Masennus!
Kertokaa masennuksestanne! Miltä se tuntuu, ja miten se ilmenee? Mistä se johtuu, onko se läsnä koko ajan? Mitä se on pahimmillaan, mitä se on lievemmillään? Mitä ajattelette itsestänne? Millainen elämäntilanne teillä on?
Epäilen olevani masentunut, mutta toisaalta mietin, että onko nämä vain normaaliin elämään kuuluvia tunteita. Niitä on kuitenkin paljon. Minua ei huvittaisi mikään enkä näe järkeä missään, haluaisin vain maata rauhassa sängyn pohjalla, mutta kuitenkin nousen ja menen koska ajattelen, että niin kuuluu tehdä.
No, en kuitenkaan tarkoittanut että tämä keskustelu koskisi minun mahdollista masennusta, mutta haluaisin puhua siitä yleisesti ja tietää, miltä se teillä tuntuu!
Kommentit (21)
Masennus ei tunnu miltään. Masennus ei ole tunne. Se on sairaus jos se kestää yhtäjaksoisesti 2 viikkoa.
Masennuksen taustalla voi olla kyvyttömyys käsitellä tunteita. Useimmiten surua tai vihaa tai molempia. Mutta tunne se ei ole. Masennus laskee tunnetilaa. Pohjavire voi olla surumielisyys (epämääräinen)
Hypomaniakin on masennusta ns. käänteinen masennus, syntymekanismi on sama. Ap vaikuttaa hypomaaniselta 😉
Tähän aikaan vuodesta pahenee. Aluksi olen vääntäytynyt väkisin töihin ja liikkumaan, nyt mennyt muutama päivä että olen perunut kaiken ja maannut sohvalla. Mikään ei kiinnosta, energiaa ei ole mihinkään. En jaksa pilkkoa vihanneksia tai tehdä salaattia, joten sulatan mikrossa pakastevihanneksia ja teen kerralla ison satsin riisiä. Syönyt tätä samaa monta päivää. Proteiiniksi syön raakaa tofua.
Mieli ei ole surullinen eikä itsetunto ole huono, vaan olen kuin harmaassa sumussa. Sen voimalla jaksan että tiedän tämän menevän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Tähän aikaan vuodesta pahenee. Aluksi olen vääntäytynyt väkisin töihin ja liikkumaan, nyt mennyt muutama päivä että olen perunut kaiken ja maannut sohvalla. Mikään ei kiinnosta, energiaa ei ole mihinkään. En jaksa pilkkoa vihanneksia tai tehdä salaattia, joten sulatan mikrossa pakastevihanneksia ja teen kerralla ison satsin riisiä. Syönyt tätä samaa monta päivää. Proteiiniksi syön raakaa tofua.
Mieli ei ole surullinen eikä itsetunto ole huono, vaan olen kuin harmaassa sumussa. Sen voimalla jaksan että tiedän tämän menevän ohi.
Kyse on siis kohdallasi KAAMOSmasennuksesta jota monet suomalaiset sairastaa...
Vierailija kirjoitti:
Mitä on hypomania
Kohonnut mieliala kun taas masennuksessa se on laskenut. Siis... En osaa kuvata. En vaikka itse sairastan 2. tyypin kaksisuuntaista .
Vierailija kirjoitti:
Tähän aikaan vuodesta pahenee. Aluksi olen vääntäytynyt väkisin töihin ja liikkumaan, nyt mennyt muutama päivä että olen perunut kaiken ja maannut sohvalla. Mikään ei kiinnosta, energiaa ei ole mihinkään. En jaksa pilkkoa vihanneksia tai tehdä salaattia, joten sulatan mikrossa pakastevihanneksia ja teen kerralla ison satsin riisiä. Syönyt tätä samaa monta päivää. Proteiiniksi syön raakaa tofua.
Mieli ei ole surullinen eikä itsetunto ole huono, vaan olen kuin harmaassa sumussa. Sen voimalla jaksan että tiedän tämän menevän ohi.
Kyllä muakin masentaisi toi ruokavalio...
6 jatkaa: telkkaria jaksaa katsoa ja netissä jaksaa olla puhelimella. Katsoin eilen telkkaria 12 h. Tuntuu hyvältä upota johonkin mikä näyttää elämältä mutta minkä eteen ei tarvitse ponnistella. Riittää kun vaan on.
Minusta tuntuu että välillä jopa auttaa kun antaa masennukselle periksi eikä edes yritä pyristellä. Tavallaan pääsee meditaation omaisesti vaan pysyvään harmauteen jossa voi levätä. Paha toteuttaa jos ei voi ottaa saikkua tai jos ei asu yksin. Minulla tämä tietysti vielä lievää ja liittyy selvästi kaamokseen. Enkä tiedä onko tällainen mitenkään verrattavissa "normaaliin" masennukseen, kerron vain omalta kohdaltani.
Vierailija kirjoitti:
6 jatkaa: telkkaria jaksaa katsoa ja netissä jaksaa olla puhelimella. Katsoin eilen telkkaria 12 h. Tuntuu hyvältä upota johonkin mikä näyttää elämältä mutta minkä eteen ei tarvitse ponnistella. Riittää kun vaan on.
Minusta tuntuu että välillä jopa auttaa kun antaa masennukselle periksi eikä edes yritä pyristellä. Tavallaan pääsee meditaation omaisesti vaan pysyvään harmauteen jossa voi levätä. Paha toteuttaa jos ei voi ottaa saikkua tai jos ei asu yksin. Minulla tämä tietysti vielä lievää ja liittyy selvästi kaamokseen. Enkä tiedä onko tällainen mitenkään verrattavissa "normaaliin" masennukseen, kerron vain omalta kohdaltani.
Mites muut vuodenajat?
6 jos tuo toistuu joka vuosi niin tuskin voit siinä välilläkään hyvin?
Se tuntuu helvetin hyvältä. Suorastaan euforiselta :D Tulispa!
Masentunut harvoin löytää sanoja tunteilleen. Masennusta on kuvattu sanattomaksi tilaksi. Jossa tunteiden ym. sanallistaminen on heikentynyt. Masentuneen ei ole helppo kuvailla tuntemuksiaan.
Tuntuu siltä, että tulevaisuudessa ei ole mitään toivoa.
Nro 6 kuvaili hyvin masennuksen olotilaa. Itsellä keskivaikea ja juuri saikulla oon sen takia. Välillä menee pari kk ihan ok ja sitten taas tulee aalto joka pyyhkäisee sohvan pohjalle itkemään. Jatkuvasti alakuloa, vitutusta ja itkua. Joinain päivinä parempi olo mutta pääosin tunteet negatiivisia. Mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta. Nukun paljon. Haluan olla yksin. Mulla on 2 kouluikäistä lasta joiden takia on pakko jaksaa arjen välttämättömimmät asiat kuten pyykit ja ruuat yms. Onneksi mies auttaa. Ilman lapsia en tekisi sitäkään vähää. Itse olen sairastanut kolmatta vuotta. Sopivaa lääkitystä haetaan koko ajan. Olo senkin takia vaihtelee. Itsensä arvostus nolla. Koitan nyt hyväksyä itseni ja sairauteni tämmöisenä mutta vaikeaa se on. Ja sosiaalinen kanssakäyminen on vaikeaa ja koitan välttää esimerkiksi kauppaan menoa pahimpina aikoina.
Näin mulla. Olis kiva kuulla muiden kokemuksia sairaudesta ja siitä selviytymisestä:)
Vierailija kirjoitti:
6 jos tuo toistuu joka vuosi niin tuskin voit siinä välilläkään hyvin?
Kyse siis ilmeisesti kaamosmasennuksesta jonka unohdin mainita eka viestissäni. En tiedä tuntuuko normaali masennus yhtään samalta.
Voin suurimman osan vuodesta tosi hyvin, olen motivoitunut, hyväntuulinen ja pidän työstäni todella paljon. Liikun paljon, syön terveellisesti ja kasvispainotteisesti. Talven pimetessä alkaa alamäki.
Joku sanoi että toi kuvailemani ruokavalio masentaa. :D No ihan varmasti. Mutta en mä nyt pitkin vuotta noin syö, vaan siinä vaiheessa kun olen ihan loppu niin vihannekset mätänee kaappiin kun en jaksa laittaa ruokaa. Tai sitten joskus vetelen kokonaisia kurkkuja ja salaatinlehtiä naamaan suoraan pussista. Tossa mun pakastevihannesruokavaliossa on sentään melkein järkevää ravintoa, ei mee mihinkään roskaruokalinjalle. :D
Jos minulla olisi rahaa, niin muuttaisin tammikuun ajaksi johonkin aurinkoiseen maahan. Olen kuitenkin onnekas kun en kärsi tästä koko vuotta. Nyt tuntuu sitäpaitsi jo paremmalta, tänään jaksoin ulkoilla ja oli ihan hyvä mieli. Kyllä tämä tästä taas. Tsemppiä muillekin kaamosmasistelijoille, ja vielä enemmän tsemppiä teille joilla ei masennus katso vuodenaikaa.
Elämä on sen luontoista että se saa masentumaan. En edes koe olevani masentunut, olen vain tietoinen
Toimin ja näytän kuin kuka tahansa toinen. Kaikki on vain esitystä. Pinnan alla ei tunnu miltään.
Johtuu siitä kun haluisin rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta ei ole mitenkään mahdollista. Sitten ei osaa oikein nauttia mistään muustakaan elämässä kun se tärkein puuttuu.
Up