Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinulla on aina "kaikki hyvin"
Asasaaa
22.02.2016 |
Jutskasin yhden äitikin kanssa - tiesin, että hänen upean kiltti ja ihana poika on koulussa alkanut kiusaamaan muita. Vttu kun otti päähän kun tämä äiti kehui maasta taivaaseen kuinka hyvin menee koulussa ja muualla. Pistättekö te muutkin päänne pensaaseen kun ongelmia? Ja sanotte, että kaikki hyvin yms ja mahtavasti yms.? Mitä feikkiä touhua ja totuus kaukana.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkanut puhua rehellisesti. Se on kokeilu, katson mitä tapahtuu.
Kerroin työkavereille, että puolisolla on alkoholiongelma ja mietin eroa (tuntuivat ymmärtävän, en varmaan ollut siinä pöydässä ainoa).
Kerroin äidille, että minulla ei ole lapsia syystä että en pidä niistä (taisi tietää sen jo).
Kerroin kadulla tuotetestaukseen pyytäneelle ikäni, olin vanhempi kuin hänen toimeksiantonsa edellytti (kääntyi toisen ohikulkijan puoleen).
Kerroin ristiäisissä papille, että en usko jumaliin, enkä oikeastaan usko että kukaan muukaan koulutettu länsimainen ihminen uskoo (ymmärsi hyvin, saimme hyvän ja avoimen keskustelun aikaan).
Mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut, enkä usko että olen kauheasti ketään edes puuduttanut jutuillani - en jää vatvomaan.
Tunnen, että olen saanut ihmisiin aidomman yhteyden tällä lailla. Aion jatkaa.
Eihän rehellisissä vastauksissa ole mitään vikaa.Ap vain kysyi,miksi kaikki eivät tee niin.Siis voihan sitä jotain kertoa elämästään,mutta esimerkiksi se että oma lapsi on koulukiusaaja(kuten ap:n esimerkissä),on yksityisasia josta ei välttämättä tee mieli kertoa kaikille.Samoin esimerkiksi tuo miehen alkoholiongelma.Tai vaikka omat mielenterveys ja/tai päihdeongelmat.Joistain asioista ei vain puhuta kenelle tahansa.
Mutta voiko sitten alkaa kehuskelemaan tällä pojalla?
Lyhyet "mitä kuuluu?" Hyvää, entä itsellesi" on ok. Mutta jos kuitenkin avaudutaan, niin kuin apn esimerkissä oli käynyt, niin onko sitten ok kehuskella ja jättää ongelmat pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen älykkyys tai jopa ihan sen alkeellisin muoto. Luulisi olevan tuttua normaaleille ihmisille.
No enpä tuota nyt ihan älykkyydeksi nimittäisi.
Ihan randomit ihmiset kertovat mitä hurjempia juttuja kun vain pysähdyt kuuntelemaan. Ainakin minulle. Itse en paljon kerro koska elämäni on aika tasaista ja onnellista mutta ehkä näytän sellaiselta jolle avaudutaan helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkanut puhua rehellisesti. Se on kokeilu, katson mitä tapahtuu.
Kerroin työkavereille, että puolisolla on alkoholiongelma ja mietin eroa (tuntuivat ymmärtävän, en varmaan ollut siinä pöydässä ainoa).
Kerroin äidille, että minulla ei ole lapsia syystä että en pidä niistä (taisi tietää sen jo).
Kerroin kadulla tuotetestaukseen pyytäneelle ikäni, olin vanhempi kuin hänen toimeksiantonsa edellytti (kääntyi toisen ohikulkijan puoleen).
Kerroin ristiäisissä papille, että en usko jumaliin, enkä oikeastaan usko että kukaan muukaan koulutettu länsimainen ihminen uskoo (ymmärsi hyvin, saimme hyvän ja avoimen keskustelun aikaan).
Mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut, enkä usko että olen kauheasti ketään edes puuduttanut jutuillani - en jää vatvomaan.
Tunnen, että olen saanut ihmisiin aidomman yhteyden tällä lailla. Aion jatkaa.
Eihän rehellisissä vastauksissa ole mitään vikaa.Ap vain kysyi,miksi kaikki eivät tee niin.Siis voihan sitä jotain kertoa elämästään,mutta esimerkiksi se että oma lapsi on koulukiusaaja(kuten ap:n esimerkissä),on yksityisasia josta ei välttämättä tee mieli kertoa kaikille.Samoin esimerkiksi tuo miehen alkoholiongelma.Tai vaikka omat mielenterveys ja/tai päihdeongelmat.Joistain asioista ei vain puhuta kenelle tahansa.
Mutta voiko sitten alkaa kehuskelemaan tällä pojalla?
Lyhyet "mitä kuuluu?" Hyvää, entä itsellesi" on ok. Mutta jos kuitenkin avaudutaan, niin kuin apn esimerkissä oli käynyt, niin onko sitten ok kehuskella ja jättää ongelmat pois?
On OK kehuskella ja jättää ongelmat pois.Se juuri on jutustelun idea,ettei aleta valittaa sille puolitutulle mikä elämässä on pielessä,vaan keskitytään puhumaan siitä mikä on hyvin.Esimerkiksi jos on työtön,ei valiteta sitä kun töitä ei löydy vaan kerrotaan miten on viime aikoina kivasti ollut aikaa harrastaa ja tavata ystäviä.Varmaan siinä esimerkin äidin pojassa on hyviäkin puolia,joita kehua,vaikka onkin kiusaaja.Jos on jotain muuta kautta kuin ihmiseltä itseltään saanut kuulla tämän ongelmista,on hienotunteista teeskennellä ettei tiedä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan randomit ihmiset kertovat mitä hurjempia juttuja kun vain pysähdyt kuuntelemaan. Ainakin minulle. Itse en paljon kerro koska elämäni on aika tasaista ja onnellista mutta ehkä näytän sellaiselta jolle avaudutaan helposti.
Mäkin vedän puoleeni ihmisiä,joilla on tarve kertoa minulle hyvin henkilökohtaisista asioista.Itse en koe luontevaksi avautua tuntemattomille,ainakaan selvin päin,mutta toisaalta,ehkä jotkut sillä tavalla keventävät sydäntään,vähän samaan tapaan kuin päiväkirjaan voi purkaa tuntojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen älykkyys tai jopa ihan sen alkeellisin muoto. Luulisi olevan tuttua normaaleille ihmisille.
No enpä tuota nyt ihan älykkyydeksi nimittäisi.
Älykkyyttähän on monenlaista.Itse tosin puhuisin ehkä tilannetajusta.Normaalilla tilannetajulla varustettu ihminen tajuaa mitä kenellekin kannattaa kertoa.
Mulla menee perheeni kanssa hyvin. Se vain on se rehellinen vastaus tällähetkellä. Sori jos harmittaa.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asasaaa kirjoitti:
Jutskasin yhden äitikin kanssa - tiesin, että hänen upean kiltti ja ihana poika on koulussa alkanut kiusaamaan muita. Vttu kun otti päähän kun tämä äiti kehui maasta taivaaseen kuinka hyvin menee koulussa ja muualla. Pistättekö te muutkin päänne pensaaseen kun ongelmia? Ja sanotte, että kaikki hyvin yms ja mahtavasti yms.? Mitä feikkiä touhua ja totuus kaukana.
Jospa se äiti häpeää kiusaajapoikaansa,eikä siksi mainosta asiaa kaikille.Ja se ettei kerro ongelmistaan jokaiselle pikkuserkunkumminkaimalle ei tarkoita että "pistää pään pensaaseen kun on ongelmia".Se tarkoittaa että käsittelee ongelmia mieluummin vaikka perheen kesken tai läheisten ystävien.Itse asiassa mulla on myös "ystävä" jolle kerron aina vain vähemmän asioistani,koska hän on aina tuomitsemassa ja arvostelemassa.Avaudun mielummin ihmisille,jotka voivat tukea ja auttaa minua.
Kertooko ap itse kaikki henkilökohtaiset ongelmansa jokaiselle joka erehtyy kysymään "Mitä kuuluu?" Se voi olla hyvin vaivaannuttavaa muista ihmisistä.Minulla oli kerran naapuri,joka oikeasti teki niin.
Minä:"Miten menee?"
Naapuri:"Yritin tuossa itsemurhaa viikonloppuna."
Minä"................"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se on oma asiani miten asiani ovat.Jos joku hyvänpäiväntuttu kysyy,miten menee,vastaan kaikki hyvin.(Paitsi kännissä tykkään avautua häpeällisistä salaisuuksistani,se on kiusallinen tapa.)
Vierailija kirjoitti:
Joo täytyy koitaa seuraavalle tiedustelijalle kertoa miten oikeasti menee...Voisi tulla hiljaista.
Samaten. Voisi siitä lähtien kääntyä takaisin kun minut näkee.
Minä aina kaikille puoli tutuille sanon että asiat on hyvin, ja ihan vaan siksi teen tämän että en halua alkaa heidän kanssaa pohtimaan omaa elämääni. Mutta kyllä aina läheisilleni sanon jos tarvetta, että kuinka asiat oikeasti on. Esim. Mieheni petti minua, mutta en halunnut erota, ja tämä olisi puolitutun kanssa johtanut pohdiskeluun että kuinka jaksan tätä sikaa katsella, eli siis en tarvitse ihmisiä kommentoimaan elämääni ja siksi helpompaa sanoa vain että asiat on hyvin.
T.26 nainen