Miksi sinulla on aina "kaikki hyvin"

No miks ei kaikki olis hyvin? Jos sitä poikaa kiusattais, niin ymmärtäisin pettymyksen ja harmin. Se nyt vaan on niin, että heikommat ja omituiset joutuu koulussa kiusatuiks ja sama jatkuu valitettavasti työelämässä. Viidakon laki.

Avaudun harvoille ja valituille. Muille voin sanoa, että menee ihan hyvin, koska en välttämättä ole kiinnostunut lataamaan koko sen hetkisen elämän paskakertymää jonkun naamalle. 

No ihan oikeasti, jos mä kertoisin sulle kuinka paskasti menee ja kaikki on perseestä, niin tuskin sitäkään viitsisit kuunnella. Jollet sitten jostain syystä nauti siitä tiedosta.

Mikä velvollisuus tällä äidillä ois ollut sulle alkaa tilittään ongelmia? Jutustelu on juurikin sitä, että puhutaan paljon, ei sanota juuri mitään,  ja kaikki on aina aivan hyvin.

En mäkään kerro huoliani kuin jollekin sellaiselle joka ei todennäköisesti ole salaa vahingoniloinen tai muuten vaan käytä minua ja ongelmiani vain kohottamaan olematonta itsetuntoaan.

Tietääkö se äiti, että poikansa kiusaa?

Canada

Asasaaa kirjoitti:

Jutskasin yhden äitikin kanssa - tiesin, että hänen upean kiltti ja ihana poika on koulussa alkanut kiusaamaan muita. Vttu kun otti päähän kun tämä äiti kehui maasta taivaaseen kuinka hyvin menee koulussa ja muualla. Pistättekö te muutkin päänne pensaaseen kun ongelmia? Ja sanotte, että kaikki hyvin yms ja mahtavasti yms.? Mitä feikkiä touhua ja totuus kaukana.

Koska en koe luontevaksi avautua puolitutuille asioista,jotka eivät ole hyvin.Vertaa:

"Mitä kuuluu?"

"Ihan hyvää,itsellesi?"

Tai 

"Mitä kuuluu?"

"No vituttaa tämä työttömyys ja parisuhdekin on aika retuperällä,viinaakin on kulunut viime aikoina aika lailla,taidan olla masentunut."

Se että pitää asiat omana tietonaan ei ole "feikkkiä",ihmiset yleensä valikoivat kenelle haluavat kertoa todelliset kuulumisensa.

Oikeastiko joku muuten vastaa puolituttujen kuulumisten kyselyyn muuten kuin "kaikki on hyvin"? Minulla se ainakin tulee melkein selkäytimestä.Kerrankin kaveri, jota näen harvoin kysyi kuulumisia,ja vastasin automaattisesti että hyvin menee.Sitten älysin ettei minulla niin hyvin mennytkään,isäpuoli oli hiljattain kuollut.Tästä siis kerroin kaverille,mutta ihmisillä on usein ongelmia,jotka ovat yksityisasioita.Siksi tykkään ainakin itse tästä pinnallisesta "hyvin menee"-jutustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku muuten vastaa puolituttujen kuulumisten kyselyyn muuten kuin "kaikki on hyvin"? Minulla se ainakin tulee melkein selkäytimestä.Kerrankin kaveri, jota näen harvoin kysyi kuulumisia,ja vastasin automaattisesti että hyvin menee.Sitten älysin ettei minulla niin hyvin mennytkään,isäpuoli oli hiljattain kuollut.Tästä siis kerroin kaverille,mutta ihmisillä on usein ongelmia,jotka ovat yksityisasioita.Siksi tykkään ainakin itse tästä pinnallisesta "hyvin menee"-jutustelusta.

Miksi?

Joo täytyy koitaa seuraavalle tiedustelijalle kertoa miten oikeasti menee...Voisi tulla hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku muuten vastaa puolituttujen kuulumisten kyselyyn muuten kuin "kaikki on hyvin"? Minulla se ainakin tulee melkein selkäytimestä.Kerrankin kaveri, jota näen harvoin kysyi kuulumisia,ja vastasin automaattisesti että hyvin menee.Sitten älysin ettei minulla niin hyvin mennytkään,isäpuoli oli hiljattain kuollut.Tästä siis kerroin kaverille,mutta ihmisillä on usein ongelmia,jotka ovat yksityisasioita.Siksi tykkään ainakin itse tästä pinnallisesta "hyvin menee"-jutustelusta.

Miksi?

Koska minulla on ongelmia,joista puhun korkeintaan parhaan ystäväni tai ehkä terapeutin kanssa.En tosiaan koe tarvetta kertoa niistä kaikille.

Niin, eihän se "mitä kuuluu?" yleensä tarkoita että mitä kuuluu, vaan se on vaan hei-sanan jatke jotta saadaan luotua jotain yhteyttä. Se on sama kuin amerikoissa ja briteissä jne sanotaan "how are you?" eikä sekään tarkoita sitä että kysyjä haluaa kuulla mitään syvällisempää toisen elämästä kuin korkeintaan jonkun vitsiksi väännetyn vastoinkäymisen. Minuakin kyllä on ruvennut ärsyttämään tuo, mutta ehkä se johtuu siitä että omat asiat on niin perseellään ettei semmoinen pinnallinen jutustelu jaksa kiinnostaa muutenkaan.

Sosiaalinen älykkyys tai jopa ihan sen alkeellisin muoto. Luulisi olevan tuttua normaaleille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku muuten vastaa puolituttujen kuulumisten kyselyyn muuten kuin "kaikki on hyvin"? Minulla se ainakin tulee melkein selkäytimestä.Kerrankin kaveri, jota näen harvoin kysyi kuulumisia,ja vastasin automaattisesti että hyvin menee.Sitten älysin ettei minulla niin hyvin mennytkään,isäpuoli oli hiljattain kuollut.Tästä siis kerroin kaverille,mutta ihmisillä on usein ongelmia,jotka ovat yksityisasioita.Siksi tykkään ainakin itse tästä pinnallisesta "hyvin menee"-jutustelusta.

Miksi?

Koska minulla on ongelmia,joista puhun korkeintaan parhaan ystäväni tai ehkä terapeutin kanssa.En tosiaan koe tarvetta kertoa niistä kaikille.

Mutta miksi pitää jutustella, jos ei halua?

Minä olen alkanut puhua rehellisesti. Se on kokeilu, katson mitä tapahtuu.

Kerroin työkavereille, että puolisolla on alkoholiongelma ja mietin eroa (tuntuivat ymmärtävän, en varmaan ollut siinä pöydässä ainoa). 

Kerroin äidille, että minulla ei ole lapsia syystä että en pidä niistä (taisi tietää sen jo).

Kerroin kadulla tuotetestaukseen pyytäneelle ikäni, olin vanhempi kuin hänen toimeksiantonsa edellytti (kääntyi toisen ohikulkijan puoleen).

Kerroin ristiäisissä papille, että en usko jumaliin, enkä oikeastaan usko että kukaan muukaan koulutettu länsimainen ihminen uskoo (ymmärsi hyvin, saimme hyvän ja avoimen keskustelun aikaan).

Mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut, enkä usko että olen kauheasti ketään edes puuduttanut jutuillani - en jää vatvomaan.

Tunnen, että olen saanut ihmisiin aidomman yhteyden tällä lailla. Aion jatkaa.

Ap. Mutta kun ihmiset eivät puhu mistään missään. Aina "kaikki hyvin" tai tms. Vois kait sitä kertoa jotain? Tai kaikki hyvin ja sitten aletaan kehua itseä yms. Mitä pskaa.

Vierailija kirjoitti:

Canada

Kanala :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku muuten vastaa puolituttujen kuulumisten kyselyyn muuten kuin "kaikki on hyvin"? Minulla se ainakin tulee melkein selkäytimestä.Kerrankin kaveri, jota näen harvoin kysyi kuulumisia,ja vastasin automaattisesti että hyvin menee.Sitten älysin ettei minulla niin hyvin mennytkään,isäpuoli oli hiljattain kuollut.Tästä siis kerroin kaverille,mutta ihmisillä on usein ongelmia,jotka ovat yksityisasioita.Siksi tykkään ainakin itse tästä pinnallisesta "hyvin menee"-jutustelusta.

Miksi?

Koska minulla on ongelmia,joista puhun korkeintaan parhaan ystäväni tai ehkä terapeutin kanssa.En tosiaan koe tarvetta kertoa niistä kaikille.

Mutta miksi pitää jutustella, jos ei halua?

Kyllä mä haluan jutustella,mutta jutustelun ja avautumisen ero on juurikin siinä,että puolituttujen kanssa puhutaan kevyemmistä aiheista kuin läheisten ystävien kanssa.Siis joku joku hyvänpäivän tuttu kysyy "Mitä kuuluu?" oikea vastaus on "Ihan hyvää,itsellesi?" koska ketään ei todellisuudessa kiinnosta puolituttujen todelliset kuulumiset.Sen sijaan jos paras ystäväni kysyy samaa,voin vastata rehellisesti ja vastavuoroisesti kuunnella hänen ongelmiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkanut puhua rehellisesti. Se on kokeilu, katson mitä tapahtuu.

Kerroin työkavereille, että puolisolla on alkoholiongelma ja mietin eroa (tuntuivat ymmärtävän, en varmaan ollut siinä pöydässä ainoa). 

Kerroin äidille, että minulla ei ole lapsia syystä että en pidä niistä (taisi tietää sen jo).

Kerroin kadulla tuotetestaukseen pyytäneelle ikäni, olin vanhempi kuin hänen toimeksiantonsa edellytti (kääntyi toisen ohikulkijan puoleen).

Kerroin ristiäisissä papille, että en usko jumaliin, enkä oikeastaan usko että kukaan muukaan koulutettu länsimainen ihminen uskoo (ymmärsi hyvin, saimme hyvän ja avoimen keskustelun aikaan).

Mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut, enkä usko että olen kauheasti ketään edes puuduttanut jutuillani - en jää vatvomaan.

Tunnen, että olen saanut ihmisiin aidomman yhteyden tällä lailla. Aion jatkaa.

Eihän rehellisissä vastauksissa ole mitään vikaa.Ap vain kysyi,miksi kaikki eivät tee niin.Siis voihan sitä jotain kertoa elämästään,mutta esimerkiksi se että oma lapsi on koulukiusaaja(kuten ap:n esimerkissä),on yksityisasia josta ei välttämättä tee mieli kertoa kaikille.Samoin esimerkiksi tuo miehen alkoholiongelma.Tai vaikka omat mielenterveys ja/tai päihdeongelmat.Joistain asioista ei vain puhuta kenelle tahansa.