Isän kuolemasta vuosi ja moni asia jäi vastausta vaille
Hei!
Äskeinen otsikko lähti jo vahingossa liian aikaisin mutta tässä itse minua painava asia.
Isäni siis kuoli vanhuuden vaivoihin noin vuosi sitten ja minua on ruvennut jälkeenpäin " harmittamaan" kun en selvittänyt lapsuudessani tapahtuneita asioita hänen kanssaan.
Eli minulla on isosisko ja pikkuveli jotka olivat molemmat tärkeitä isälleni mutta minä olin se jonka olemassa olokin oli jonkinlainen rangaistus.
Minua arvosteltiin aina kaikkien tuttavien ja vieraiden kuullen kuinka olin esim. paskakieli (en siis osannut lapsena sanoa r-kirjainta) ja muutenkin arka ja syrjään vetäytyvä en siis ollenkaan niinkuin siskoni joka oli silloin kovin ulospäin suuntautunut,
Sisaruksilleni ostettiin esim. polkupyörät ja siskolleni paljon vaatteita ja muita tavaroita joista minä sain vain itsekseni haaveilla, enhän minä nyt tietenkään sellaisia tarvinnut.
Kaikkein eniten minua lapsena vaivasi juuri jatkuva arvostelu (muiden kuullen) ja minä tietenkin olin aina syyllinen kaikkeen mitä tapahtui eihän nyt muut lapset olleet niin " surkeita" kuin minä.
En jaksa edes kaivella menneistä kaikkia vääryyksiä mutta jonkinlaisen arven ne ovat jättäneet vaikka nykyisin pärjään elämässä oiken hyvin ja voin olla itsestäni ylpeä.
Tämä isäni mielestä ylivertainen siskoni on nykyisin pahasti alkoholisoitunut ja kärsii mielenterveysongelmista joten voisin olla jopa vahingoniloinen mutta en ole, koska tiedän, että tilaisuus tekee varkaan ja hän käyttäytyi minua kohtaan lapsena siten kuin isäni esimerkillään osoitti.
Viimeisenä elin vuotenaan isänikin varmaan ymmärsi kuka meistä tulee pärjäämään elämässä mutta en saanut halustani huolimatta häneltä kysyttyä syytä koko lapsuusaikani kestäneeseen aliarviointiin.
Kun menin isääni viimeistä edellistä kertaa katsomaan sairaalaan ja hän oli vielä tolkussaan niin ajattelin keskustella hänen kanssaan mutta en sitten pystynytkään kaivelemaan vanhoja haavoja kun hänkin oli jo heikossa kunnossa vaan päätin antaa vanhojen asioiden olla.
Toisaalta olen tyytyväinen kun en paljastanut lapsuuten katkeruutta vanhalle sairaalle ihmiselle mutta toisaalta moni vastaus jäi nyt vastausta vaille enkä voi vieläkään ymmärtää mikä pienessä tytössä sai aikuisen ihmisen (isän) suorastaan vihaamaan omaa lastaan.
Siksi kehottaisin muita selvittämään kaikki asiat ajoissa eikä ne jäisi tällä tavalla " kaivelemaan" loppuelämäksi.
Kommentit (3)
Tämä saattaisi antaa vastauksen moneen kysymykseesi. Tutkimuksissa on todettu, että kolmen lapsen perheissä toinen on aina " väliinputoaja" . Jos vielä perheeseen on toivottu poikaa ja syntyy ensin kaksi tyttöä, niin toisen tyttären osa saattaa olla hyvinkin vaikea, hän on " hukkalapsi" . Ikävää tekstiä, mutta lapsuudenkodissani minäkin olen joutunut kokemaan tämän hirviön ja jälkensä se on jättänyt. Oma isänikin kuoli 5 v. sitten ja paljon jäi sanomatta, lähinnä unissani olen voinut sanoa haluamani.
Toivottavasti pääset asian yli, kuolema nostaa tällaiset asiat pintaan, jos niitä ei ole päässyt käsittelemään.
en tieda isaani ja jotenkin aidistani aina ' huokui' miesviha eli jotain pahaa hanelle oli tapahtunut. aidillani ja isallani oli kuitenkin useiden vuosien suhde joka paattyi samoihin aikohin kun mina synnyin.
sitten jostain artikkelista luin, ettei kaikkia asioita tarvitse selvittaa ja niilla vaivata kuolevaa ihmista (usein vaikeista asioista kysymys kuitenkin) ja etta jalkeenjaavat voivat itse omassa mielessaan tai asioista selvaa ottamalla hoitaa nuo jutut. kuten sinulla, olet rakentanut hyvan elaman itsellesi, mita sitten jos jaikin muutamia kysymysmerkkeja. minusta teit oikein ettet vaivannut isaasi vaikeilla asioilla!!
mikä tuo kaiken pintaan,
kuitenkin kehoittasin sinua etsimään kuraattorin puoleen..oisi se hyvä selvittää juurta jaksain kaiki se pahan tunne.
on olemasa juuriu sellanenkin " medodi" kuin " tyhjä tuoli" jossa kuin isäsi olisi elossa ja (tuntuu kuin hullulle kait korviisi ,mutta tosi tehokas ,oman elämän jaksamisesi vuoksi.. siitä' miten paljon olet saanut kerää/kokea ja kantaa kaunaa/tuskaa ja ET enää voi sitä mitenkää selvitelläkään..vie vain muutoin enemmän energiaasi..kuitenkin kaikeen mitä sisälläsi kuitenkin kannat/ ja TIEDÄN MISTÄ PUHUT-olen käynyt myös terapiassa. VOIN siis tään sulle sanoo. ja vielä kuiteskli hyvä..että annoit isäsi nukahtaa ikiunee..ilman sitä ettää ottaa asiat selville siinä vaiheessa/kunn se oli liian myöhästä,mutta ihmeellistä se ei tarvi sinulle vieläkää olla liian myöhästä..niin moni on päässyt monen drauman yli tässä terapiasa juuri siitä mitä on sanut kohdata vääryyttä ja niitä ei olla voitu selvittää.