilumpaa jos kumpikin pitäisi omansa (mikäli toinen ei ole uhrannut vuosia työiästä lastenhoidolle, esimerkiksi).
Puoliso ei peri eikä maksa perintöveroa!
Kun toinen kuolee, lasketaan omaisuus yhteen ja puolet siitä on lesken. Ja puolet edesmenneen ja sen osuuden perii lapset, jotka maksavat perintöveron. Noin niinkuin yksinkertaistaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin edellisten asuntojen myyntivoitot ovat kadonneet? Jos olit ehtinyt maksaa muutaman vuoden kaksiota ja myöhemmin perheasuntoa, olisi näistä ainakin kolmion käsirahan verran pitänyt jäädä käteen osituksen jälkeen. Entä elatusmaksut? Jos isä on edes suurin piirtein keskipalkkainen, pitäisi elatusmaksujen olla useita satoja euroja kuussa. Varmaan isä myös pitää lapsia luonaan, eikä tänä aikana lapsista aiheudu kuluja ja sinä saat omaa aikaa. Palkan putoamista lukuun ottamatta, ja sehän olisi tapahtunut, vaikka suhde lasten isään olisikin jatkunut, elämäsi kuulostaa olevan ihan mallillaan. Voithan etsiä uuden, parempipalkkaisen työn.
Kyllä, asuminen ja vanhemmuus yhden aikuisen perheessä on todella kallista. Pitää olla joko erityisen hyvät tulot tai maksettu koti, että saa pidettyä muutakin kuin minimielintason. Lapset saattaa silti olla uhrauksen arvoinen asia. Muista, että useimmilla ihmisillä on elämässä omat kipukohtansa äläkä ala surkutella elämääsi enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkani putosi kahteen kolmasosaan, ei 2/3, anteeksi epäselvyyteni..
Aikaisempi asuntohan oli suurelta osin pankin. Kyllähän siitä jokunen kymppitonni oli omaa mutta kaksi vuotta hoitovapaata vei niitä säästöjä. Mun tulot siis on nyt bruttona alle 2500, eikä sillä saa lainaa jolla ostaa asunto jossa voisimme asua yhtään pidempään. Mahdollisuus on myös etsiä parempipalkkaista työtä mutta kun lapset on pieniä niin on kiva kun niiden ei tarvi olla kymmentä tuntia päivässä hoidossa. Olen kyllä velaton. En missään vaiheessa sanonut että asiat on huonosti! mutta miettiihän sitä entistä elämäänsä välillä:) ajattelee niitä matkoja..jne:) ja miksi mä nyt keksisin tätä..?
Vierailija kirjoitti:
Palkkani putosi kahteen kolmasosaan, ei 2/3, anteeksi epäselvyyteni..
Aikaisempi asuntohan oli suurelta osin pankin. Kyllähän siitä jokunen kymppitonni oli omaa mutta kaksi vuotta hoitovapaata vei niitä säästöjä. Mun tulot siis on nyt bruttona alle 2500, eikä sillä saa lainaa jolla ostaa asunto jossa voisimme asua yhtään pidempään. Mahdollisuus on myös etsiä parempipalkkaista työtä mutta kun lapset on pieniä niin on kiva kun niiden ei tarvi olla kymmentä tuntia päivässä hoidossa. Olen kyllä velaton. En missään vaiheessa sanonut että asiat on huonosti! mutta miettiihän sitä entistä elämäänsä välillä:) ajattelee niitä matkoja..jne:) ja miksi mä nyt keksisin tätä..?
Eli ilmeisesti teet osa-aikaista työtä?
Mutta noinhan se yhtälö menee, hoitovapaiden jälkeen puskurit on vähissä ja jos sitten tulee ero, niin oman talouden pystyttäminen tulee kalliiksi.
Tsemppiä arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Palkkani putosi kahteen kolmasosaan, ei 2/3, anteeksi epäselvyyteni..
Aikaisempi asuntohan oli suurelta osin pankin. Kyllähän siitä jokunen kymppitonni oli omaa mutta kaksi vuotta hoitovapaata vei niitä säästöjä. Mun tulot siis on nyt bruttona alle 2500, eikä sillä saa lainaa jolla ostaa asunto jossa voisimme asua yhtään pidempään. Mahdollisuus on myös etsiä parempipalkkaista työtä mutta kun lapset on pieniä niin on kiva kun niiden ei tarvi olla kymmentä tuntia päivässä hoidossa. Olen kyllä velaton. En missään vaiheessa sanonut että asiat on huonosti! mutta miettiihän sitä entistä elämäänsä välillä:) ajattelee niitä matkoja..jne:) ja miksi mä nyt keksisin tätä..?
Jos molempia asuntoja maksettii kaikki tuo aika, niin kyllähän siitä sulle olisi joku pesämuna pitänyt jäädä? Vai erositteko ja jäit vielä hoitovapaalle ja käytit ne rahat? No vuokrallakin voi asua ihan mukavasti, itsekin muutin eron jälkeen lapsen kanssa kaksioon, siinä pystyi hyvin asumaan vuosia, kun lapsi sai oman huoneen.
Niin no silloin eka asunnon kanssa lainaerä ja yhtiövastike on vähemmän kuin vuokra nykyään. Uuden asunnon varainsiirtoveroon ja muuttokuluohin meni. Toisen asunnon myymisen jälkeen elämiseen, elämänmuutokseen ja lapsiin kun tuloja ei juuri ollut. Minulla on sama työ ollut siitä lähtien kun valmistuin. Siksi kynnys lähteä on ollut iso vaikka työt ovat vähentyneet. Sitten etsin kun lapset ovat isompia. Tuntuu että asuntojen hinnat ovat nousseet paljon tässä kolmessa vuodessakin. Joku sanoi hyvin että eihän mulla ois silloinkaan ollut varaa kolmioon. On oikeasti halpaa matkustaa maksamalla vain itsensä ja nukkua voi halvassa dormissa. Eri asiahan se jos joutuu ostamaan kolme penkkiä koneeseen jne. Suunnittelin matkaa eiroopan kaupunkiin mutta se nyt kaatui siihen kun edullinen lento oli perillä puolenyön aikaan. No onneksi tuli silloin käytyä! Lapsia en todellakaan kadu. Siitä ei ole kyse vaan siitä että hassua kuinka elämä voi muuttua.
Elämä on valintoja. Jos päättää hommata lapsia, joutuu varmasti luopumaan jostakin verrattuna siihen, ettei niitä lapsia tekisi. Yhden lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa 100-200 tonnia, joten tadaa, sinne ne sun ravintolaruoat, matkustelut ja Helsingin kämppä meni. Ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Eikä kenenkään pitäisi enää nykyaikana laskea elämäänsä sen varaan, että kyllä puoliso paikkaa (lapsista johtuvan) elintason laskun. Koska todellakin, iso osa pareista eroaa.
Virheen teit siis vain siinä, että et etukäteen tiedostanut että tuollainen elintason lasku on ihan odotettavissa, kun lapsia tekee. Tuskin teillä olisi hirveästi varaa matkustella ja syödä ulkona vaikka ette olisi eronneetkaan (paitsi jos mies oli tosi hyvätuloinen, mutta taas, ei toisen tulojen varaan voi elämäänsä laskea).
Joopajoo1 kirjoitti:
Minne jäi sinun osuus asunnoista? Hävisi taivaan tuuliin?
Osuus mistä? Tuskin heillä oli muuta kuin velkaa.
Omaisuutenne meni jakoon. Eikö oma osuutesi olisi riittänyt siihen, että olisit saanut lainaa uutta asuntoa varten, vai mitä sinä jätit kertomatta?
No, huonomminkin voisi olla, eli voisit olla työtön, lastesi isä ei maksaisi elatusmaksuja ja joutuisit asumaan vielä oudommassa paikassa.