Kouluajan inhokkiruokasi?
Kommentit (53)
Synt 68
Ei inhokkiruokaa. Asuin isän kanssa kahdestaan ja vaikka ei muista, että rahasta oli puutetta, ymmärsin ilmeisesti ,että sitä ei liikaakaan ollut. Siksi minusta oli tärkeä syödä koulussa hyvin oli ruoka mitä tahansa. Se oli kuitenkin ilmaista ja illalla kotona ei ruokaa laitettu.
Yhden kerran muista, että meinasi tulla vahingossa oksennus, kun valkokastikkeen joukossa oli jo iso kananmunanpala. Ei muuta valittamista.
Inhokki oli oppilaiden kielellä vesiperuna. Koulukeittiön kielellä se oli lihakeitto, makkarakeitto, siskonmakkarakeitto, kaalikeitto tai merimiespihvi. Nimi vaihteli, tuote ei. Kamalan makuisessa "lihaliemessä" juureksia ja ehkä jotain muutakin.
Maksapalakastike ja kesäkeitto. Kasikytluvun lopulla oon syntynyt.
Hernekeitto, maksalaatikko, sianlihakastike -75
82 syntynyt ja inhokkiruoka oli rasvassa lilluvat pierulle maistuvat kaupan jauhelihapihvit
M1990. Kala/lohipyörykät on aina ollu ihan kauheita. Olen ollut myös kesätöissä kalatehtaalla ja nähnyt millaisesta massasta nuo tehdään ja mitä ne sisältää ja nykyään en suostu niitä suuhuni laittamaan. Lihapullia rakastan kuitenkin, vaikka niiden valmistaminen on varmasti samanlaista.
Maksalaatikko (kaikki sisäelin-sapuskat), verileutut ja -palttu. Yäk!
- 69
1968, Veripalttu ja maksakastike, pirkanmaalaisessa koulussa.
Minun herkkuani oli ala-asteella maksakastike, jossa siis oli maksan paloja kastikkeessa. Aikuisena en enää maksaruokia suuhuni pistä, mitä nyt joskus maksamakkaraa.
aloittaja
84 syntynyt. Meillä oli pieni kyläkoulu ja keittäjä oli taitava. Välillä oli jotain perinneruokapäiviä ja silloin en saanu klimppivelliä tai verikakkoja alas. Maksakastike ja verimakkarat oli myös inhokkeja.
M/1970. Maksa. En vaan pysty syömään. Muuten inhoan teitä kermaperseitä, jotka ruuasta valitatte. Mitä pellejä oottekaan!
Olen syntynyt 1965 ja minun ja kaverieni inhokki oli uunikala, sellainen epämääräinen kelmeän valkoinen melkein vaahtomainen massa. Kaverini kehitteli sille reseptinkin, jossa oli mm. vehnäjauhoja, saippuaa ja kalaesanssia.
Pieni kyläkoulu, keittäjä teki hyvää ruokaa. Mutta jos jokin inhokki olisi mainittava, niin kanarisotto ja kanaviillokki.
Vierailija kirjoitti:
Pieni kyläkoulu, keittäjä teki hyvää ruokaa. Mutta jos jokin inhokki olisi mainittava, niin kanarisotto ja kanaviillokki.
Ja syntymävuosi -74.
Kävin 1980-luvulla 2 vuotta kansainvälistä koulua Portugalissa. Ruoka oli tietenkin maksullista. Niiden kahden vuoden jälkeen en ole koskenut kapakalaan ja mustekalaan.
Olen syntynyt vuonna 1963. Keskikoulussa inhokkini olivat kanaviillokki ja tilliliha. Lukiossakaan ei tilliliha maistunut, mutta kanaviillokki-niminen ruoka oli siellä oikein varsinainen herkku! Resepti oli kaiketi jotenkin eri. Sen sijaan lukiossa oli jotain kaameaa makkara-vihannes-munalaatikkoa, jonka hyytelömäinen vaalea rakenne makkara- ja vihannessattumineen oli jotain yli käsityskyvyn menevää.
Koulun veriruoista pidin, vaikka jotkut niitä yökkivät. Lukion veripalttu oli kuivempaa kuin keskikoulun. Maksaruoat olivat molemmissa kouluissa hyviä.
Alakoulusta muistan, kun yleensä söin ruoat kilitisti, koska en uskaltanut olla syömättäkään. Yleensä mannapuuron kanssa tarjoiltiin keitetty kananmuna. Tämä oli minulle ihan erikoinen herkkupäivä. Kerran sitten olin sirotellut kananmunalle tarkoitetun suolan vahingossa puurooni, ja sokerin vastaavasti munalle. Muna oli helppo hoitaa, mutta puuro vaikeaa. Se oli liian suolaista eikä mennyt millään alas. Enkä uskaltanut sanoa asiasta opettajallekaan, ekaluokan syksyä kun elettiin, ja 60-luvun maalaislapsi kun olin. Lopulta opettaja ymmärsi tulla sanomaan että ei ole pakko annosta syödä. Kun sitten vein puuroni takaisin keittiöön, keittäjä kysyi mikä puurossa oli vikana. Kerroin sirotelleeni vahingossa suolaa, jolloin keittäjä pahoitteli, että jos olisin heti tullut sanomaan, olisin saanut uuden puuron. No tämmöistä en ollut ollenkaan käsittänyt... puurot olivat jo poissa, tunti alkamassa. Nälkäisenä sitten menin sinä päivänä kotiin. Ihan omaa kehtaamattomuuttani. Ajat ovat toiset nykyään, ja lapset totisesti (ja ehkä onneksi) kovin toisenlaiset.
Tilliliha koska se kastike muistutti koostumukseltaan räkää ja joku valkoinen kalavuoka mihin oli jauhettu kokonainen kala ruotoineen ja evineen, lisätty vettä ja ilmeisesti liivatetta tai perunajauhoa tms että siitä tulee sellaista hyytelömäistä ja sitten vuokaan ja uuniin. Siis en käsitä mitä ne keittäjät on ajatelleet. Vm 81.
uunimakkara, jossa oli seassa jotain teräviä luun siruja tai mitä lie hampaita olleet..... tämä 70-luvun lopulla
Olen vm-65 ja 70-luvulla ehdoton inhokki oli naudan kielestä tehty kastike. Hyi olkoon, kastikkeessa kielenpaloja, joissa makunystyrät päällä. Toinen vahva inhokki oli kanarisotto, jonka risotto-asioista ymmärtämättömänä mielsin kanari-sotoksi. Läskisoosia oli vielä 80-luvun alussa yläasteella monella eri nimellä ruokalistalla - siis usein.