Ilmoitin juuri 21 vee tyttärelleni, että EN AUTA HÄNTÄ RAHAVAIKEUKSISSA
Että tervetuloa maailmaan ja selvitköön itse velka- ja ulosottomurheistaan. Tuossa iässä minulla oli jo omistusasunto ja vakituinen työ.
Kommentit (6)
Ap, oletko itse mielestäsi kantanut opetus- ja kasvatusvastuusi talousasioissa, kun lapsesi on tuossa jamassa? Mitäpä luulet?
Ulosottovelkoja voi tulla tunnollisellekin, mm. yrityksen takia. Mutta jos ne velat ovat karttuneet kohtuuttomalla törsäyksellä ja kulutusveloista, niin sitten kannattaa katsoa jo peiliin.
Jälkimmäisessä tapauksessa miettisin kyllä äitinä aika itsekriittisesti sitä, mitä olen opettanut lapselleni talouden perusasioista ja oman budjetin suunnittelusta.
Jos lasta ei ole neuvottu eikä tuettu vielä ollenkaan, minusta hänen heittämisensä "kylmään veteen" on julmaa ja vastuutonta. Kertaalleen saa erehtyä jokainen, ei montaa kertaa.
Periaatteessa sinulla ei ole mitään velvoitetta auttaa häntä. Mutta joudut kuitenkin päättämään, että kumman kanssa pystyt elämään, rahojen menettämisen vai tyttären menettämisen (joka on hyvinkin mahdollinen).
Aika on eri kuin silloinkun itse olit nuori. Ei nykyään omistusasuntoa saa noin vaan eikä työpaikkaa saa vaikka kuinka yrittäisi sitä saada.ei ennenvanhaan ollut mitenkään erikoista jos on nuo em asiat.
Itse olen hieman rahavaikeuksissa, 22 vuotias olen. Onneksi vanhempani joskus auttavat minua ja en joudu nälkää kokemaan. Heidän avullaan myöskin eteenpäin selviän hienosti ja joskus tulen auttamaan omia lapsiani (jos niitä saan) niin missä vain, ikä ei siihen vaikuta. Voin vaan kuvitella lapsesi epätoivon, varmasti katuu kun on raha asiansa sössinyt, töitä ei saa taloustilanteen takia vaikka kuinka yrittää ja äitikään ei auta.
Mitä opimme tästä? No ainakin sen että raha on kaiken pahan alku ja juuri.
Vierailija kirjoitti:
Että tervetuloa maailmaan ja selvitköön itse velka- ja ulosottomurheistaan. Tuossa iässä minulla oli jo omistusasunto ja vakituinen työ.
Ei sulla tuossa iässä mitään omistusasuntoa ole ollut ellei vanhemmat ole avustanut. Jos pankki avusti niin silloin se kyllä oli pankin eikä sun.
Voi olla ehkä hyväkin ratkaisu.
Meillä äiti auttoi minua aina (itse ryssin siis asiat) ja kerta toisensa jälkeen ryssin aina uudelleen. Äidille riitti ja laittoi rahahanat kiinni; aluksi olin ihan hukassa mutta pikkuhiljaa opin ottamaan vastuun itsestäni. Ja nykyisin viittä vuotta myöhemmin en ikipäivänä edes enää kehtaisi pyytää äidiltä apua (pl. oikea hätä, mutta sellaisia harvoin tulee kun olen oppinut!), siis siten miten aiemmin.