Ja mäin elintasoni putosi kun lehmänhäntä

Aika moni kuvittelee, että asuntolaina lyhenee hupsista vaan ja jos ei lyhene, niin rahat on tuhlattu muuhun. Osin varmasti totta, mutta kyllä ne säästöt voivat huveta muuhunkin kuin silkkaan tuhlaukseen.

Minun tarinassani elintason laskuun on ollut kaksi syytä:

1) Lapset

2) Keskiluokkaisen elämäntavan tavoittelu

Olemme mieheni kanssa molemmat köyhistä perheistä, joissa on taisteltu meidän lapsuutemme ajan nousua kohti keskiluokkaa kohti. Jollakin tasolla siis pidämme sitä ihanteena emmekä ole osanneet sitä kyseenalaistaa. Vanhempamme ovat nyt velattomia, mukavien talojen omistajia ja huolettomien eläkepäivien viettäjiä. Tuntuuhan se vaivan arvoiselta ja tavoiteltavalta elämältä.

Korostan, ettemme koskaan ole eläneet tuhlailevaa elämää ja matkustimme lapsettomana parina max kerran vuodessa halpamatkan (ei edes vuosittain). Kun molemmat pääsimme työelämään, tuntui elintason nousu huimalta. Hankittiin yhteinen asunto, ostettiin auto ja aluksi lainakin lyheni nopeasti. Asunnon arvo romahti, kun tuli kylpyhuoneremontti ja julkisivuremontti remonttisuunnitelmaan. Alettiin puhua muutosta "maalle" ja lasten hankkimisesta. Rahaa oli säästössä, joten ostettiin omakotitalo, lainaa otettiin 260 000 euroa, omaa rahaa 60 000 euroa, lisäksi tarvittiin toinen auto, kun liikenneyhteydet olivat huonot. Ensimmäinen lapsi syntyi ja toista odotin, kun mies sairastui vakavasti. Sairaalakäynnit, leikkaukset ja lääkärikäynnit veivät säästöt, rahaa tuli vain minun työstäni, kunnes jäin äitiyslomalle ja koko ajan piti maksaa lainanlyhennyksiä.

Onneksi mies kuntoutui ja sai töitä.

Talo vaati remonttia. Autoista oli kuluja, toinen piti vaihtaa ja päädyttiin ostamaan vain pari vuotta vanha auto, koska pitäisi olla yksi ns. varma auto, kun oli ne huonot julkiset yhteydet. Lapset saivat kalliit harrastukset, koska me emme olleet saaneet aikanaan ja halusimme satsata lapsiin. Ei kysekään siitä, että voitaisiin huoletta matkustaa perheenä tai tuhlata rahaa ravintoloihin. Lasten kanssa käytiin kesäisin huvipuistoissa ja eläintarhoissa

Tällä hetkellä lapset ovat kouluikäisiä. Lainaa on edelleen 200 000 euroa, lisää on otettu remontteihin. On uusittu imeytyskenttää ja tontin salaojitusta, tehty kattoremontti ja lämmitysremppa. Edessä on putkiremontti ja pintaremontti, kun tässä on kohta 10 vuotta asuttu ja edellisten asukkaiden remontistakin on aikaa. Talon arvo on laskenut lähelle tulleen kivilouhimon takia. Toinen auto on 20 vuotta vanha.

Jos ero tulisi, lähtisin 40 000 euron ja 20 vuotta vanhan auton kanssa, ja vaikka tuloja on 3000 euroa bruttona, niin lähialueen rivarit ja kerrostalokolmiot maksavat noin 200 000 euroa vähintään (remonttia tarvitsemattomat).

Mikä on mennyt vikaan? Ei mikään, odotukset vain ovat olleet liian suuret.

Opiskelin aikoinaan yliopistossa ja tein ahkerasti töitä.

Nyt iän myötä terveys piiputtaa pahasti.

Uraan ei sairastellessa voinu panostaa joten potkut.

Nyt kituutellaan peruspäivärahalla ja säästöillä.

Mukavaa että niin monet ovat jaksaneet keskustella asiallisesti. En omasta mielestäni elänyt aikaisemmin elämää, johon minulla ei olisi ollut rahaa. Ikinä en ostanut mitää. osamaksulla (asuntoa lukuunottamatt), enkä yhtään pikavippiä ole ostanut. Lainaa minulla myönnettiin eka asuntoon kuten silloin oli tapana eli helpommin kuin nykyään. Eikä se kovin lyhentynyt koska tuolloin 500 e kuukausierästä yli puolet meni korkoihin. Sain toki voittoa asunnosta kun möin mutta vastaavasti uusi oli kallis joten ikäänkuin nielaisi tuon voiton. Sitten olin kotona lapsen/lasten kanssa enkä lyhentänyt itse mitään. Eron jälken ja asunnon myynnin jälkeen oli toki säästöjä mutta ei minulla ollut mahdollisuutta ostaa edes kolmiota joten vuokrasin sen. Tietty ois halvempaa asua jossain muualla kuin pk-seudulla mutta alani töitä muualta onkin sitten vaikea löytää.

Opiskelin yliopistossa ainetta, jonka alalta takuuvarmasti löytyi töitä 2000-luvulla. Minut revittiinkin nopeasti töihin ennen valmistumista. Tapasin mieheni ja vietimme ihanaa dink-elämää ennen lapsia. Söimme ravintoloissa, matkustelimme.

Saimme kaksi lasta ja muutimme kohtuuhintaiseen rivitalopätkään pk-seudulla. Lama iski, mies jäi työttömäksi, perusti yrityksen ja otti pankkivelkaa. Sairastelimme paljon ja bonukseen sidottu palkkani laski roimasti poissaolojen takia. Aloimme epäillä pahinta ja teimme vastoin taloyhtiön kehotuksia omakustanteiset sisäilmamittaukset. Kävi ilmi, että asunto on täynnä hometta eikä siinä tulisi viettää aikaa ollenkaan. Jouduimme muuttamaan ilman omia tavaroita vuokralle, olemme riidoissa taloyhtiön kanssa, jouduimme palkkaamaan juristin. Koko ajan maksamme kahdesta asunnosta, juristien palkkioita, yrityksen velkalyhennyksiä sekä alveja ja vakuutuksia. Nyt olen sentään pysynyt terveenä, ja kesäksi on odotettavissa taas bonuksia, jotka vihdoinkin nostavat palkkani n. 2700€ tasolta.