Lue keskustelun säännöt.
Ratkaiskaa meidän rahariita!
23.01.2016 |
Tää on vuosisadan typerin riidanaihe muttei varmaan yleisesti kamalan harvinainen. Olemme seurustelleet pari vuotta, vähän päälle. Tästä ajasta olemme asuneet seitsemän kuukautta yhdessä vuokra-asunnossa, jonka takuuvuokran maksoimme puoliksi ja jonka vuokran maksamme absoluuttisesti puoliksi. Meillä on yhteinen taloustili, jolle molemmat siirtävät kuukausittain saman summan rahaa yhteisen talouden hankintoja ja ruokaa varten. Ansaitsemme suunnilleen saman verran. Mies nettoaa ehkä 100 - 150 euroa enemmän kuussa kuin minä.
Ostin alennusmyynneistä joulun jälkeen paksumman sijauspatjan, koska vanha patja on jo pitkään tuntunut kovalta. Mies sanoi, että hän ei halua pehmennystä, joten ostin patjan vain omalle puolelleni. Maksoi alle 50 euroa. Maksoi sen yhteiseltä taloustililtä, koska ajattelin sen olevan yleishyödyllinen tavara, jota voi käyttää myös esim. yövieraiden majoittamiseen. Tänään mies käski minun maksaa taloustilille 50 euroa. Sanoin olevani eri mieltä, mutta maksoin silti. Kumpi on teidän mielestänne oikeassa? Minua siis ärsyttää tuo joka euron laskeminen ja kyttääminen.
Sivuhuomautuksena totean, että sänky ja patjat + ohuet petarit, joilla nukumme, ovat minun omilla rahoillani hankkimiani. Hänkin ne seurustelumme ekana vuonna, kun emme vielä asuneet yhdessä. Mies ei missään vaiheessa ole omistanut parisänkyä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Sun kuuluu maksaa se itse. Omistat sängynkin niin jos tulee ero niin patja +sänky on sinun.
Ja toisekseen, jos kerta saatte tuosta riidan aikaiseksi ja kuten sanoit, että ärsyttää, niin mitäs jos eroaisitte kun ette ole samanlaisia rahan käyttäjiä (toinen noin nipo).
Samat ongelmat tulevat jatkossakin..
Kumpi on se nipo ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivuhuomautuksena, katsotko miehesi ostamaa televisiota? Matkustatko hänen hankkimassaan ja maksamassa autossa? Maksatko puolet esim. bensasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap; hymy saattaa hyytyä, kun mies ottaa samat tavat kuin ap eli ostelee 50 - 300 euron "yhteisiä hankintoja" joka kuukausi pariin kertaan yhteiseltä tililtä. Niin kauan kuin maksajana on mies, on se palstan mukaan OK, mutta kun miehestä tulee maksattaja, muuttuu tilanne heti. Jostain syystä Tekniikan Maailman vuositilaus ei ole niin tärkeä kuin kolmas paistinpannu eikä auton takaspoileria nähdä yhtä tärkeäksi kuin olohuoneen verhoja.
Kyllä minusta auton osat ja tarvikkeet ovat tärkeitä ja välttämättömiä hankintoja. Verhojen vaihtaminen uusiin sen sijaan ei ole välttämätön hankinta. Joskus raja on tietty häilyvä. Nyt kyse oli petauspatjasta. Ja tosiaan. Mies ei ole ollut minun maksumiehenäni missään sisustusasioissa. Verhot ovat alkujaan minun, samoin matot ja taulut. Keittiöönkään ei ole mitään uutta hankittu, mitä ei valmiiksi ollut. Enkä ikinä maksattaisi miehellä edes puoliksi jotain omaa harrastuslehteäni!
Ap
Luojan kiitos on yhteinen talous ja kaikki rahat on yhteisiä (yksi tili, kaksi korttia) :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammat taas vaahtoamassa, kuinka pienestä rahasta on kyse, kun se 50e kuuluu miehelle?
Lähetelkää niitä viisikymppisiä tännekin, kun ette ole niin nipoja ja pihejä?
Palstamammoille pitää maksaa kaikki, se on kyllä tiedossa, mutta aika monta maksullistakin täällä tuntuu pyörivän. Onnellisia tasavertaisissa parisuhteissa vai lompakkoloisia? Sitä sietää monen naisen, mutta eritoten palstaa lukevan miehen ehdottomasti miettiä.
Näinhän se palstalla menee, miehet on vaan pihejä kun eivät ole lompakko levällään, "pikkurahoja", vittumaisia nipoja, ei maksa sulle koskaan mitään, yhyy, uliuli. Uliuu.
Koska tällä palstalla joku kertoisi ostaneensa miehelleen jotain tai antaneensa miehelleen rahaa?
Just eilen siirsin miehen tilille 400e lainalyhennystä varten. Niin, ja kyseessä on miehen asunto, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa eikä tule olemaankaan.
Viime viikolla ostin kasan sukkia miehelle. Tuli tarpeeseen.
Eläisitkö 400 eurolla vuokrakämpässä? Maksatat miehellä tampoonisi, kun olet taas kerran unohtanut itse niitä ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap:n kirjoitus on selkeä esimerkki siitä, miten miehestä halutaan suhteessa naisen shoppailujen maksaja. Ap haluaa uuden patjan, mies ei. Ap ostaa patjan ja haluaa miehen sen maksavan, koska patja tuli yhteiseen kotiin. Samalla tavalla ap voi maksattaa miehellä ihan mitä tahansa vetoamalla siihen, että tämähän tuli meidän käyttöön oli kyseessä sitten auto, ap:n silikonirinnat tai kylppäriremontti. Kun ap:n mielestä se on yhteinen!
Entä jos mies on sitä mieltä, että tarvitaan noin 4000 euroa maksava kotiteatteri, meneekö sekin yhteisistä eli onko ap vastaavasti valmis osallistumaan miehen ostosten rahoitukseen?
Siis edelleenkään en ostanut patjaa miehen rahoilla, vaan tililtä, jossa puolet rahoista tulee minulta ja puolet mieheltä. Mies oli sitä mieltä, että tämä ei ollut yhteinen hankinta. Siispä maksoinkin sitten koko patjan. Siitä ärsyynnyin, että mies jaksoi tuollaisesta huomauttaa. Ikinä en ostaisi mitään kallista tai tarpeetonta yhteiseltä tililtä. Mut mun osalta tää keskustelu on pyöritelty. Miehellä on pointtinsa, ja tällä kertaa arvioin itse väärin sen, mitä yhteisesti voi hankkia. Toistaiseksi pannaan vielä kaikki puoliksi. Tulevaisuuden isommista kuvioista on syytä keskustella, että kuinka orjallisesti tasajakoa kannattaa jatkaa ja mikä on kaikkein helpoin ja reiluun järjestely.
Ja vielä sille yhdelle, joka bensoista kyseli: kyllä, maksan puolet bensasta ja auton lainaus- tai vuokrakuluista, kun jonnekin autolla yhdessä menemme. Tai siis nuo matkat maksettaisiin yhteiseltä tililtä. Omaa autoa ei ole. Jos hankkisimme, hankkisimme yhdessä sellaisen, johon molemmilla on varaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kokonaan omat rahat ja se periaate, että "enemmän ja paremman" haluaja maksaa 100%.
No aikalailla näin meilläkin. Esimerkiksi lomareissuilla mä vaadin hyvän hotellin, ja maksankin isomman osuuden, tosin ei nyt mistään kympeistä ja muutamista satasista edes tarvitse hirveesti keskustella.
Oletteko sitten eri hotelleissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo "riita" kertoo aika hyvin teidän tulevaisuudesta. Mies on pihi nipottaja, joka pitää kyllä huolen, että ei maksa senttiäkään "liikaa". Jos teette lapsia ja jäät vanhempainvapaalle, joudut edelleen maksaa puolet kaikesta, vaikka tulosi ovat pienet yhteisen lapsen hoitamisen takia. Kun lapselle pitää hankkia jotain, mies ei suostu maksamaan, kun "ei tarvita tuollaista". Kun lapsi menee päivähoitoon, joudut maksaa itse koko hoitomaksun. Jne. Joten ei, ei todellakaan kuulosta sellaiselta suhteelta, johon jäisin.
Täytyy nyt vielä korostaa, etten pidä miestä pihinä nipottajana. Hän siis ei ole pihi ollenkaan. Tässä oli kyse lähinnä siitä, että petauspatja oli vain minulle, joten minun pitää maksaa. Jos olisimme ostaneet sängynlevyisen patjan, olisimme ehdottomasti ostaneet sen yhdessä, eikä hintaa olisi syynätty niin justiinsa. Nyt mies ei vain halunnut yhtään pehmeämpää nukkumisalustaa. Minä olin siis väärässä. Mutta hämmästyin, kun jaksoi huomauttaa. Itse en olisi. No niin. Eipä tämä nyt kummoinen asia ollut, ja tunnen itseni nyt jotenkin tyhmäksi. Ei muuta kuin eteenpäin.
Kiitos keskustelusta ja mukavaa viikonloppua kaikille!
Ap
Jos raha on noin suuri riidanaihe, niin välillänne tuskin tulee koskaan olemaan rakkautta. Mies ei ilmeisesti halua hävitä euroakaan ja puolustaa omaisuuttaan raivokkaasti. Noilla spekseillä pysyttelisin sinkkuna. Tulet luultavasti myöhemmin maksamaan kaikki lapsiin liittyvät jutut ja kun jäät yksinhuoltajaksi niin mies ei halua maksaa edes elareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kirjoititko tuossa aiemmin että mies vaati sinua siirtämään yhteiselle tilille 50, jonka sinä sitten teitkin? Eihän sinun olisi tarvinnut siirtää kuin se 25 euroa, eli miehen osuus patjan hinnasta koska se toinen puolisko siitä viidestäkympistä oli jo maksettu sinun rahoista jos siis yhteinen tilinne tosiaan koostuu puoliksi sinun ja puoliksi miehen rahoista.
Vaikka ehkä tässä nyt oli jotain jota en ymmärtänyt, kuulostaa kuitenkin aika rasittavalta pidemmän päälle elää tuolla tavalla. Tuli mieleen että onko miehellä kenties jostain ihan muusta jutusta jäänyt jotain "hampaan koloon" joka ilmenee tällä tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut joo. Jos tähänkin asti kaikki on ollut absoluuttisesti puoliksi, on ihan oikeutettua, että minä maksan koko petarin. Jotenkin vain se tapa, miten tämä meni, jäi kaivamaan. Minusta on uuvuttavaa ja pölhöä laskea pennin tarkasti mun ja sun. En ikinä itse käyttää tai noteeraa, mitä mies on yhteistililtä ostanut.
PS Olemme molemmat suht varakkaita, vaikka asuntoon säästäminen syö käyttelyvaroja tällä hetkellä. Varmaan ollaan hiukan keskitulon yläpuolella.
PPS Tästä kaikesta voin päätellä vain sen, että meidän pitää keskustella parisuhteen ja perheen rahankäytöstä ja varallisuusnäkemyksistä erittäin vakavasti ja perusteellisesti, ennen kuin lapsia aletaan hankkia tai sitä asuntoa ostaa. Hmm.
Ap
Tarkoitat kai, että säästätte _asuntoja_ varten. Kun sinulla kerran on rahaa, älä jatka suhdetta tuollaisen mielipuolisen saiturin kanssa, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt kyseessä vähän muuta kuin 50 e ja petauspatja. Kyseessä on ikuisuuksiin jatkuva ja yhä paheneva ongelma ja väärinymmärrys. Perhe on taloudellinen yksikkö mutta sinun mies ei näytä olevan sitä mieltä. Jos olette yhdessä ei tuollaisilla kuvaamillasi asioilla voi olla merkitystä.
Mieti haluatko lasten tarvikkeissa joutua koko ajan puolustelemaan miksi hankittiin uudet rukkaset ja onko ne perheen yleisen edun mukaiset vai joitain muuta ja mistä rahoista maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Veloita seksistä á € 50 / kerta, oppii tavoille
Miehethän jo muutenkin on pihtareita... Saattaa äkkiä kääntyä se kuka alkaa veloittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olisin toiminut kuin sinä. Mutta sen jälkeen kun olisin siirtänyt tuon 50 yhteiselle tilille olisin harkinnut tarkkaan jatkanko tuossa suhteessa. Kyse lähinnä tuosta miehen tavasta suhtautua asiaan. Tulevaisuus kuulostaa tosi rankalta.
Ihan oikeasti mieti tulevaisuutta. Mitä kun mies sanoo että hänen mielestään 9 kk ikäinen lapsenne menee hoitoon että molemmat voi tienata. Entä jos haluaisit hoitaa lasta kotona? Entä lasten hoitomaksut, vaatteet, harrastukset ym. Maksetaanko ne yhteiseltä tililtä. Pitääkö sinun aina hyväksyttää miehellä esim lapsen uusien kenkien hankinta onko tarpeellista ja minkä hintaiset voit ostaa yhteiseltä tililtä?
Olet ihan oikeassa ap kun mietit asiaa. Nyt kannattaa olla tarkkana ja opetella tuntemaan mies paremmin ennenkuin etenette suhteessa. Sinuna pitäisin ehkäisystä huolta nyt erityisen hyvin... ( kumpi muuten maksaa sen😉)
Voihan olla että miehellä on jotain huonoja kokemuksia aikaisemmin ja siksi on noin tarkka asiasta mutta...
Jos olette varakkaita ja toinen huomauttaa jostain 50e kulusta, niin mielestäni teidän ei pitäisi asua yhdessä avoparina.
Teidän pitäisi asua erillänne ja seurustella. Ette ole henkisesti kypsiä parisuhteeseen ja huonoimmassa tapauksessa pilaatte mahdollisuuden hyvään suhteeseen ryhtyessänne siihen henkisesti keskenkasvuisina.
Ok. Ap tässä päivittää tilanteen. Sovimme miehen kanssa jo eilen, ettei olla riidoissa, vaan mennään sovussa nukkumaan. Tänään halusin kuitenkin vielä selvittää varsinaisen asian, josta erimielisyys syntyi. Mies tiesi, että olin suuttunut juuri rahan käytöstä ja oletti sen liittyvän tulkintaeroon siitä, onko toisen puolelle ostettava patja yhteinen hankinta vai ei. Mies selitti vielä, että hänestä vain minulle tuleva patja on minun ostokseni ja minun maksettavani.
Selitin itse miehelle, että minusta yhteisiä käyttelyvaroja voi käyttää kaikkiin sellaisiin asioihin, jotka ylläpitävät sitä, että arjen perustavanlaatuiset toiminnot ovat kotona kunnossa. Sanoin, että minun tulkintani mukaan mies voisi yhteiskäyttötililtä maksaa vaikkapa työpöytänsä valaisimen, jos sellaista tarvitsisi. Kerroin myös, että tämä tulkintaero ei ollut ainut syy suuttumukseeni, vaan että minua häiritsee se, että mies kokee tarpeelliseksi seurata minun ostojani ja holhota minua eikä luota siihen, että automaattisesti tekisin perustellun ja oikeudenmukaisen arvion siitä, mitä ostan ja mitä en. Sanoin myös, että lisäksi minua ärsytti verrattain pienestä asiasta huomauttaminen ja etten oikein arvosta moista nillittämistä.
Mies sanoi ymmärtävänsä kantani. Hän myös totesi, ettei erikseen kyttää minun ostojani, vaan seuraa vain yleisesti yhteistilin tilannetta pysyäkseen itse kärryillä siitä, onko muistanut siirtää tekemistään ruokaostoksista rahaa omalle tililleen. Mies ei siis ole halunnut erikseen omaa korttia yhteistilille, vaan siirtää yhteistililtä omalle tililleen rahaa, kun on käynyt kaupassa. Minulla taas on kortti, koska se on mielestäni niin paljon kätevämpää, kun ei täydy siirrellä muuta kuin kerran kuussa sama könttäsumma.
Joka tapauksessa molemmat ovat nyt saaneet esittää näkemyksensä. On selvää, että rahankäyttö tulee jatkoa (asunto, perhe) ajatellen ottaa vielä laajemmin puheeksi, mutta nyt peli on ainakin avattu. Mies on yleisesti insinöörimäisempi, pedantimpi ja matemaattisesti tarkempi kuin minä, ja näköjään hän uskoo, että perheen raha-asiatkin voi hoitaa jollain matemaattisella kaavalla. En usko, että mitään pahaa tällä tarkoittaa tai että piheyttään näin ajattelee. Tämä oli myös koko yli kaksivuotisen yhdessäoloaikamme ensimmäinen kerta, kun olimme jossain raha-asiassa eri mieltä. Olipa myös ensimmäinen kerta, kun yhdessäasumisaikanamme olen ollut miehelle suuttunut. Ja tänään koko keskustelu käytiin aivan rauhallisesti ja sopuisasti. Kaikki hyvin.
Täällä on moni aika pelottavia skenaarioita maalaillut ja epäillyt suhteemme tulevaisuutta. Minä kyllä uskon, että selviämme hyvin, kunhan vain puhumme asioista ennen, kuin tilanne on päällä. Mies on luonteeltaan toki hyvin periaatteellinen mutta myös sovitteleva, joten uskon, että pääsemme vähintään kompromissiin isommissakin asioissa. Ja toisin kuin joku tuolla epäili, välillämme on paljon läheisyyttä, hellyyttä, rakkautta ja kumppanuutta. Nekin varmasti tulevissa keskusteluissa auttavat.
Kiitän kaikkia kommenteista. Rahankäyttö perheessä ja parisuhteessa on tärkeä aihe! Tämän keskustelun myötä olen alkanut hieman epäillä, toimiiko tuo saman köntän siirtäminen yhteistilille saumattomasti myös tulevaisuudessa eli onko ns. tasajako perheessä järkevä toimintatapa. Toisaalta olen yhä sitä mieltä, että täysin yhteisiä rahoja en tahdo. Haluan että niin minulla kuin miehelläkin on mahdollisuus myös omien intressien toteuttamiseen ja omien "ylimääräisten" juttujen hankkimiseen niin, ettei siitä tarvitse toisen kanssa neuvotella. Minulle on lisäksi tärkeää se, ettei missään vaiheessa tulisi tilannetta, jossa minä jotenkin suhteettomasti hyötyisin miehen omaisuudesta tai tämä minun. Haluan säilyttää sen, että elätän itse itseni.
Mutta ei tämä yksinkertainen tai itsestään selvä kysymys ole. Sen huomaa siitäkin, miten erilaisia vastauksia täällä tulee aina niihin ketjuihin, joissa kysytään, miten raha-asiat on kenelläkin parisuhteessa järjestetty. Yksillä on yhteiset rahat, toisilla omat ja kolmansilla jotain siltä väliltä.
Ap
Lähteenä kyllä koko tämä palsta, tämä ketju mukaan lukien. Pikkurahaa, kun on kyse miehen rahoista,
suuri raha, kun palstamamman pitäisi itse maksaa se perinteinen kahvikuppinsa ensitreffeillä.