Lue keskustelun säännöt.
Näin tänään, kun pikkulapsen annettin kävellä melkein auton alle. Katsokaa nyt ihmeessä niiden kakaroidenne perään!
28.01.2016 |
Jos auto ei olisi tehnyt lukkojarrutusta, lapsi olisi lentänyt kuin leppäkeihäs. Ja mitä tekee äidinkuvatus? Alkaa keuhkota sille kuskille, vaikka oma lapsensa oli hoiperrellut tielle pysäköityjen autojen välistä. EI NÄIN.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse säikähdin eilen aamulla. Kaksi poikaa tuli pieneltä pimeältä tieltä kävelytielle ja aluksi lähtivät kävelemään kävelytietä ylöspäin, mutta vähän ennen kuin olin suojatien kohdalla niin päättivätkin lähteä ylittämään tietä. Kohdassa on kaksi kaistaa ja viereisellä ei ollut ketään niin pystyin rauhallisesti väistämään. Pojat olivat ehkä 9-10-vuotiaita. Opettakaa niille lapsillenne että ovat erityisen tarkkoja, varsinkin liukkaalla kelillä tai kun tullaan pimeiltä teiltä.
Vierailija kirjoitti:
Noin voi käydä kenelle tahansa.
Kuka tahansa ei kuitenkaan ala haukkua väärää puuta kämmättyään itse.
Kuljen Helsingissä useamman kerran päivässä koulun ohi ja on pelkästään autoilijoiden ja korotuksen ansiota ettei joka päivä tule useita uhreja. Uskomatonta ettei ole lapsille opetettu ettei pallon perässä juosta kadulle. Joka päivä.
Kerran lenkillä ollessani ihmettelin kun vastaan potkutteli opettelupyörällä pieni poika aivan yksinään. Ikää hänellä ehkä reilut 2 v. Poika ylitti autotien miten sattuu katsomatta tuleeko autoja, näin tuon siis ensin kauempaa. Ei se mikään kaikkein vilkkain tie ole mutta menee siitä muutaman minuutin välein autoja molempiin suuntiin. Sitten kun olin jo kohdalla, poika jatkoi ohitseni heiluvaa menoa mutta sentään jo jalkakäytävällä, silti siihen malliin että seuraavana pelkona olisi jäädä polkupyörän alle tai horjahtaa autotielle takaisin. Oli vilkas ulkoilupäivä, ihmisiä pyörilläkin liikenteessä.
Katselin huolissani joka suuntaan että missähän mahtaa olla tämän pojan vanhempi, onko sellaista, ja olihan hän siellä noin sadan metrin päässä opastamassa toista sisarusta niin keskittyneesti, että tuntui täysin unohtaneen että hänellä on toinenkin lapsi ja vielä noin pieni! Jäin siihen sitten pakon sanelemana seisomaan ja katsomaan tuon vanhemman suuntaan samalla kun vilkuilin ettei lapsi syöksy tappamaan itseään auton alle. Huusin melko ärtyneellä ja kovalla äänellä sieltä kaukaa että onko tämä lapsi sun, koska täällähän tämä menee ihan miten sattuu yksikseen autoteillä!
Lenkkini oli pilalla, koska en haluaisi puuttua muiden asioihin enkä todellakaan vahtia muiden lasten toilailuja, mutta tietenkin koin velvollisuudekseni jäädä odottamaan siihen siksi aikaa kunnes vanhemmalla alkaisi raksuttaa ja hän tulisi ottamaan vastuun joka hänelle kuuluu! Kai se olisi muuten ollut joku heitteillejättö kaltaiseltani aikuiselta ohikulkijalta. Ja mitäs tuollainen on siltä lapsen vanhemmalta... Ei tyyppi edes kiittänyt minua, vaikka minä annoin omasta ajastani täysin vieraille ihmisille ja olisin ollut valmis syöksähtämään apuun jos poika olisi koheltanut suoraan kohti autoa. Sen riski oli todellinen ja suuri. Pojalla oli todella tuuria matkassaan. Joku toinenkin ohikulkija tuli siihen ja alkoi ihmetellä samaa tilannetta kuin minä.
Ei lisääntyminen hyväksi äidiksi tee.