Lue keskustelun säännöt.
#% Haluaisin kerrankin viettää viikonlopun tekemättä MITÄÄN!!
09.04.2007 |
Viikot kuluvat työpaineissa ja viikonloppuna en saa hetkenkään rauhaa lasten vaatimuksilta ja kitinöiltä. Olen lopen väsynyt siihen, etten saa koskaan vain OLLA!! Tällaiset pitemmät lomat ovat pahimpia - loman loppua kohden lapset jotenkin kyllästyvät kotonaoloon ja purkavat turhautumisensa temppuiluun, riitelyyn ja mankumiseen.
Viisastelijat älkää vaivautuko vastaamaan. Tiedän varsin hyvin kaikki hyvän äitiyden pitäisi- ja täytyisi-vaatimukset, mutta perhana kun nyt TUNTUU TÄLTÄ!!!!
Kommentit (14)
olen jo vuosikausia ihmetellyt, miten lomat muka rentouttavat ja piristävät, kun työtä on vuorotta 24 tuntia vuorokaudessa, eikä koskaan lepoa tai rauhaa. Onnellisia ovat ne, joilla on jonkinlaista sukulaisapua, voi vaikka kerran vuodessa laittaa lapset mummolaan viikonlopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25-v lapsettomat työkaverit kertovat pääsiäislomastaan seuraavaa:
- torstaina olin baarissa ja oli tosi kivaa
- perjantaina vain nukuin, olipa ihanaa kun oli loma ja sai vain löhötä
- lauantaina kävelin koko päivän luonnossa, sitten tulin kotiin ja olin yksin ja hiljaa. Illalla menin taas baariin ja oli tosi kivaa
- sunnuntaina nukuin koko päivän, oli ihanaa ja rauhallista
- bonuksena oli vielä maanantaikin vapaata, silloinkin sain vain nukkua
Että silleen...
ap
kyllä mäkin menen jo mielelläni huomenna töihin. Oispa ihan kamalaa, jos ei ois työpaikkaa, mihin mennä ja täytyis aina vaan " lomailla" kotona tuon riivaavan viisivuotiaan kanssa. Sille kun ei mikään käy, kaikesta vaan narisee, mankuu ja ulvoo.
t. kakkonen
vaikka innolla odotin 4 pv: n lomaa, niin nythän se jo meni ja yhtään päivää ei ole saanut vaan olla. Ulkoilua, ruuanlaittoa, kitinää, uhmaa, sitä samaa kuin joka ikinen päivä muutenkin. Tai no, huomenna pääsee taas töihin huilaamaan. Onhan toki ihaniakin hetkiä, mutta kokonaisuudessaan tämä on yhtä pyöritystä. Ja tuo ap: n kuvailu lapsettomista työkavereista meni ihan nappiin. Sitten he vielä juttelevat, kun välillä meinasi olla ihan tylsää. Voi että, käy välillä kateeksi. Mutta kysyttäessä en kyllä osaani vaihtaisi.
Ihmeellisintä on se, että kun toivon itselleni nykyisin " omaa aikaa" , tarokoitan tällä sitä, että saisinpa aikaa siivoukseen, astianpesukoneen tyhjennykseen, pyykkien ripustamiseen narulle, ruuanlaittoon, paikkojen järjestelyyn...
En edes uskalla toivoa varsinaista omaa aikaa esim lukemiseen, telsun katseluun tai nokosiin!
Toisaalta ihanaa kun on pieni vauva, mutta vähän harmittaa, kun ei voi tehdä mitään kotiaskareita kun pikkuinen heti itkee jos joutuu sitteriin (herää aamulla kahdeksalta ja nukahtaa illalla seitsemältä. Yön nukkuu oikein hyvin, mutta selviää päivästä ilman nokosia. Tissillä sitten vähän torkkuu mutta herää silmät tapillaan heti kun syöttö on ohi).
Joten suurin toiveeni on, että vauva ryhtysi ottamaan päivisin ainakin kahden tunnin nokosia, kuten muutkin vauvat...
Ihailen suuresti teitä, joilla on monta lasta ja saatte siinä kodinkin sivussa hoidettua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tervetuloa vaan äitien maailmaan. Tällaista se on, viisiviikkoinen vaatii mutta niin vaatii viisivuotiaskin. Vauva ei sentään huutele sulle, että sä oot tyhmä jne. ; ).
t. 2
käyttänyt, ompelin lapsille juttuja, kun kauan on tehnyt mieli tehdä, kävin koiran kanssa lenkillä, ja kyllä mun lapset tappelee koko ajan keskenään ja ovat vaatimassa sitä ja tätä, mutta kyllä se voittaa mennen tullen töissä olon. Kevät ja valosaa, niin jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähintään 5 juttua, jotka pitäisi tehdä.
Onneksi huomenna pääsee tosiaan töihin...
nyt ensimmäistä kertaa mies ja poika 5-v. matkalla miehen sukulaisissa. Olen ensimmäistä kertaa 6¿7 vuoteen yksin yötä kotona.
En olisi uskonut, että nautin näin paljon... ihana hiljaisuus ja rauha. Tänään nukuin puoli yhdeksään. (Mies ei ole yhtenäkään aamuna herännyt lapsen kanssa niin että olisin saanut nukkua niin pitkään kuin haluan.) Onhan mulla ikävä poikaa... mutta silti. Olen ollut kotona sisällä koko ajan, tuntuu, ettei pidä haaskata yhtään mahdollista yksinoloaikaa minkäänlaiseen sosiaaliseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko tosissanne? Musta on ollut aivan ihanaa, saanu vaan olla ja tehdä mitä vaan lasten kanssa. Oltu paljon ulkona, uimassa, vaan luettu ja löhötty, tehty kaikkea mitä muuten ikinä ei ehdi. Mua ällöttää mennä takas töihin, kotona on paljon helpompaa ja kivempaa. Ehkä mulla sitten vaan on superihanat lapset, niinkun onkin :)
Lapsi laittaa itse itselleen vaikka voilevän jos on nälkä tai kaivaa jääkaapista jugurtin.
Ja aamuisin osaa itse alkaa katsella lastenohjelmia ja antaa minun nukkua. Meillä oli oikeen mukavaa ja rentouttavaa.
Se on se mihin lapsen opettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekemättä mitään, mutta tajusin sitten, että olenhan minä pessyt 4 koneellista pyykkiä, imuroinut, tehnyt ruokaa valmiiksi ja vaihtanut puhtaat vuodevaatteet kaikkiin sänkyihin ;-) Tuntuu vain, etten olisi tehnyt mitään, kun lapset ja mies ovat poissa ja minä olen saanut olla yksin kotona, IHANAA! Ja noihin em. hommiin ei todellakaan kauaa mene (niin ihmettelen miksei mies saa mitään noista tehtyä jos on yksin kotona), sen liäski olen nukkunut pitkään, lukenut lehtiä, käynyt leffassa ja lepäillyt ja kuunnellut musiikkia YKSIN, RAUHASSA ja PUHTAASSA kodissa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Nyt taas jaksaa kuunnelle lasten mekastusta mainiosti, ikäväkin on ehtinyt tulla.
jos tarttee tehä vaan pakolliset jutut sekä olla kotona. Olen yh-äiti, kaksi alle kouluikäistä lasta, opiskelen ja käyn osa-aikatöissä. Luksusta saada olla vaan.
siltä minustakin tuntuu. Meillä vielä rakennetaan taloa (mies aina pois) ja olen lapsen kanssa kaiket vapaa-ajat kahdestaan. Joskus tuntuu että pää räjähtää :(.