Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat, työssäkäyvät pariskunnat! LUKEKAA!
06.11.2015 |
Me olimme lapseton nuoripari, molemmat hieman yli 25 vuotiaita. Kävimme molemmat töissä ja molemmat säästivät palkastaan 500e yhteiselle säästötilille, johon siis joka kuukausi meni 1000e. Mies oli ollut jo muutaman vuoden töissä, itse valmistuin oltuamme avoliitossa vuoden.
Valmistumisen jälkeen tulin toivotusti raskaaksi enkä KOSKAAN kadu lastani. Rakastan häntä täysin ehdoitta, hän on parasta mitä mulla on! <3
Kuitenkin.. jos olisin "minä" muutama vuosi sitten, neuvoisin itseäni tekemään toisin. Neuvoisin yhdessä meitä jatkamaan säästämistä ja NAUTTIMAAN elämästä. Opiskelustressin jälkeen se vuosi, mitä kävin "vaan" töissä, oli ihanaa aikaa. Leppoista, huoletonta ja parisuhde voi hyvin.
Nyt asiat on toisin. Niinkun monessa lapsiperheessä pienen lapsen kanssa on. Välillä ikävöin ja mietin aikaa silloin.. vaikka en tätä pois vaihtaiskaan, nyt kun lapsi tässä on. Neuvoisin silti muita edes muutaman vuoden nauttimaan yhteisestä ajasta, ennen lapsia..
- väsynyt äiti
Kommentit (91)
olen vela, älä tuu mulle itkeen daa :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo on mielessä käynyt - "valitettavasti" me vaan tavattiin niin myöhään ettei ole oikein mahdollista nauttia tästä kahdenkeskisestä ajasta kauempaa, siis jos kuitenkin perheenlisäystä toivotaan. Talous on kunnossa, kun molemmat on olleet täysillä työelämässä niin kauan..
Onneksi olkoon lapsesta! Olette olleet liikkeellä hyvään aikaan. Lapsen tekemisen lykkääminen heikentää väistämättä mahdollisuutta saada yksi tai useampi lapsi, jos niitä joskus haluaa saada.
Parisuhteelle ja elämästä nauttimiselle riittää aikaa sitten nelikymppisenä ja sen jälkeen. Naisen biologiaaei voi ohittaa.
Huh, onneksi olkoon työpaikasta! Mieletön juttu! Ja vielä molemmille...
Meillä ei ole lapseen mitenkään varaa, mutta tietty aikaa on toisillemme kun työpätkät limittyy joskus niin, että ollaan kahdestaan päivätkin. Ihan kiva kuulla näkemyksiä joiden mukaan työsskäynti ja mahdollisuus lapseen olisi jotenkin huonompi juttu...
Tarkoitus oli kyllä jatkaa leppoisaa ja huoletonta elämästä nautiskelua elämän loppuun asti, ei vain pari hassua vuotta. En ymmärrä, miksi niin moni on vamis heittämään pois kaiken kovalla työllä saavutetun hyvän vain stressaantuakseen lapsiperhearjen keskellä. Surullista, etteivät ihmiset uskalla valita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteelle ja elämästä nauttimiselle riittää aikaa sitten nelikymppisenä ja sen jälkeen.
Järkyttävä ajatus.
Kiitos vinkistä! Lasta on yritetty jo puolitoista vuotta ilman merkkiäkään tai toivettakaan raskaudesta. Eiköhän tästä kaksinolosta nautita vielä hyvän aikaa, jos ei sitten hedelmöityshoidoissa tai adoptiojonossa onnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa meitä on moneen junaan. Itse en pystynyt nauttimaan elämästä ennen kuin saimme lapsen. Vauvakuume niin kova. Nyt ovat jo koululaisia kaikki kolme ja olen viimeiset 15 vuotta elänyt sitä elämää mitä halusinkin.
Olen ollut nyt oman alan töissä kohta 10v, ikää 35v. Olet oikeassa, on tosi ihanaa kun on rahaa (asuntokin melkein maksettu) ja aikaa vihdoinkin harrastaa ja puuhata mitä tahtoo! Jouduin käymään koko opiskeluajan töissä lukioikäisestä lähtien, joten silloin nuoruudessa ei ollut ollenkaan vapaa-aikaa eikä niillä kaupan kanssa palkoilla mitään osteltukaan, muuta kuin pakolliset.
Parisuhde voi hyvin, molemmat ollaan hyvin introvertteja ja "omalaatuisia" ja on kiva töiden ja harrastusten jälkeen usein vain makoilla ilta rauhassa sohvalla kummankin esim. lukiessa omia juttujaan. En voisi edes kuvitella vaihtavani tätä elämää lapsiperheeseen, en millään... On vaan niin ihana kun ei ole niitä lapsiperheen murheita, ei riitoja rahasta tai omasta ajasta, saa nukkua rauhassa joka ikinen yö, voi matkustella jne jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus oli kyllä jatkaa leppoisaa ja huoletonta elämästä nautiskelua elämän loppuun asti, ei vain pari hassua vuotta. .
Eli tiedät varmuudella, ettei sairauksia tai muita onnettomuuksia osu kohdalle?Huippujuttu.
Yritä nauttia elämässäsi niistä asioista, joista voit nauttia. Älä haikaile menetetyn nuoruuden perään. Elämän kuuluukin mennä eteenpäin ja jatkua lasten muodossa. Olet juuri oikean ikäinen äidiksi ja olet jo ehtinyt elää riittävästi nuoruutta. Nyt on perheen aika.
Minä olen 29-vuotias 2 lapsen äiti. Olen onnellinen, että tein lapset nuorina. Minulla on yksi tuttu pariskunta, joista nainen on 38 vuotta ja mies 40 vuotta. He ovat eläneet huoletonta vela-elämää ja havahtuivat vasta pari vuotta sitten siihen, että nyt pitäisi päättää haluavatko lapsia. Luomusti nainen ei ole tullut raskaaksi, ja heillä on nyt raskas päätös edessään. Mennäkö hoitoihin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus oli kyllä jatkaa leppoisaa ja huoletonta elämästä nautiskelua elämän loppuun asti, ei vain pari hassua vuotta. En ymmärrä, miksi niin moni on vamis heittämään pois kaiken kovalla työllä saavutetun hyvän vain stressaantuakseen lapsiperhearjen keskellä. Surullista, etteivät ihmiset uskalla valita paremmin.
no aamen!
25 on vanha..tulee vammaisia lapsia jos vielä kauan tosta odottaa..
ja nyt 35 lapsia tehnyt..on nuorempiakin..voin sanoa että ei enää oikein jaksa..nuoruus on parasta aikaa..ei väsytä eikä kolota!!Keretään miehen kanssa oleen sitten taas muutaman vuoden päästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, jos sain jollekin tästä paremman mielen. Enkä nyt tarkoita, että tämä olisi vain pelkkää kamalaa.. on tässä paljon myös ihania asioita, paljon myös hyvää! Mutta sitten tulee näitä päiviä, kun miettii, valitsiko aikoinaan oikein...
Ennen saatoimme yllättäen saada idean lähteä viikonlopuksi kylpylään, risteileen tai jotain muuta mukavaa. Nykyään mietin lähinnä, miten saisin edullisimmin tehtyä perheelle ruokaa...
- väsynyt äiti
Onhan elämällä enne lasta puolensa, ja se on todella tärkeää aikaa parisuhteelle. Monet eivät ehkä huomaakaan vasta kuin lapsen tultua, että perheen perusta luodaan jo reilusti ennen syntymää, kun yhdessä koetaan vuosien varrella monenlaista, ja suhde muuttaa muotoaan. Toki on paljon pareja, jotka nopeeakin hankkivat lapset ja silti kaikki menee oikein hyvin, mutta jos valinnoista on kyse, niin on ehdottoman hyvä elää useampi vuosi erilaisissa elämäntilanteissa yhdessä ilman lasta. Eniten nautin itsekin juuri tuosta ajasta, kun oli rahaa käyttää itseen ja yhteisiin juttuihin (ilman velkaantumista), tulevaisuudennäkymät olivat hyvät talouden ja uran puolesta, ja oltiin silti ihan kaksin ja saatiin olla "nuoria". Koko maailma oli auki itselle. Ei se tunne enää tule, vaikka pikkulapsiarkea en missään nimessä poiskaan nyt vaihtaisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus oli kyllä jatkaa leppoisaa ja huoletonta elämästä nautiskelua elämän loppuun asti, ei vain pari hassua vuotta. .
Eli tiedät varmuudella, ettei sairauksia tai muita onnettomuuksia osu kohdalle?Huippujuttu.
En tietenkään tiedä. Mutta ainakaan en tarkoituksella hanki elämääni lisää ongelmia, stressiä, huolta, terveydellisiä ja taloudellisia vaikeuksia ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteelle ja elämästä nauttimiselle riittää aikaa sitten nelikymppisenä ja sen jälkeen.
Järkyttävä ajatus.
... ja nojaa kovin monelle JOS:lle
JOS se lapsi/lapset on terveitä ja niistä ei enää tarvitse huolehtia teini-iän jälkeen.
JOS parisuhdetta on enää olemassa kun se on työnnetty syrjään 10-20 vuodeksi.
JOS on itse enää terve.
JOS mahdollisesti rankkojen lapsiperhevuosien jälkeen enää jaksaa yhtään mitään (kovin moni näyttää kyynistyvän "ei aikuinen voi pitää hauskaa, elämän kuuluukin olla kurjaa" -moodiin lasten myötä).
Jne jne jne. Ikinä en suosittelisi moista sitku-elämää kenellekään.
Onhan tuo osaltaan totta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka lapsi periaatteessa muuttaa ikuisesti kaiken ja käytännössä pikkulapsiarki on hyvin raskasta, alkaa elämä normalisoitua lasten ollessa kouluikäisiä, eikä suinkaan vasta keski-ikäisenä lasten lennettyä pesästä. Totta kai lapset silloinkin näkyvät arjessa, mutta eivät sitä mahdottomasti kahlitse, ellei sitten vanhempi itse järjestä asioita siihen malliin. Kouluikäisten vanhemmilla jää parisuhteelle samalla tavalla aikaa kuin lapsettomillakin. Treffeillä voi taas käydä vaikka joka viikko - lapset tarvitsevat yhä vähemmän lapsenvahtia, ja tarvittaessa vahti järjestyy helpommin isolle, seuralliselle lapselle kuin vaippahousuiselle vonkujalle. Äidin ei enää tarvitse tehdä mahdottomia suunnitteluja ja valmisteluja lähteäkseen pilates-tunnille, vaateostoksille tai lasillisille ystävättären kanssa. Tottakai lapset muuttavat aina elämää, mutta "pilalla" elämä on yleensä vain pikkulapsiajan, vaikka useat puhuvatkin kahdeksantoista vuoden helvetistä. Toki murrosikäkin tuo vauhtia, huolta ja jännitystä elämään, mutta aikaa jää varmasti myös itselle ja parisuhteelle, jos niin vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
olen vela, älä tuu mulle itkeen daa :D :D
Eihän hän itkenyt vaan neuvoi muita.
ok kiitti infosta