Lue keskustelun säännöt.
Sanoin marttyyriäidilleni että se on ihan kuin Siskonpedin sketsin marttyyriäiti :D
19.01.2016 |
Mikä yllätys, että herneitä meni nenään siitäkin. Noh, uutta on se, etten jaksa enää juurikaan välittää. Leppykööt omia aikojaan, en jaksa omaa elämääni vaikeuttaa hankalan ihmisen oikkuja setvien.
Äitini on siis just sitä tyyppiä, joka vastaa "olipas hyvää"-kehuun ruuasta, että "no voivoivoi kun sitä ei ole enempää, olisin teille mukaan laittanut, miten olenkaan niin tyhmä että saatoin noin aliarvioida!". Terveellä viisikymppisellä on varmaan hautajaispullat tälläkin hetkellä pakastimessa, ettei vaan kenellekään mitään vaivaa...
Kommentit (4)
Voi noita monitaitoisia ja ahkeria äityliressukoita joiden tarpeilla ei tietty niin väliksi jos heiltä itseltään kysyy. Tulee jotenkin hellyys heitä kohtaan, kun on lapsena lytätty omanarvontunto niin ei sitä kiitosta parane koskaan vastaanottaa. Kiittäkää heitä silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi noita monitaitoisia ja ahkeria äityliressukoita joiden tarpeilla ei tietty niin väliksi jos heiltä itseltään kysyy. Tulee jotenkin hellyys heitä kohtaan, kun on lapsena lytätty omanarvontunto niin ei sitä kiitosta parane koskaan vastaanottaa. Kiittäkää heitä silti.
Joo, ei tuo mitenkään hauska ilmiö ole, kun miettii mistä se kumpuaa ja miten tyttölapsia on vuosikymmenet kasvatettu. Ei se silti sitä muuta, etteikö tuo ole läheisille älyttömän ärsyttävää.
Lytätty omanarvontunto? Et taida oikeasti tuntea yhtään sellaista tapausta? Kyllä se kuule on päinvastoin niin, että sädekehä sekä kiiltää että kiristää!
Onneksi oma äiti ei ole sellainen :)