Lue keskustelun säännöt.
Miniäkokelas on "paremman" perheen tyttöjä..
17.02.2016 |
Poikani on siis seurustellut nyt n.kuukauden erään tytön kanssa, joka on kotoisin todella erilaisista oloista kuin me. Tyttö on hyvätuloisesta ja korkeakoulutetusta suomenruotsalaissuvusta, opiskelee itsekin nyt kauppakorkeakoulussa kolmatta vuotta.. Me taas olemme ihan tavallisia duunareita, ammattikoulutaustoilla. Olen pojaltani kuullut, miten tyttöystävänsä on pienestä pitäen matkustellut paljon, viettänyt vaihtarivuoden Itävallassa, ja sai mm.18-vuotislahjaksi oman auton.
Olen tavannut tytön vasta kahdesti ja sain hänestä kyllä mukavan ensivaikutelman. Tarjottiin siis nuorelle parille ensitapaamisella mieheni kanssa han kotiruokaa ja kahvit, ja mielestäni se oli ihan sopia tapa tutustua poikani uuteen puolisoon. Aloin kuitenkin tuntea vähän alemmuutta.. Kun nuoret ovat viettäneet aikaa miniämme perheen kanssa he ovat mm.käyneet kalliissa ravintolassa syömässä ja viettäneet iltaa viinilasien äärellä. Pelkään hieman, että miniämme pitää näitä meidän perheen tapoja rahvaanomaisina tai ei muuten ehkä osaa kuitenkaan arvostaa kotona tehtyä illallista. Kurjaltahan se myös tuntuu, että pojalleni maksetaan kallis annos ravintolassa juomineen ja jälkkäreineen, meillä taas ei tuollaiseen ole varaa kuin todella erityisissä tapauksissa (älkää käsittäkö väärin - emme ole köyhiä, mutta monen sadan euron illallinen kyllä tuntuu kukkarossamme!)
En tiedä mikä on keskusteluni perimmäinen tarkoitus, halusin kai vain vähän avautua tuntemuksistani kun tuntuu että tämä miniäkokelaampi on niin erilaisista oloista ja meidän tapamme saattavat tuntua hänestä hyvinkin vaatimattomilta. Kuten jo mainitsin, tyttö on kohtelias ja kaunis, mutta hieman kieltämättä jännittää että miten oikeasti ajattelee mm.tuloeroistamme ja siitä, miten erilaiset taustat hänellä ja pojallani ovat.
Jos joku muuten miettii, niin nuoret ovat reilu kaksikymppisiä.
Kommentit (63)
Meidän suvussa on yksi paremman perheen hedelmä miniäkokelaana. Tai, niin hän itse kuvittelee olevansa. Jestas mitä touhua ja draamaa. Ole ap onnellinen, jos miniäkokelas on edes fiksu ja hyvin kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikas tyttö kapinoi vanhempiaan vastaan seurudtelemalla vääränlaisen pojan kanssa?
Tsiisus. Elätkö sä jossain 1800-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole sen ns. paremman perheen "huonommat" puolet vielä paljastuneet, ole rauhassa, paljastuvat kyllä ;)
Juuri näin, ap. Mietipä nyt, millaisia ihmisiä sinä olisit oikein kumartamassa. Jotain pilkunviilaajanuijia, jotka kyttäävät, maksaako tyttären poikaystävän perhe eli te kaikesta nyt tasan yhtäpaljon (tai lähellekään saman) kuin he, vaikka ovat varattomampia. Tai jotain vastaavaa. Oikeastiko sellainen käytös heiltä olisi sinusta reilua ja ok?
Voisiko olla, että perhettä ei haittaa moinen? Silloin sun ei taas tartte stressata asialla. Sydämen sivistys on elämässä kaikkein tärkeintä.
t. Varallisuuseroiset vanhemmat taustoiltaan omaavaSiis maksaa puolet mistä? Aikuisten lastensa asumisesta ja ruuasta?
Olen itse se varakkaan miniän äiti ja ihmeissäni, miten köyhät olettaa, että vielä aikuisia lapsia pitää paapoa. Onneksi tytär tajusi vaihtaa ihan fiksuun mieheen, jonka vanhemmat ei kysele, mitä maksoimme lahjaksi annetusta pölynimurista.
Niin? Luitko aloitusta ollenkaan? Siinä sanottiin: "Kun nuoret ovat viettäneet aikaa miniämme perheen kanssa he ovat mm.käyneet kalliissa ravintolassa syömässä ja viettäneet iltaa viinilasien äärellä."
Ja ap on tarjonnut vain kotiruokaa ja kokee, että heidänkin pitäisi tarjota yhtä arvokkaat dinnerit. Niin ihmettelin tätä, että ei tarvii!
Olin itse aikanaan tuonkaltainen miniäkokelas. En kylläkään saanut autoa 18-vuotislahjaksi eikä sukuni ole suomenruotsalainen, mutta kieltämättä olen taustani puolesta etuoikeutetussa asemassa ja se näkyy elämässäni. Olen matkustellut pienestä pitäen hyvin paljon, asunut monta kertaa ulkomailla, kävin erittäin hyvän lukion jne, jne.
Parikymppisenä seurustelin opiskelukaverini kanssa. Hänen vanhempansa olivat duunareita taantuvalta teollisuuspaikkakunnalta ja toinen heistä oli vieläpä sairaseläkkeellä. Poika oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Myöhemmin seurustelin toisenkin sellaisen nuoren miehen kanssa, jonka tausta oli täysin työväenluokkainen. Osaan siis ehkä eläytyä poikasi tyttöystävän kokemuksiin.
Ensinnäkin, jos hän tosiaan on mukava tyyppi, niin ei kannata huolehtia tuloeroista. Tyttö saattaa olla taloudellisesti etuoikeutetusta asemastaan jopa häpeissään - ainakin siinä vaiheessa (ja se vaihe tulee kyllä) kun hän alkaa toden teolla miettiä yhteiskuntaluokkaan, tuloeroihin, varallisuuseroihin ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Toiseksi, ei kannata hävetä, mutta ei myöskään kannata "olla ylpeästi sitä mitä on" - ei ainakaan sen ylpeämmin kuin kenenkään muunkaan seurassa. Tyttö näkee kyllä, että poikanne on hyvin erilaisesta ympäristöstä kuin se, missä hän on kasvanut. Hän tietää sen jo ja seurustelee silti poikanne kanssa. Sekä häpeäminen että korostettu ylpeys vain alleviivaavat tätä eroa. Kumpikin asenne on helppo huomata ja kumpikin on yhtä vieraannuttava. Kannattaa muistaa, ettei tyttö voi taustalleen mitään.
Kolmanneksi, kumpikaan noista yllä mainitsemistani suhteista ei kestänyt. Nykyään olen naimisissa miehen kanssa, jonka vanhemmat ovat kai lähinnä ylempää keskiluokkaa. Luokkaero oikeasti vaikutti siihen, etteivät nuo kaksi nuoruudensuhdetta kestäneet. Mikään "rahvaanomaisuus" ei kuitenkaan merkinnyt noissa eroissa mitään. Sen sijaan se oli hankalaa ja lopulta tuhoisaa, että kumpikin mies oli niin epävarma ja ahdistumaan taipuvainen. Ymmärrän sen hyvin: he olivat tekemässä luokkahyppyä ihan jo sillä, että opiskelivat yliopistossa. Monet sellaiset pienet asiat, jotka olivat olleet minulle lapsesta pitäen tuttuja ja kotoisia, olivat heille vieraita ja vähän pelottaviakin. Heillä tuntui myös olevan paljon hurjemmat suorituspaineet kuin minulla. Jos siis poikasi on samantyyppisessä tilanteessa kuin entiset poikaystäväni, niin toivottavasti hänellä on itseluottamus kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas tyttö kapinoi vanhempiaan vastaan seurudtelemalla vääränlaisen pojan kanssa?
Aika lyhyen seurustelusuhteen jälkeen ( 1 kk ) ap puhuu jo miniän perheestä ja miniäkokelaasta ;). Eikö ole paremminkin tyttöystävä, kun noin nuoriakin vielä ovat?
En ole ap, mutta itse puhuin tyttäreni poikaystävästä jo ennen ensimmäistä tapaamista vävynä. Työkavereille kerroin ruokatunnilla et nty on vävykokelas tulossa kylään :) Ei kai noita nimityksiä nyt niiiiin tosissaan tartte ottaa!
No itsellä kolme jo aikuista lasta ja sillon kun tyttö- ja poikaystäviä alkoi ilmestyä, en noita 2-kymppisten tyttö-poikaystäviä osannut vielä miniöinä ja vävyinä pitää. Vasta myöhemmin, kun seurustelu oli kestänyt pitempään ja nuori muutenkin alkoi vakiintua, tuli miniä ja vävy nimitykset käyttöön. Nyt yli 3-kymppisenä onkin sitten oikeasti miniöitä ja vävyjä. En usko, että edes nuori itse käyttäisi kaveristaan 2-kymppisenä vahvaa miniä tai vävy nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas tyttö kapinoi vanhempiaan vastaan seurudtelemalla vääränlaisen pojan kanssa?
Aika lyhyen seurustelusuhteen jälkeen ( 1 kk ) ap puhuu jo miniän perheestä ja miniäkokelaasta ;). Eikö ole paremminkin tyttöystävä, kun noin nuoriakin vielä ovat?
En ole ap, mutta itse puhuin tyttäreni poikaystävästä jo ennen ensimmäistä tapaamista vävynä. Työkavereille kerroin ruokatunnilla et nty on vävykokelas tulossa kylään :) Ei kai noita nimityksiä nyt niiiiin tosissaan tartte ottaa!
No itsellä kolme jo aikuista lasta ja sillon kun tyttö- ja poikaystäviä alkoi ilmestyä, en noita 2-kymppisten tyttö-poikaystäviä osannut vielä miniöinä ja vävyinä pitää. Vasta myöhemmin, kun seurustelu oli kestänyt pitempään ja nuori muutenkin alkoi vakiintua, tuli miniä ja vävy nimitykset käyttöön. Nyt yli 3-kymppisenä onkin sitten oikeasti miniöitä ja vävyjä. En usko, että edes nuori itse käyttäisi kaveristaan 2-kymppisenä vahvaa miniä tai vävy nimeä?
No mistä sä kuvittelet aloittajan tytön kuullen puhuvan hänestä miniänä? Oletko vähän tosikko?
Vierailija kirjoitti:
Luokkaero oikeasti vaikutti siihen, etteivät nuo kaksi nuoruudensuhdetta kestäneet. Mikään "rahvaanomaisuus" ei kuitenkaan merkinnyt noissa eroissa mitään. Sen sijaan se oli hankalaa ja lopulta tuhoisaa, että kumpikin mies oli niin epävarma ja ahdistumaan taipuvainen. Ymmärrän sen hyvin: he olivat tekemässä luokkahyppyä ihan jo sillä, että opiskelivat yliopistossa. Monet sellaiset pienet asiat, jotka olivat olleet minulle lapsesta pitäen tuttuja ja kotoisia, olivat heille vieraita ja vähän pelottaviakin. Heillä tuntui myös olevan paljon hurjemmat suorituspaineet kuin minulla. Jos siis poikasi on samantyyppisessä tilanteessa kuin entiset poikaystäväni, niin toivottavasti hänellä on itseluottamus kohdallaan.
Tässä se on: jos poika (ja hänen vanhempansa) pystyvät suhtautumaan tyttöön ja tämän taustaan normaalisti, kaikki on hyvin. Todella moni mies pilaa muuten hyvän suhteen skitsoilemalla alemmuudentunteensa kanssa. Jos siis oma koulutus tai tulotaso jää naisesta jälkeen. Mitään todellista syytä alemmuuteen ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi ap, mutta kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että jos tämä miniäkokelas olisi korsolaisten pitkäaikaistyöttömien kaupungin vuokra-asunnossa asuvien vanhempien tytär, SINÄ suhtautuisit tyttöön, tytön vanhempiin ja heidän tarjoamaansa tarjousmakkarasta tehtyyn makkarakeittoon nenääsi nyrpistäen, alentuvasti ja halveksien.
Älä missään nimessä mainitse asiaa siellä nyt kenelläkään. Et halua uhkua tuota negatiivista asennrttat.
Esimerkiksi mieheni ollut joskus 10 vuotta sitten poikasi asemassa, ja yksi syy eroon oli vanhempien ennakkoluulot, ainakin tytön.
Ja tosiaan mieheni perheessä ja suvussa on paljon työttömyyttä ja oikeastaan kukaan ei ole ainakaan yliopistotasolla opiskellut. Miestä ei siis kotona ole siihen kannustettu, mutta viime kuussa aloitti kanditason opinnot.
Olen parhaani mukaan koittanut kannustaa ja antaa miehen huomata, ettei ole liian myöhäistä, koska häntä aina asia harmitti ja kunnianhimoa löytyy. Plus työnsaanti hankalaa ilman ammattia ollut parina viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelemme muiden ajattelevan meistä, on yleensä se, mitä itse ajattelisimme, jos olosuhteet olisivat toisinpäin.
Ehei.
Otetaan kärjistetty esimerkki. Köyhistä köyhin, ikänsä kurjissa oloissa elänyt päähän potkittu "pelkää", mitähän parempiosaiset päällesylkijät hänestä ajattelevat.
Jos osat olisivat toisinpäin, ne tosiaan olisivat aivan päinvastoin kuin ovat. Köyhimys ei silloin olisi köyhä rikkaan vaatteissa, vaan hän olisi sellainen ihminen, joka on koko ikänsä elänyt kultalusikka suussa. Ehkä hän ei edes tajuaisi, että on olemassa köyhiäkin. Saati että ajattelisi heistä mitään. Onhan ministereitäkin, jotka eivät tiedä että on olemassa alle kolme tonnia kuussa tienaavia palkansaajia.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi ap, mutta kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että jos tämä miniäkokelas olisi korsolaisten pitkäaikaistyöttömien kaupungin vuokra-asunnossa asuvien vanhempien tytär, SINÄ suhtautuisit tyttöön, tytön vanhempiin ja heidän tarjoamaansa tarjousmakkarasta tehtyyn makkarakeittoon nenääsi nyrpistäen, alentuvasti ja halveksien.
Sama vaikutelma mullekin tuli. Kasvun paikka aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kelpaisi joku hyvännäköinen ja rikas suomenruotsalainen tyttöystävä tälle työttömälle. :D Siskolla onkin jo suomenruotsalainen mies, niin mielelläni kyllä jatkaisin tätä perheen perinnettä lmao.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kelpaisi joku hyvännäköinen ja rikas suomenruotsalainen tyttöystävä tälle työttömälle. :D Siskolla onkin jo suomenruotsalainen mies, niin mielelläni kyllä jatkaisin tätä perheen perinnettä lmao.
Lompakkoloiseksi kutsuvat kaltaisiasi tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia sairaalloisia miniäihailijoita riittää, usein pettymys seuraa, kun suhde päättyy :( Niin tylsää voi elämä olla, oih!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kelpaisi joku hyvännäköinen ja rikas suomenruotsalainen tyttöystävä tälle työttömälle. :D Siskolla onkin jo suomenruotsalainen mies, niin mielelläni kyllä jatkaisin tätä perheen perinnettä lmao.
Lompakkoloiseksi kutsuvat kaltaisiasi tällä palstalla.
Mies lompakkoloisena on modernia ja uskaliasta. Ei tunnu ollenkaan haukkumasanalta näin itseeni kohdistettuna.
Minä olen ns. paremman perheen tytär ja omat tyttäreni ovat myös. Ensimmäisen poikaystävän vanhemmat olivat kioskiyrittäjiä, aviomiehen tekivät työuransa keskiluokkaisissa hyvissä ammateissa. Mielestäni tuloeroilla ei ole niinkään merkitystä, mutta maailmankatsomuksen eroilla kyllä. Kokoomuslaiseksi kasvatettu tulee törmäämään hyvin rajuihin ideologisiin eroihin jossain vaiheessa, jos toinen perhe on vasemmIstolainen ajatusmaailmaltaan. Minulla ei ole kumppaneiden kanssa tuota ongelmaa ollut, mutta ystävilläni kyllä, joko puolison tai hänen sukunsa kanssa. Pahimmillaan se johtaa jopa eroon.
Olen juuri eroprosessissa tuollaisesta hienon suomenruotsalaisen suvun naisesta. Voi että mitä kaikkea sieltä pinnan alta on paljastunut vuosien varrella. Toivottavasti ap:n poika löytää ihan tavallisen mukavan tytön.
Sä olet se, mitä sä luulet, että muut luulee, että sä oot. Hiffaatko?
Toisille seurustelu on vakava asia heti alusta alkaen. Osahan menee naimisiinkin sen nuoruudenrakkautensa kanssa. Mitä ihmeellistä siinä nyt muka on? Hienoahan se vain on, että pitää tyttöä vakavana kumppanina, eikä jankkaa jääräpäisesti, että se nyt on joku heitykka vaan.