Miniäkokelas on "paremman" perheen tyttöjä..
Poikani on siis seurustellut nyt n.kuukauden erään tytön kanssa, joka on kotoisin todella erilaisista oloista kuin me. Tyttö on hyvätuloisesta ja korkeakoulutetusta suomenruotsalaissuvusta, opiskelee itsekin nyt kauppakorkeakoulussa kolmatta vuotta.. Me taas olemme ihan tavallisia duunareita, ammattikoulutaustoilla. Olen pojaltani kuullut, miten tyttöystävänsä on pienestä pitäen matkustellut paljon, viettänyt vaihtarivuoden Itävallassa, ja sai mm.18-vuotislahjaksi oman auton.
Olen tavannut tytön vasta kahdesti ja sain hänestä kyllä mukavan ensivaikutelman. Tarjottiin siis nuorelle parille ensitapaamisella mieheni kanssa han kotiruokaa ja kahvit, ja mielestäni se oli ihan sopia tapa tutustua poikani uuteen puolisoon. Aloin kuitenkin tuntea vähän alemmuutta.. Kun nuoret ovat viettäneet aikaa miniämme perheen kanssa he ovat mm.käyneet kalliissa ravintolassa syömässä ja viettäneet iltaa viinilasien äärellä. Pelkään hieman, että miniämme pitää näitä meidän perheen tapoja rahvaanomaisina tai ei muuten ehkä osaa kuitenkaan arvostaa kotona tehtyä illallista. Kurjaltahan se myös tuntuu, että pojalleni maksetaan kallis annos ravintolassa juomineen ja jälkkäreineen, meillä taas ei tuollaiseen ole varaa kuin todella erityisissä tapauksissa (älkää käsittäkö väärin - emme ole köyhiä, mutta monen sadan euron illallinen kyllä tuntuu kukkarossamme!)
En tiedä mikä on keskusteluni perimmäinen tarkoitus, halusin kai vain vähän avautua tuntemuksistani kun tuntuu että tämä miniäkokelaampi on niin erilaisista oloista ja meidän tapamme saattavat tuntua hänestä hyvinkin vaatimattomilta. Kuten jo mainitsin, tyttö on kohtelias ja kaunis, mutta hieman kieltämättä jännittää että miten oikeasti ajattelee mm.tuloeroistamme ja siitä, miten erilaiset taustat hänellä ja pojallani ovat.
Jos joku muuten miettii, niin nuoret ovat reilu kaksikymppisiä.
Kommentit (63)
Älä turhaan stressaa, ole/olkaa vaan oma itsenne. Eivät tytön vanhemmatkaan varmaan ajattele, että pitäisikö tässä koittaa olla jotenkin erilaisia kuin oikeasti ollaan, että kelpaa. :)
Jos sillä olisi mitään helvetin väliä, tuo tyttö ei seurustelisi poikasi kanssa.
Sillä siis ei ole mitään väliä.
Eikö ole sen ns. paremman perheen "huonommat" puolet vielä paljastuneet, ole rauhassa, paljastuvat kyllä ;)
Älä hermoile :)
Itse olen ns 'paremmasta' perheestä, rahaa on aina ollut ja sen ovat vanhempani näyttäneetkin. Mies taas keskituloisesta perheestä.
Minun vanhempieni kanssa ollaan olevinaan niin hienostunutta, aina ja kaikkialla. Käydään ravintoloissa, teatterissa..
Nautin sydämeni täydeltä rennoista hetkistä anoppilassa, kun saa olla collarit jalassa ja nauttia sitä perinteistä kotiruokaa. Ei tarvitse edustaa ja esittää mitään.
Muista sisimpäsi. Sinulla on muuta annettavaa kuin varallisuus. Tuki, turva, ovi aina auki ja kuunteleva läsnäoleva "isoäiti". Jos hänet todella on kasvatettu hyvin, arvostaa kaikenlaisia ihmisiä. Kohtelee ihmistä ihmisenä. Ei arvota statuksen mukaan.
Mitä kuvittelemme muiden ajattelevan meistä, on yleensä se, mitä itse ajattelisimme, jos olosuhteet olisivat toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole sen ns. paremman perheen "huonommat" puolet vielä paljastuneet, ole rauhassa, paljastuvat kyllä ;)
Mitä ne on? Olen utelias.
Rikas tyttö kapinoi vanhempiaan vastaan seurudtelemalla vääränlaisen pojan kanssa?
Kuule joskus voi olla niinkin, että ihan tavallinen on just sitä parasta.
Kuulostaa siltä,että sä oot ennakkoluuloinen. "ei osaa ehkä arvostaa kotona tehtyä illallista" kuvitteletko,että korkeakoulutetut suomenruotsalaiset syö aina ulkona..? Ihan tavallisia ihmisiä nekin on. Isoin asia on se miten sä kohtelet miniäkokelasta. Älä vähättelee itseäsi/perheesi tapoja hänen läsnäollessa tai vaihtoehtoisesti päivittele heidän tapoja. Juttele perusasioista,selvitä mistä asioista tykkää,jos vaikka löytyisi jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Täällä tilanne on juuri päinvastainen. Turha stressata, ei kukaan tuollaista mieti.
Anna olla, hyvin se menee. Minun vanhemmat opiskelivat yliopistossa, miehen eivät missään. Ihan duunareita ovat. Miehen isä vielä lapsena asui trailerissä, mikä nyt onkaan nimi suomeksi. Ja hyvin olen pärjännyt, mukavaa tutustua toisenlaiseen perheeseen.
Musta tuntuu, että monet ajatuksistasi ovat vain sinun päässä. Sinun omat ennakkoluulot asettavat nyt esteitä.
Mitään syytä häpeään ei ole. Poikasihan on rehellisesti ja avoimesti esitellyt perheensä. Tyttö on jo kuukauden seurustelun aikana tavannut kahdesti. Minusta olisi hyvin erikoinen asetelma jos nyt lähtisit johonkin kilpavarusteluun ravintolaillallusilla. Ihmiset myös käyttävät rahaa eri lailla.
Muista myös, että kuukauden seurustelu on tosi lyhyt. Vielä ei kannata loppuelämää suunnitella.
Ajattele ajassa eteenpäin: jos nuoret saavat lapsen tai lapsia, voitte tarjota lastenhoitoapua, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Aito ihmissuhde on aina tärkeämpi kuin raha. Enkä tässä tarkoita mitään 24/7 hoivapalvelua vaan ihan muutamaa tuntia silloin kun teille itselle sopii. Omat vanhempani pelastivat minut ottamalla lapset hoitoon yhdeksi arki-illaksi viikossa kun olivat pieniä. Ja ovat nyt lapsille rakkaimmat ihmiset heti ydinperheen jälkeen, lapset jo teinejä.
Minä olen duunariperheestä, aina ollut niukkaa rahan kanssa. Miehen suku taas on hyvin varakasta. Oli jopa palvelijoita. Mitä tällaisista välittämään. Varakkuus ei takaa kodin onnellisuutta tai hyviä vanhempia. Olet rehellisesti oma itsesi ja älä suotta mieti. Pahinta mitä on on antaa oman huonon itseluottamuksen vääristää suhdettasi miniääsi.
Turhaa stressata. Aina löytyy se paremmin toimeentuleva, varakkaampi, kauniimpi... Loputon suo, jos lähtee vertailemaan muita.
Mitä poikasi tekee? Jos hän opiskelee jossain yliopistossa, niin tuskin perhetausta on tytölle mikään ongelma. Tärkeintä on se, että et nyt rupea paikkaamaan pientä alemmuudentuntoasi sillä, että rupeat jotenkin halveksimaan tai vähättelemään tytön taustaa - tällaistakin välissä näkee.
Lisään vielä: olen monesti ajatellut tarjotuilla aterioilla, että vaatimaton ruoka hyvässä seurassa maistuu paremmalle kuin gourmet työympyröissä jäykistellessä. Pullaa pöytään vain ja otatte rennosti!
Ei tuollaisella ole väliä.Nuoret suikaloi piireistä toiseen.Ole iloinen poikasi puolesta.Tytön myötä hänellekin voi tulla kovasti kunnianhimoa ja halua yrittää ja pärjätä.Olen itsekkin maalta vaatimattomasta oloista,mutta nykyään hyvin koulutettu ja hyvässä työssä samoin kuin kaikki sisaruksenikin.
Ole ylpeästi sitä mitä olet.