Lue keskustelun säännöt.
Inhoan työpaikalla isoon ääneen nauravaa ja koko ajan äänessä olevaa kailottajaa !!!
18.12.2015 |
Ei oikein innosta enää kahvihetketkään kun se on tuon saman ämmän yksinkailotusta ja hirnumista. Kuuluu melkein ulos asti kun hän nauraa ihan jokaiselle asialle, eli itse kertoo isolla äänellä esim. sen, että lapsi ei halunnut laittaa tänään lettejä päähän... ja heti lauseen lopetettuaan alkaa hirnumaan niin, että muilla sattuu korviin.
On siis sellainen tyhjännauraja joka nauraa aina jokaisen lauseen jälkeen, oli se sitten vitsi tai ei... Huomaan, että ennen niin puheliaat työkaverit ovat myöskin lopettaneet normaalin keskustelun kun tuo akka nauraa ja kailottaa ja pitää yksinpuhelua kaikki kahvi- ja ruokatauot.
Ja en todellakaan ole itse mikään hissukka, mutta olisi ihan mukava kuunnella joskus jonkun muunkin työkaverin kuulumisia.
Kommentit (21)
Taas joku hissukka vinkuu! Yritä jo ymmärtää, että kaikki eivät ole vikiseviä hiiriä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirnua voi ja pitää hauskaa, mutta rajansa silläkin. Joku voi joskus haluta sanoa jotain muutakin kuin luetella vitsejä.
Meilläkin yksi hirnuja joka kaiken lisäksi kertoo rasistisia vitsejä ja kauhistelee muiden elämää, jos jollain vaikka vaikeaa tms.
hirveä otus!!
Ota elävänä oppimateriaalina, jota ei kannata ohittaa. On erilaisia aikuisia ja tämän erilaisuuden kanssa on opittava meidän kaikkien elämään. Mitä siitä tulisi, jos kaikki osaisivat käyttäytyä tismalleen samalla tavalla kuin ohjekirjosissa sanotaan.
Ketä sinä sitten paheksuisit ja keneen sinä sitten suhteessa tuntisit olevasi parempi ihminen. Mikä sinussa on se piirre, joka ärsyttää muissa. Eikö meidän pitäisi itsekin olla virheettömiä, että voisimme vaatia täydellisyyttä.
Käyttäytyjän puutteellisuuden piikkii. Opi ottamaan työt työnä niin ei herätä niin paljon tunteita. Vietä vapaa-aikasi täyspäisten ihmisten kanssa niin se tasapainoittaa kaikkea tätä.
Vierailija kirjoitti:
Taas joku hissukka vinkuu! Yritä jo ymmärtää, että kaikki eivät ole vikiseviä hiiriä!
Älähän nyt. Ap sanoi, ettei ole mikään hissukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa armeliaita tyhjän naurajille. Usein se pakkonauru joka lauseen lopussa on merkki siitä, että ihminen on hajoamispisteessä.
Tunnen itse kaksi tuollaista tyhjän naurajaa. Kumpikin joutui kolmekymppisenä pitkään terapiakierteeseen. Toinen toipui, ja kommunikoi nykyään ihan normaalisti. Toisen kuulumisia en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Taas joku hissukka vinkuu! Yritä jo ymmärtää, että kaikki eivät ole vikiseviä hiiriä!
Eikö muissa ärsytä eniten se mikä ärsyttää itsessäänkin eniten? Tämä henkilö astunut ap varpaille ja hallinnoi hänen reviriään hänen haluessaan olevan se työpaikan keskipiste, jota kaikki kuuntelee ja ihannoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmat ihmiset yleensä käyttäytyvät kyseisellä tavalla. Kompeisoivat sitä omaa epävarmuuttaan yliaktiivisuudella.
No, äänekkäästi nauravia ja muutenkin kovaa ääntä itsestään pitäviä ihmisiä pidetään kautta maailman hieman yksinkertaisina :) Todella ärsyttäväähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että toiset puhuu vähän kovemmalla äänellä ja toiset hiljaisemmalla. Ei siinä mitään, mutta kuitenkin koulu aijoista muistelen hämmentyneenä erästä tyttöä. Hänen äänensä oli ihan hemmetin kova! Oikeasti. En ole koskaan niin kovaääniseen ihmiseen törmännyt. Koulun käytävät oli pitkät ja aina täynnä väkeä odottamassa tuntien alkua. Ääntä siis lähti vaikka kaikki puhui normaalilla äänellä. Silti aina tämän tytön ääni kuului pitkin käytäviä vaikka koko likkaa ei edes näy ja oltais käytävän eri päissä. Äänen voimakkuus ei laskenut edes silloin jos käytävällä oli vain muutama tyyppi. En koskaan koko lukion aikana nähnyt tämän tytön istuvan hiljaa käytävällä vaan aina se hakemalla haki ja tunki johonkin seuraan että saa päästää puheripulin valloilleen. Ihan mukava hän oli, mutta itse kun koen että ei kokoajan tarvi puhua ja suun käydä, niin kävi välillä vähän raskaaksi kuunnella toisen juttuja. Ja en siis voinut vaikuttaa siihen että halusinko kuunnella vai en, kun se ääni kajahti pitkin käytäviä kuin kovaäänisestä.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ihmiset yleensä käyttäytyvät kyseisellä tavalla. Kompeisoivat sitä omaa epävarmuuttaan yliaktiivisuudella.
Ei se aina noinkaan ole. Esim. itse olen sellainen ihan temperamentiltani. Kovaääninen ja vilkas. En ole ollenkaan epävarma. Tiedän että osa ihmisistä pitää minusta kovasti näiden piirteideni takia, mutta osa inhoaa.
Sellaista elämä on, ja jokainen saa oletusarvoisesti olla sellainen kuin on, ja muiden täytyy vaan pärjätä ärtymystensä kanssa. Esim. minuakin ärsyttää ihan julmetusti hitaat ja hissukat, mutta en minä niitä ala syyttämään ja vaatimaan että muuttuisivat erilaisiksi, vaan kestän ihan hiljaa vaan vitutukseni. Niin kuin luultavasti hekin joutuvat tekemään minun kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhun innostuessani kovaa. Siitä on aina sanottu, joten huomaan aika hyvin itsekin. Mutta täytyy myöntää että tällaisella höpöttäjällä on hankalaa: olen tietoisesti opetellut antamaan muillekin tilaa. Kovasta äänestä on hyötyä tilanteissa, joissa sitä tarvitaan - mutta varmasti on myös sellaisia, joissa häiritsen tietämättäni :( En sentään naura koko ajan kaikelle, vaikka olen huomannut hermostunutta naurahtELUA itsessäni toisinaan. En hirnu kuitenkaan :D ihan normaalisti nauran.
Mun entisellä työpaikalla oli sellanen kovaääninen nuorimies. Pienessä taukohuoneessa istui kolme ihmistä, tämä kaveri keskustelee vastapäätä istuvan kanssa samalla äänenvoimakkuudella kuin puhuisi hälyisessä ostoskeskuksessa tms, lisäksi juttujen taso oli niin alhainen että itkettää. Todella rasittavaa kun olisi halunnut rauhoittua sen 10 minuuttia tauolla ennen kuin palaa kassalle palvelemaan lisää urpoja kailottajia. Välillä menin pukuhuoneeseen istumaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim.Pohjois-Karjalassa tuo pakkohirnunta on ns. messevän emännän merkki. Ai tytöt kum
myö niin nauretaan, ei meitä suru kuulkaa paina!
My ass!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ihmiset yleensä käyttäytyvät kyseisellä tavalla. Kompeisoivat sitä omaa epävarmuuttaan yliaktiivisuudella.
Ei se aina noinkaan ole. Esim. itse olen sellainen ihan temperamentiltani. Kovaääninen ja vilkas. En ole ollenkaan epävarma. Tiedän että osa ihmisistä pitää minusta kovasti näiden piirteideni takia, mutta osa inhoaa.
Sellaista elämä on, ja jokainen saa oletusarvoisesti olla sellainen kuin on, ja muiden täytyy vaan pärjätä ärtymystensä kanssa. Esim. minuakin ärsyttää ihan julmetusti hitaat ja hissukat, mutta en minä niitä ala syyttämään ja vaatimaan että muuttuisivat erilaisiksi, vaan kestän ihan hiljaa vaan vitutukseni. Niin kuin luultavasti hekin joutuvat tekemään minun kohdallani.
Eikö olekaan mitään yleispätevää pyhää mustavalkoista totuuttaa vaan asioissa on niitä harmaita sävyjä? Siksi tuossa taisi lukea yleensä, eikä aina.
Mutta muuten sellaista se elämä on. Jokaisessa on niitä ärsyttäviä piirteitä, jotka ärsyttävät muita. Kuten varmaan huomasit minua ärsyttää tälläiset turhasta tuuban jänkyttäjä, jotka länkyttävät että eivät asiat aina noin ole. :D
Vierailija kirjoitti:
Esim.Pohjois-Karjalassa tuo pakkohirnunta on ns. messevän emännän merkki. Ai tytöt kum
myö niin nauretaan, ei meitä suru kuulkaa paina!My ass!
Heh.... Tämä vastaus tulee Pohjois-Karjalaiselta työpaikalta. Meillä oli siellä tällainen rempseä emäntä, joka nauraa röhötti jokaisen asiansa perään. Mulla välähti yht'äkkiä että tästä tulee just tuo tyhjännauraja-sanonta. Lisäksi oli sellainen joka ei tajunnut mitä sille sanoi tai mitä siltä kysyi, työasioissa siis. Aina se oli pätemässä siihen päälle ja neuvomassa muita, asioista joita ei edes kysytty ja jotka olivat jo tehty. Eivät liittyneet tilanteeseen millään tavalla. Alkoi kieltämättä vituttaa kun tuli neuvomaan itsestäänselvyyksiä, eikä ikinä tajunnut sitä varsinaista asiaa josta sillä hetkellä keskusteltiin. Sitten se oli vielä sellainen, että ensin sanoi olevansa hyvä kielissä, ja sitten kahvipöytäkeskustelussa ohilauseessa kumosi edellisen väittämänsä :D
Muuten oli kyllä ihan mukava esim. lounasseurana. En sen enempää jaksaisi moista tyhjännaurajaa ja pätijää.
Tuollahan nuo taas kahvihuoneessa huutaa ja hirnuu. Mä juon kahvit omalla paikallani, saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku hissukka vinkuu! Yritä jo ymmärtää, että kaikki eivät ole vikiseviä hiiriä!
Eikö muissa ärsytä eniten se mikä ärsyttää itsessäänkin eniten? Tämä henkilö astunut ap varpaille ja hallinnoi hänen reviriään hänen haluessaan olevan se työpaikan keskipiste, jota kaikki kuuntelee ja ihannoi?
:DDD
En ole ap, enkä lainauksen ensimmäisen kommentin kirjoittaja, mutta please... Ihannoi ja kuuntelee :DDD
Et varmasti ole itse koskaan törmännyt tuohon ihmistyyppiin mistä ap puhuu (tai sitten olet sellainen itse). Ei sitä kuule ihannoi kukaan täysipäinen ja kuunteleekin vain siksi kun ei pääse mihinkään kailotusta karkuun.
Täältä löytyy kanssa vastaava. Jokainen, joka on istunut tai istuu sen kanssa läheisesti, on itsemurhan partaalla. Sitten sille vittuillaan ihan avoimesti eikä se edes tajua sitä. Lempinimensäkin on Heluna, kuvastaa ulkonäköäkin hyvin. Pakko kuunnella ja katsella lasten tekemiset, reissut ja kisavideot. Kiviäkin kiinnostaa!
Meilläkin on yksi hirnuva akka. Hän tuijottaa naama virneessä aina jos joku yrittää sanoa jotakin ja heti kun olettaa toisen lopettaneen hän vetaisee kauheat hirnunnat ja aloittaa kailottamalla kertomaan oman aamunsa kulkua....