Lue keskustelun säännöt.
Miniäkokelas on "paremman" perheen tyttöjä..
17.02.2016 |
Poikani on siis seurustellut nyt n.kuukauden erään tytön kanssa, joka on kotoisin todella erilaisista oloista kuin me. Tyttö on hyvätuloisesta ja korkeakoulutetusta suomenruotsalaissuvusta, opiskelee itsekin nyt kauppakorkeakoulussa kolmatta vuotta.. Me taas olemme ihan tavallisia duunareita, ammattikoulutaustoilla. Olen pojaltani kuullut, miten tyttöystävänsä on pienestä pitäen matkustellut paljon, viettänyt vaihtarivuoden Itävallassa, ja sai mm.18-vuotislahjaksi oman auton.
Olen tavannut tytön vasta kahdesti ja sain hänestä kyllä mukavan ensivaikutelman. Tarjottiin siis nuorelle parille ensitapaamisella mieheni kanssa han kotiruokaa ja kahvit, ja mielestäni se oli ihan sopia tapa tutustua poikani uuteen puolisoon. Aloin kuitenkin tuntea vähän alemmuutta.. Kun nuoret ovat viettäneet aikaa miniämme perheen kanssa he ovat mm.käyneet kalliissa ravintolassa syömässä ja viettäneet iltaa viinilasien äärellä. Pelkään hieman, että miniämme pitää näitä meidän perheen tapoja rahvaanomaisina tai ei muuten ehkä osaa kuitenkaan arvostaa kotona tehtyä illallista. Kurjaltahan se myös tuntuu, että pojalleni maksetaan kallis annos ravintolassa juomineen ja jälkkäreineen, meillä taas ei tuollaiseen ole varaa kuin todella erityisissä tapauksissa (älkää käsittäkö väärin - emme ole köyhiä, mutta monen sadan euron illallinen kyllä tuntuu kukkarossamme!)
En tiedä mikä on keskusteluni perimmäinen tarkoitus, halusin kai vain vähän avautua tuntemuksistani kun tuntuu että tämä miniäkokelaampi on niin erilaisista oloista ja meidän tapamme saattavat tuntua hänestä hyvinkin vaatimattomilta. Kuten jo mainitsin, tyttö on kohtelias ja kaunis, mutta hieman kieltämättä jännittää että miten oikeasti ajattelee mm.tuloeroistamme ja siitä, miten erilaiset taustat hänellä ja pojallani ovat.
Jos joku muuten miettii, niin nuoret ovat reilu kaksikymppisiä.
Kommentit (63)
Kokemuksesta voin kertoa, että ei itse taustoilla ole niin merkitystä. Käyttäytyminen ratkaisee. Hyvällä ja kunnioittavalla käytöksellä pääsee pitkälle. Omaa ammattia pitää arvostaa, mutta myös sen "paremman perheen" työtä. Useimmat kohtuullisen hyvin ansaitsevat ovat tehneet työtä palkkatasonsa eteen. Ja tämän sanon vähättelemättä muitakaan.
Kuten sanottu, käyttäytyminen on kaiken a ja o. Ainoa asia, mikä voi aiheuttaa väheksyntää ns. työväenluokkaisia appivanhempia kohtaan on rahvaanomainen käytös, lähinnä rasistisuus, vastakkaisen poliittisen ideologian julistaminen sekä korkeasti koulutettujen väheksyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koko kouluikäni ihmettelin kun kaveri mollasi perhettään, sukuaan ja taitojaan... Emme ole mitään eikä mitään voi tullakaan. Älä myrkytä poikasi ajatuksia samalla asenteella. Ei siitä kaverista sitten ikinä oikein tullutkaan mitään...mutta ei se ystävyyttämme ole estänyt.
Meillä ei ihan noin jyrkkiä eroja ole, mutta olen itse melko köyhästä perheestä ja mieheni vanhemmat taas paremmin toimeentulevia. Suosittelen että unohdat alemmuuskompleksit ja ennakkoluulot, ja jatkat noin kun olet tehnytkin. Mieheni ihastui perheeseeni, jossa kaikki hyväksytään sellaisina kuin ovat, ja hänkin tuntee olonsa kotoisaksi vanhempieni luona. Miehen vanhemmat sitten tarjoavat niitä ravintolaillallisia ja ostavat kalliita lahjoja. Ei kannata tehdä "anoppiudesta" mitään kilpailua, vaan olette sellaisia kuin olette. Lämmin, välittävä ja hyväksyvä ilmapiiri on parasta mitä voitte tarjota.
Vinkkinä kuitenkin, älkää puuttuko liikaa nuorten elämään! Vaan antakaa heidän hoitaa itse asiansa omalla tavallaan. Toki jos kysyvät neuvoa, tai pyytävät apua niin antakaa niitä rahkeidenne mukaan.