Lapsettomat, työssäkäyvät pariskunnat! LUKEKAA!

Oon edellisen kanssa samaa mieltä. Pystytkö ottamaan isän kanssa puheeksi, että tarvitsisit omaa aikaa? Lapsi pärjää kyllä hetken ilman äitiä. Mulle eka kerta omaa aikaa kakkosen kanssa oli, kun pyysyin miehen lauantaiaamuna huolehtimaan lapsista, sit menin saunaan, laitoin musiikkia, siemailin hävyttömästi aamudrinkkiä ja tein hoitoja :). Olin nätti, levännyt ja rento jo parin tunnin jälkeen. Pitää varata niitä pieniä hetkiä ei-äitinä olemiseen. Ilman tukiverkkoja se on tosiaan hankalaa tiedän kokemuksesta, mutta mies hommiin vaan!

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole niin että masennukseen ja synkkyyteen taipuvaiset ei ole tyytyväisiä, ja positiiviset ovat onnellisia. Molempia voi sitten selittää valinnoilla jos haluaa.

On totta, että iso ihmisen onnellisuudesta on geneettisesti ennalta määrättyä. Mutta kyllä elämäntilanteilla on silti vaikutusta. Ja etenkin on vaikutusta sillä, että oma elämä on sellaista kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon edellisen kanssa samaa mieltä. Pystytkö ottamaan isän kanssa puheeksi, että tarvitsisit omaa aikaa? Lapsi pärjää kyllä hetken ilman äitiä. Mulle eka kerta omaa aikaa kakkosen kanssa oli, kun pyysyin miehen lauantaiaamuna huolehtimaan lapsista, sit menin saunaan, laitoin musiikkia, siemailin hävyttömästi aamudrinkkiä ja tein hoitoja :). Olin nätti, levännyt ja rento jo parin tunnin jälkeen. Pitää varata niitä pieniä hetkiä ei-äitinä olemiseen. Ilman tukiverkkoja se on tosiaan hankalaa tiedän kokemuksesta, mutta mies hommiin vaan!

Komppaan! Meillä mies lähti pitkälle vaunulenkille aina välillä ja minä sain olla mällöttää sen ajan. Myös pidimme heräilyvuoroja. Nukuin univelkaa pois toisessa huoneessa korvatulpat korvissa ja mies hoiti lapsen heräilyt. Oli mukavan levännyt olo aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon edellisen kanssa samaa mieltä. Pystytkö ottamaan isän kanssa puheeksi, että tarvitsisit omaa aikaa? Lapsi pärjää kyllä hetken ilman äitiä. Mulle eka kerta omaa aikaa kakkosen kanssa oli, kun pyysyin miehen lauantaiaamuna huolehtimaan lapsista, sit menin saunaan, laitoin musiikkia, siemailin hävyttömästi aamudrinkkiä ja tein hoitoja :). Olin nätti, levännyt ja rento jo parin tunnin jälkeen. Pitää varata niitä pieniä hetkiä ei-äitinä olemiseen. Ilman tukiverkkoja se on tosiaan hankalaa tiedän kokemuksesta, mutta mies hommiin vaan!

Komppaan! Meillä mies lähti pitkälle vaunulenkille aina välillä ja minä sain olla mällöttää sen ajan. Myös pidimme heräilyvuoroja. Nukuin univelkaa pois toisessa huoneessa korvatulpat korvissa ja mies hoiti lapsen heräilyt. Oli mukavan levännyt olo aamulla.

Möllöttää

Yhden lapsen kanssa ei ole mahdollista olla rankkaa. Jos kokee sen rankaksi, on vain liian löysä kokemuspohja. T. Esikoisina kolmoset

Kyllä, koen, että minulla on yhden lapsen kanssa rankkaa. Lapsi on moni allerginen, eikä tästä varmasti "tavallisen lapsen/lasten" äiti voi ymmärtää. Mielestäni on kohtuutonta väittää, ettei yhden lapsen kanssa voi väsyä. Me ihmiset olemme erilaisia ja ehkä itse sitten olen helpommin väsyvä tai sitten juuri se, että lapseni on melko vaativa (mutta ehdottoman rakas <3 !)

Kiitos kannustavista kommenteista! Mies tekee 2 eri työtä, joten usein olen laittanut lapsen jo nukkumaan, kun hän illalla kotiin tulee. Viikonloppuisin myös mies on väsynyt viikon jäljiltä ja on toki satunnaisesti lähtenyt lapsen kanssa ulkoilemaan. Se tunti kerran viikossa "omaa aikaa" tuntuu jotenkin hyvin vähäiseltä. Yritän keskustella asiasta miehen kanssa vielä uudelleen.

Ja juuri tätä tarkoitin, että töissä käydessä olimme molemmat toki väsyneitä viikon jäljiltä ja sen takia usein tehtiin jotain super kivaa viikonloppuisin, oltiin vaan tai tehtiin jotain rentouttavaa, hemmoteltiin toisiamme jne. Nyt tilanne on niin toinen..

- väsynyt äiti

 

En koskaan laskelmoinut  koska ei ollut aihetta, en halunnut lasta. Tein kaikkea kivaa yksin ja kaksin. Biologinen klo alkoi tikittää kovalla vauhdilla ja olin n 36 vee. Sain kauan kaivatun vauvan 44 v. Sanon että sain koska minä nimenomaan halusin vauvan, ei mies. Naimisiin menin lapsi mielessä n 39 v. 

Hei väsynyt äiti, koita järjestää itsellesi viikottain joku oma hetki. Jos mies ei pysty hoitamaan lasta eikä sukulaisia ole lähistöllä, voisiko miehen palkalla maksaa kotiin apua? Oletko vielä kotona lapsen kanssa? Kannattaisiko miettiä töihin paluuta? Kaikista ei ole kotiäideiksi. Voimia - täällä on muitakin väsyneitä allergisten lasten äitejä sumplimassa elämäänsä... :)

Vierailija kirjoitti:

Ja juuri tätä tarkoitin, että töissä käydessä olimme molemmat toki väsyneitä viikon jäljiltä ja sen takia usein tehtiin jotain super kivaa viikonloppuisin, oltiin vaan tai tehtiin jotain rentouttavaa, hemmoteltiin toisiamme jne. Nyt tilanne on niin toinen..

 

Niin, kaikille on kai selvää, että nimenomaan tästä joutuu luopumaan, kun hankkii lapsia. Minulle ainakin tämä oli se pääasiallinen syy, miksi en lapsia hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen kanssa ei ole mahdollista olla rankkaa. Jos kokee sen rankaksi, on vain liian löysä kokemuspohja. T. Esikoisina kolmoset

Kumma juttu, kun mulla on rankkaa ilman ainuttakaan lasta. Mutta olet oikeassa, varmaan pitäisi laajentaa kokemuspohjaa vaikka neliraajahalvauksella ja avioerolla, niin ei enää harmittaisi. Eiku.

Hesarissakin oli syksyllä juttu, jonka mukaan vain muutama prosentti naisista ei halua koskaan lapsia. Eli me äidit ollaan niitä normaaleja, iloitaan siitä! Ja vanhana iloitaan, kerrotaan juttuja lapsista ja lapsenlapsista. Ja sit kuunnellaan sen lapsettoman juttuja... Niin ööö mistä? AI sää teit semmosta työtä? Juu evvk.