Ratkaiskaa meidän rahariita!
Tää on vuosisadan typerin riidanaihe muttei varmaan yleisesti kamalan harvinainen. Olemme seurustelleet pari vuotta, vähän päälle. Tästä ajasta olemme asuneet seitsemän kuukautta yhdessä vuokra-asunnossa, jonka takuuvuokran maksoimme puoliksi ja jonka vuokran maksamme absoluuttisesti puoliksi. Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat siirtävät kuukausittain saman summan rahaa yhteisen talouden hankintoja ja ruokaa varten. Ansaitsemme suunnilleen saman verran. Mies nettoaa ehkä 100 - 150 euroa enemmän kuussa kuin minä.
Ostin alennusmyynneistä joulun jälkeen paksumman sijauspatjan, koska vanha patja on jo pitkään tuntunut kovalta. Mies sanoi, että hän ei halua pehmennystä, joten ostin patjan vain omalle puolelleni. Maksoi alle 50 euroa. Maksoi sen yhteiseltä taloustililtä, koska ajattelin sen olevan yleishyödyllinen tavara, jota voi käyttää myös esim. yövieraiden majoittamiseen. Tänään mies käski minun maksaa taloustilille 50 euroa. Sanoin olevani eri mieltä, mutta maksoin silti. Kumpi on teidän mielestänne oikeassa? Minua siis ärsyttää tuo joka euron laskeminen ja kyttääminen.
Sivuhuomautuksena totean, että sänky ja patjat + ohuet petarit, joilla nukumme, ovat minun omilla rahoillani hankkimiani. Hänkin ne seurustelumme ekana vuonna, kun emme vielä asuneet yhdessä. Mies ei missään vaiheessa ole omistanut parisänkyä.
Kommentit (77)
Meillä on kokonaan omat rahat ja se periaate, että "enemmän ja paremman" haluaja maksaa 100%.
Veloita seksistä á € 50 / kerta, oppii tavoille
No mun mielestä menee sun rahoista, ei yhteiseltä taloustililtä.
No jos on sopimus, että kaikki kristillisesti puoliksi ja mies ei patjaa halunnut, niin hän on oikeassa.
Miettisin kyllä, jaksaisinko pidemmän päälle tuollaista suhdetta. Asiat ei toimi, jos kaikki pitää jakaa noin ehdottomasti tasan. Jos tulee lapsia ja vanhempainvapaita ja työttömyysjaksoja tai vakavia sairastumisia, ootte ihan solmussa raha-asioiden kanssa.
Menee ap:n rahoista, ei ole yhteinen hankinta. Laitat 50€ omistasi, tuohan on aivan selvää.
Toiseksi, en ottaisi noin pihiä miestä vaan vakavaraisen, joka ei laske senttejä.
Niin no. Sänkyhän on sinun. Nyt sulla on omistamassasi sängyssä parempi petari. Jos tule ero, ei tarvitse petaria ruveta osittamaan sen takia että ukko maksoi siitä osan...
Kokonaan toinen asia sitten on, pitäiskö sun voida laskuttaa miestä sängyn käytöstä kun ei ole tarvinnut sen hankintaa rahoittaa. :):) Myy vanha sänkysi ja ostakaa uusi yhteinen. Joutuu sekin maksamaan.
Huh. En jaksais tommosta nipottamista. Me ollaan naimisissa ja molempien palkat molempien käytössä. Tienataan myöskin osapuilleen samanverran. On meillä omat tilit, mutta yhteiset rahat. Homma toimii! Yhdessä tietenkin päätetään isommat ostokset.
Ei ole tervettä vahtia noin tarkasti raha-asioita parisuhteessa. Itselläni menisi kyllä hermo. Mutta itse asiaan: mies on oikeassa.
Meillä on omat rahat ja se helpottaa kovasti. Se joka haluaa esim. uuden sohvan niin maksaa sen. Samoin kaiken muun haluamansa. Jos halutaan yhdessä jotain niin maksetaan puoliksi.
Mun mielestä tuo "riita" kertoo aika hyvin teidän tulevaisuudesta. Mies on pihi nipottaja, joka pitää kyllä huolen, että ei maksa senttiäkään "liikaa". Jos teette lapsia ja jäät vanhempainvapaalle, joudut edelleen maksaa puolet kaikesta, vaikka tulosi ovat pienet yhteisen lapsen hoitamisen takia. Kun lapselle pitää hankkia jotain, mies ei suostu maksamaan, kun "ei tarvita tuollaista". Kun lapsi menee päivähoitoon, joudut maksaa itse koko hoitomaksun. Jne. Joten ei, ei todellakaan kuulosta sellaiselta suhteelta, johon jäisin.
Jos olisitte ostaneet molemmille patjat ja ne olisi maksettu yhteiseltä tililtä, johon ilmeisesti molemmat laittaa saman summan rahaa, niin silloin käytännössä molemmat olisivat maksaneet omat patjansa. Joten mies on oikeassa, maksat omasta pussista oman patjasi.
Vierailija kirjoitti:
Veloita seksistä á € 50 / kerta, oppii tavoille
...ja pelkästään miehen puolella petiä, ettei sun patja kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat siirtävät kuukausittain saman summan rahaa yhteisen talouden hankintoja ja ruokaa varten.
Miksi sinä maksat omien ruokiesi lisäksi osan miehen ruoista? Vai syötkö kuin hevonen?
Minusta ap:n kirjoitus on selkeä esimerkki siitä, miten miehestä halutaan suhteessa naisen shoppailujen maksaja. Ap haluaa uuden patjan, mies ei. Ap ostaa patjan ja haluaa miehen sen maksavan, koska patja tuli yhteiseen kotiin. Samalla tavalla ap voi maksattaa miehellä ihan mitä tahansa vetoamalla siihen, että tämähän tuli meidän käyttöön oli kyseessä sitten auto, ap:n silikonirinnat tai kylppäriremontti. Kun ap:n mielestä se on yhteinen!
Entä jos mies on sitä mieltä, että tarvitaan noin 4000 euroa maksava kotiteatteri, meneekö sekin yhteisistä eli onko ap vastaavasti valmis osallistumaan miehen ostosten rahoitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat rahat ja se helpottaa kovasti. Se joka haluaa esim. uuden sohvan niin maksaa sen. Samoin kaiken muun haluamansa. Jos halutaan yhdessä jotain niin maksetaan puoliksi.
Kämppikset voivat toimia noin, ei mielestäni enää avo- tai aviopari. Kammottava ajatuskin joutua puolison kanssa tiukasti puolittamaan kaikki ostokset, jotka yhteiseen kotiin hankitaan.
Ilmoita miehelle että alkaa maksaa vuokraa sängyn käytöstä tai maksaa puolet sen hankintahinnasta taloustilillenne. Oikeasti en ymmärrä tuollaista senttien kyttäämistä, enkä edes olisi ottanut tuollaista miestä jolla on noin pakkomielteinen suhtautuminen rahaan.
Onneksi minä ja mieheni olemme samalla linjalla, että kun yhdessä ollaan ja asutaan se maksaa jolla sattuu olemaan lompakko lähempänä/tilillä riittävästi rahaa. Tosin meillä on pienet tulot joten lähes kaikki menee kuitenkin. Kavereidenkin kanssa riittää että bensat/juomat/ruuat menevät pitkällä tähtäimellä n. puoliksi. Ei se ole niin sentilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat siirtävät kuukausittain saman summan rahaa yhteisen talouden hankintoja ja ruokaa varten.
Miksi sinä maksat omien ruokiesi lisäksi osan miehen ruoista? Vai syötkö kuin hevonen?
Kummallinen oletus, että kaikki miehet ovat kauheita suursyömäreitä, joiden ruokaan menee monta sataa euroa kuussa.
Jos tosiaan hierrätte jostain viidenkympin yksittäisostoksesta, niin miten olette ruuasta päässeet sopuun?
Jos olette normaalimittasuhteet omaava pari, niin energiantarpeesi on n. 2/3 miehen vastaavasta. Viidenkympin ero ruuan kulutustottumuksissa tulee hyvin helposti arjen valinnoilla. Syötkö vastaavasti kalliimpaa ruokaa vai miten tämän olette ratkaisseet?
Itse miehenä en jaksaisi nysvätä jonkun 50 takia, varsinkin kun patja tuli selkeästi tarpeeseen.