En hyväksy ystävättärieni uskottomuutta - olenko teidän mielestä "tiukkis"?

Mielestäni olet tiukkis. Ei ole sinun asiasi.

Älä puutu mitenkään, eivät he ole sinun holhouksen alaisia. Pidä mölyt mahassasi ja katso minkälaisessa seurassa kuljet, valinta on sinun.

Jokaisella on oikeutensa omiin valintoinhin, arvioihin ja päätöksiin omassa elämässään. Perheet, parisuhteet ovat nykyään mitä monimuotoisempia eikä enää eletä tietyn standardin tai raamatun mallin mukaan. Onko kenelläkään sitten oikeutta puuttua toisten tapaan elää, jos se poikkeaa jotenkin omista valinnoista, arvioista tai päätöksistä?! Minusta vahva ei, vaikka itse en tuollaista käytöstä hyväksy. 

Jätät nuo ystäväsi ja kerrot heidän miehilleen.

Mielestäni sinulla on moraalinen velvollisuus puuttua asiaan. Ajattele, mitä itse haluaisit tehtävän, jos oma puolisosi pettäisi sinua. Haluaisitko, että asiasta tietävät kertoisivat sinulle vai haluaisitko heidän salailevan asiaa puolisosi kanssa?

En varsinaisesti puuttuisi asiaan, mutta en myöskään hyväksyisi. Mulla on ollut samankaltaisia tilanteita, olen pitänyt suuni kiinni mutta en ole myöskään myötäillyt tai antanut alibeja (sitäkin jotkut on pyytäneet).

Mulla on myös yksi kaveriparikunta joilla on avoin suhde, se on mun mielestä ihan ok. Siinä kuitenkin ollaan rehellisesti sovittu että muidenkin kanssa hommailu on luvallista joten kyse ei ole pettämisestä.

Se on tosiaan heidän valintansa, vaikka itsekään en tuollaista siedä. Ehken viettäisi heidän kanssaan aikaa, jos tuollainen käytös ällöttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oikeutensa omiin valintoinhin, arvioihin ja päätöksiin omassa elämässään. Perheet, parisuhteet ovat nykyään mitä monimuotoisempia eikä enää eletä tietyn standardin tai raamatun mallin mukaan. Onko kenelläkään sitten oikeutta puuttua toisten tapaan elää, jos se poikkeaa jotenkin omista valinnoista, arvioista tai päätöksistä?! Minusta vahva ei, vaikka itse en tuollaista käytöstä hyväksy. 

Mutta petetyllä henkilöllä on oikeus tietää asiasta, jotta voi tehdä oman valintansa, arvionsa ja päätöksensä. Nyt mieheltä salataan relevanttia tietoa, joka luultavasti vaikuttaisi hänen valintaansa, arvioonsa ja päätöksiinsä omasta elämästään. Ja aloittaja osallistuu salailuun aktiivisesti.

Et ole tiukkis vaan tavallinen ihminen. Suurin osa tavallisista, parisuhteissa elävistä ihmisistä kun ei petä. Itse en puutu pettämisiin mut en kyllä tunne myötätuntoakaan sitten kun se pettäminen paljastuu. Pettäjää kohtaan siis. Ymmärrän, että tilanteita on monenlaisia, mut aina voi erota, pettää ei tarvitse koskaan.  Kakkua ei voi syödä ja säästää, elämässä on tehtävä päätöksiä elääkö parisuhteessa vai sinkkuna.

Et ole lapsellinen etkä tiukkis. Sinuna kertoisin omalle miehelle, jos sinulla sellainen on (ilmeisesti ei?). Vuotakoon mies sitten asian eteenpäin jos niin haluaa.

Tilanne on ikävä, sillä jos ei hyväksy pettämistä, sitä ei pitäisi myöskään katsoa sormien läpi. Voi osua omallekin kohdalle, ja silloin sitä tuntee vihaa kaikkia niitä kohtaan, jotka tiesivät, mutta eivät kertoneet. Toisaalta tuossa ei ole kyse salasuhteesta, vaan yhden illan panosta. Luulisi miestenkin tajuavan, että kun naiset lähtevät laivalle, niin tietynlaiset naiset käyttävät aina tilaisuuden hyväkseen. Miehen vastuulla on pohtia, onko oma vaimo tuollainen tietynlainen nainen, vai luottamuksen arvoinen.

Inhoan syvästi pettäjissä sitä, että kuvitellessaan elävänsä salaista hattaraelämäänsä rakastajiensa kanssa he vetävät kaikki läheisensäkin siihen mukaan vähintäänkin todistajina, vaikka asia ei "heille kuuluisi" (paitsi silloin, jos tarvitaan ystävältä vedenpitävää alibia!). Eli reilu teko sinulle, kun kivasta laivareissusta tuleekin nukketeatteri, jonka yleisönä et välttämättä haluaisi olla. Ymmärrän tukalan tilanteen... ja silti varoitan, että kertomisesta sinä itse joudut ongelmiin, vaikka kokisit toimivasti moraalisesti oikein. Pahimmassa tapauksessa et edes ratkaise mitään, jos petetty kumppani päättääkin uskoa puolisoaan sinun sijasta, ja sinä saat pahanilmanlinnun maineen. 

... Mutta kun kerran olet myös suht. läheisissä väleissä petettyjen puolisojen kanssa, voithan puuttua sitä kautta, että teet kantasi selville näille pettäville ystävillesi. Sano esimerkiksi, että sinusta tuntuu vastenmieliseltä olla pakostakin todistajana heidän toimilleen, ja että he ajavat sinut todella tukalaan tilanteeseen. Näin muuten neuvon ottamaan etäisyyttä ja jättämään ainakin nämä potentiaaliset pettämisreissut väliin. Ihan jo senkin vuoksi, että mitä enemmän todistat näitä tapahtumia ja panttaat tietoa, petetty taas kokee, että olet ollut jollakin tasolla "liittolainen". 

Mun mielestä olisi typerää kiukutella kaverille joka harrastaa sinkkuna paljon irtoseksiä koska oma moraali ei siihen taivu, mutta tässä on kyse myös miesten elämästä. Uhraavatko he turhaan aikaansa petollisille puolisoille? Entä jos he saavat taudit? Entä jos he olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa mutta roikkuvat avioliitossa kun luulevat että kumpikin siihen panostaa? Vaikeita kysymyksiä.

En ole onneksi joutunut tuohon tilanteeseen. Mulla on vain ollut kavereita jotka ovat halunneet pettää ja pussailleet ja kähmineet baarissa. Olen keskustellut heidän kanssaan asiasta ja toinen päätyi eroon, toinen ymmärsi että oma puoliso on sittenkin se rakkain.

Keskustele asiasta heidän kanssaan mutta älä paheksu tai moralisoi. Ei kaikkia ystävien tekoja tarvitse hyväksyä, (rajansa toki kaikella), tai olla kaikesta samaa mieltä mutta itse ajattelen että jos joku asia tekee ystäväni onnelliseksi niin se riittää minulle, vaikka itse en samoin toimisikaan. Keskustelu saattaa auttaa ahdistukseesi, saat ehkä tietää miksi he tekevät niin kuin tekevät. Ymmärrät heitä enemmän ja voihan olla että sinunkin näkökulma asiaan voi muuttaa heidän näkemystä asiaan. 

Ei korppi korpin silmää noki.

Jos on kyse yhden yön jutuista, niin jättäisin sikseen. En periaatteessa hyväksy pettämistä, mutta ymmärrän sitä jossakin määrin. Oma parisuhteeeni on tällä hetkellä sellainen, että seksiä ei ole juuri koskaan. Perhe-elämä on mukavaa, lapset onnellisia, mies hyvä isä, mutta suhteemme on muuttunut kaverilliseksi. Itselläni kuitenkin haluttaisi seksiä ainakin silloin tällöin. Jos tilaisuus tulisi, saattaisin pettääkin. Seksi ei ole minulle kuitenkaan niin tärkeää, että hajottaisin perheen puutteen  takia. Uskon, että monella on sama tilanne ja siten pettäminen ymmärrettävää.

Mieti mitä haluaisit miestesi kaverien tekevän, jos sinua petettäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse yhden yön jutuista, niin jättäisin sikseen. En periaatteessa hyväksy pettämistä, mutta ymmärrän sitä jossakin määrin. Oma parisuhteeeni on tällä hetkellä sellainen, että seksiä ei ole juuri koskaan. Perhe-elämä on mukavaa, lapset onnellisia, mies hyvä isä, mutta suhteemme on muuttunut kaverilliseksi. Itselläni kuitenkin haluttaisi seksiä ainakin silloin tällöin. Jos tilaisuus tulisi, saattaisin pettääkin. Seksi ei ole minulle kuitenkaan niin tärkeää, että hajottaisin perheen puutteen  takia. Uskon, että monella on sama tilanne ja siten pettäminen ymmärrettävää.

Nämä kaksi lausetta kumoavat toisensa. Jos petät, ja sitä kautta särjet jotain lopullisesti parisuhteestasi ja perheen dynamiikasta, olet todellakin hajottanut perheesi seksin vuoksi.

Niin kiva kuin olisi olla se pettäjät paljastava, selkärankainen ihminen, tosiasia on se, että sellainen ihminen jää ilman kavereita. Minä nimittäin olen ollut sellainen moraalinvartija koko elämäni ja nyt mulla ei ole enää muita kavereita kuin äitini. Eli en voi suositella. Toki mulla on puhdas omatunto mutta jos se on hinta yksinäisyydestä, onko se sen arvoista? Totuus kun on että jokaisessa kaveriporukassa niitä pettäjiä on ja se käräyttäjä heitetään pois. Vierestä seuraten parhaiten pärjää ne sellaiset kaikkien kaverit, jotka ei koskaan puutu toisten asioihin.

Tuleeko jollekin yllätyksenä että näillä "tyttöjen ja poikien reissuilla" moni oikeasti pettää? Sitä vartenhan niitä reissuja tehdään. Valitse jatkossa ystäväsi paremmin ja reissaa puolisosi kanssa niin säästyt mielipahalta. Tätä se tänä päivänä on vaikka mammat täällä koittavat aina muuta väittää ja puolustaa henkeen ja vereen näitä "välttämättömiä" ystäväreissujaan. 

Sinun ei tarvitse hyväksyä toisten toimintaa, ja voit sen heille sanoakin. Ei kuitenkaan kannata alkaa miksikään totuudentorveksi, koska et voi koskaan tietää kaikkea toisten tilanteista. Et voi tietää millaiset säännöt toisilla on parisuhteissaan. minun tuttavapiirissäni on esimerkiksi pariskunta joka on tyytyväisesti naimisissa ja perheen perustaneet mutta suhde on muuttunut vuosien saatossa siinä määrin kaverilliseksi, että kumpikin käy silloin tällöin vieraissa. He eivät varsinaisesti huutele avoimesta suhteestaan, mutta ovat silminnähden ärsyyntyneitä kun joku tulee toiselle kohkaamaan vauhkona siitä missä on nähnyt toisen ja kenen kanssa ja mitä tekemässä. Itsekin olen ollut aiemmin suhteessa, joka ei varsinaisesti ollut avoin suhde, mutta ikään kuin itsekseen sanattoman sopimuksen tapaan muotoutui sellaiseksi aika rennoksi, sanotaanko näin.

Keskity omaan elämääsi ja anna heidän hoitaa omansa. Voit ilmaista mielipiteesi, mutta älä puutu sen kummemmin toisten suhteisiin.