En hyväksy ystävättärieni uskottomuutta - olenko teidän mielestä "tiukkis"?

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä haluaisit miestesi kaverien tekevän, jos sinua petettäisiin?

Haluaminen ei paljon auta, sillä miehet eivät koskaan käräyttäisi toisiaan. Man code.

Minusta olisi ihan kauheaa joutua pettämisen todistajaksi. Kannatan edellisiä ehdotuksia: kerro kavereillesi, että sinusta tuo touhu on todella ikävää ja että jos pettämisen lopettaminen on ihan mahdotonta, he saisivat edes tehdä sen silloin kun siitä ei koidu sinulle moraalisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Niin kiva kuin olisi olla se pettäjät paljastava, selkärankainen ihminen, tosiasia on se, että sellainen ihminen jää ilman kavereita. Minä nimittäin olen ollut sellainen moraalinvartija koko elämäni ja nyt mulla ei ole enää muita kavereita kuin äitini. Eli en voi suositella. Toki mulla on puhdas omatunto mutta jos se on hinta yksinäisyydestä, onko se sen arvoista? Totuus kun on että jokaisessa kaveriporukassa niitä pettäjiä on ja se käräyttäjä heitetään pois. Vierestä seuraten parhaiten pärjää ne sellaiset kaikkien kaverit, jotka ei koskaan puutu toisten asioihin.

Tämä on totta, meidänkin kaveriporukasta nuorempana yksi pullautettiin pois, koska hän oli innokkaasti moralisoimassa ja sädekehä kiiltäen juoksemassa kertomaan milloin kenellekin milloin mitäkin. Ikävä kyllä, häneen ei voinut luottaa. Ei isoja eikä pieniä asioita. Itse ainakin pidän ystävyyttä sen verran pyhänä, etten koskaan voisi pettää ystävän luottamusta vaikka tietäisin tämän syyllistyneen rikokseen tai pettäneensä kumppaniaan. Minulle on kerrottu todella arkaluontoisia salaisuuksia, jotka vien mukanani hautaan vaikka en edes enää tätä nykyä ole kovin läheinen ne jakaneen kaverin kanssa.

Tais kuitenkin hieman kiihottaakin tuo panojen tolkuttomuus?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä haluaisit miestesi kaverien tekevän, jos sinua petettäisiin?

Haluaminen ei paljon auta, sillä miehet eivät koskaan käräyttäisi toisiaan. Man code.

Sitten tutuistani yksi mies rikkoi tuon man codea. Pitää käydä viemässä hänelle miehen käsikirja.

Enpä taidakaan haluta vakiintua :(
Sinkkumies

Kysy niiltä kavereilta, että ovatko sopineet miehiensä kanssa, että saavat olla muidenkin kanssa. Jos saavat, niin ok. Jos eivät, niin kyllä minä sanoisin suoraan mielipiteeni tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Niin kiva kuin olisi olla se pettäjät paljastava, selkärankainen ihminen, tosiasia on se, että sellainen ihminen jää ilman kavereita. Minä nimittäin olen ollut sellainen moraalinvartija koko elämäni ja nyt mulla ei ole enää muita kavereita kuin äitini. Eli en voi suositella. Toki mulla on puhdas omatunto mutta jos se on hinta yksinäisyydestä, onko se sen arvoista? Totuus kun on että jokaisessa kaveriporukassa niitä pettäjiä on ja se käräyttäjä heitetään pois. Vierestä seuraten parhaiten pärjää ne sellaiset kaikkien kaverit, jotka ei koskaan puutu toisten asioihin.

Totta. Ei tässä elämässä "oikein tekemällä" pärjää. Oli se sitten työelämässä tai vapaa-ajalla. Röyhkeimmät menestyvät hyssyköiden kustannuksella.

Minä varmaankin ainakin selvästi vähentäisin yhteydenpitoa tällaisiin ystäviin. Vähintään noissa tilanteissa, joissa pettämistä tapahtuu. Lisäksi tietenkään en osallistuisi valehteluun esim. alibeja tarjoamalla, vaikka pyydettäisiin. Sanoisin heille suoraan, että en jatkossa enää lähde risteilyille yhdessä, koska minun fiilikseni menevät todella ikäviksi toisten pettäessä menemään. Sitten olisi heidän asiansa miettiä, miten suhtautuvat.

Jos he tai jompi kumpi alkaisi keskustella kanssasi asiasta, voisit kertoa lisää siitä mitä ajattelet pettämisestä ja miksi sinulle tulee siitä huono olo. Ehkä tämä voi saada pettäjän miettimään asioita uudelleen, varsinkin jos hän arvostaa sinua ystävänään. Kun hän joutuu vastakkain sen valinnan kanssa, että joko otat häneen etäisyyttä tai sitten hänen pitää alkaa toimia moraalisemmin, niin se miten hän tuossa tilanteessa toimii, kertoo hänestä ihmisenä paljon. Suhteenne voi sitten joko viilentyä tai lähentyä riippuen siitä minkä tien hän valitsee.

Sitä hieman kyseenalaistaisin, kun sanoit näiden ihmisten olevan sinulle läheisiä ystäviä. Läheinen ystävä on sellainen, jolle voi avoimesti kertoa tunteistaan, myös kielteisistä sellaisista. Pintapuoliset ystävyyssuhteet ovat sitten niitä, joissa on teeskenneltävä että koko ajan on mukavaa. Sanoisinkin, etteivät nämä ole sinulle oikeasti läheisiä ainakaan vielä. Aika näyttää, tuleeko heistä sellaisia.

Petetyllä puolisolla on oikeus itse päättää haluaako olla suhteessa, jossa toinen pettää. Voisit keskustella ystävien kanssa asiasta ensin ja sanoa ettet halua pitää tälläistä salaisuutta, koska se ei ole reilua sua eikö petettyä puolisoa kohtaan. 

En tiedä susta, mutta mulle ei olisi väliä vaikka menettäisin ystävät sen takia.. Miten itsekkään voisin luottaa ihmiseen, joka pettää "tärkeimmän"ihmisen elämässään. Toisaalta pettäminen jo osoittaa, että puolisot ei ole tärkeitä noille naisille. Ehkäpä se puoliso ansaitsee parempaa.. 

Mä kertoisin puolisoille, ehkä kirjeellä.. Tai sit kasvotusten.. Jollei naiset itse suostuisi kertomaan.

Skippaisin moiset huorat kaveripiiristä. Fiksuakin porukkaa löytyy kavereiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko jollekin yllätyksenä että näillä "tyttöjen ja poikien reissuilla" moni oikeasti pettää? Sitä vartenhan niitä reissuja tehdään. Valitse jatkossa ystäväsi paremmin ja reissaa puolisosi kanssa niin säästyt mielipahalta. Tätä se tänä päivänä on vaikka mammat täällä koittavat aina muuta väittää ja puolustaa henkeen ja vereen näitä "välttämättömiä" ystäväreissujaan. 

Kyllä mulle ainakin tulee yllätyksenä, enkä itse vietä tyttöporukassa iltaa pettämismielessä. Järkyttävää. Minä vietän niitä kavereiden kanssa ihan vaan siksi, että voidaan jutella tyttöjen kesken henkilökohtaisiakin asioita eikä muiden puolisot ole niitä kuulemassa.

Ylipäänsä on vähän ikävää lähteä kavereiden kanssa minnekään, jos se rajoittuu siihen, että kun laiva irtoaa satamasta ollaankin köyrimässä jotain miestä ja se kavereiden kanssa oleminen oli sitten siinä. Silloin tulee tunne, että kaveri taisi olla jonkinlainen esiliina, kun ei yksin olisi kehdannut tai päässyt lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin kiva kuin olisi olla se pettäjät paljastava, selkärankainen ihminen, tosiasia on se, että sellainen ihminen jää ilman kavereita. Minä nimittäin olen ollut sellainen moraalinvartija koko elämäni ja nyt mulla ei ole enää muita kavereita kuin äitini. Eli en voi suositella. Toki mulla on puhdas omatunto mutta jos se on hinta yksinäisyydestä, onko se sen arvoista? Totuus kun on että jokaisessa kaveriporukassa niitä pettäjiä on ja se käräyttäjä heitetään pois. Vierestä seuraten parhaiten pärjää ne sellaiset kaikkien kaverit, jotka ei koskaan puutu toisten asioihin.

 

 

Tämä on totta, meidänkin kaveriporukasta nuorempana yksi pullautettiin pois, koska hän oli innokkaasti moralisoimassa ja sädekehä kiiltäen juoksemassa kertomaan milloin kenellekin milloin mitäkin. Ikävä kyllä, häneen ei voinut luottaa. Ei isoja eikä pieniä asioita. Itse ainakin pidän ystävyyttä sen verran pyhänä, etten koskaan voisi pettää ystävän luottamusta vaikka tietäisin tämän syyllistyneen rikokseen tai pettäneensä kumppaniaan. Minulle on kerrottu todella arkaluontoisia salaisuuksia, jotka vien mukanani hautaan vaikka en edes enää tätä nykyä ole kovin läheinen ne jakaneen kaverin kanssa.

Jaaha. Minulla puolestaan on kavereina sellaisia ihmisiä, joiden puolesta minun ei tarvitse valehdella heidän kumppaneilleen ja joiden tekemien rikoksien peittelyyn minun ei tarvitse osallistua. Yksinkertaisesti siitä syystä, että he pitävät rehellisyyttä korkeassa arvossa joten valehtelun ja peittelyn tarvetta ei tule. Jotkut asiat toki alun perin kerrotaan luottamuksella, koska ne ovat kertomisvaiheessa niin kipeitä (esim. eroihin tai potkuihin liittyen), mutta yleensä ajan kanssa ne muuttuvat sellaisiksi, joista voidaan puhua avoimesti muidenkin kuin lähimpien ystävien kanssa. Pysyvän valheiden verkon rakentelua ei kukaan ystävistäni pidä hyvänä ideana.

Kukin ilmeisesti saa sellaisen kaveripiirin, jonka ansaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuitenkaan kannata alkaa miksikään totuudentorveksi, koska et voi koskaan tietää kaikkea toisten tilanteista. Et voi tietää millaiset säännöt toisilla on parisuhteissaan. minun tuttavapiirissäni on esimerkiksi pariskunta joka on tyytyväisesti naimisissa ja perheen perustaneet mutta suhde on muuttunut vuosien saatossa siinä määrin kaverilliseksi, että kumpikin käy silloin tällöin vieraissa. He eivät varsinaisesti huutele avoimesta suhteestaan, mutta ovat silminnähden ärsyyntyneitä kun joku tulee toiselle kohkaamaan vauhkona siitä missä on nähnyt toisen ja kenen kanssa ja mitä tekemässä.

Tämä on tätä tyypillistä pettäjien pelottelua.

Mitä sitten, jos ap ei voi tietää millaiset säännöt hänen "läheisillä" ystävillään on miestensä kanssa? Miten tämä liittyy siihen, voiko hän ottaa ko. asian puheeksi vai ei? Totta kai sen voi ottaa puheeksi, varsinkin silloin jos asia on molemmille asianosaisille ihan ok (harvemmin kuitenkaan näin on, vaan pettäjä pettää ihan perinteisesti toisen selän takana). Vauhkona ei tarvitse mennä kohkaamaan, vaan voi ihan normaalisti kysyä esim.: "Onko teillä miehesi kanssa avoin suhde?" Jos ei tuollaista kysymystä kykene ottamaan ystävältään vastaan, niin kyllä ystävyyssuhteessa on jotain pahasti vialla.

mitäs jos ne ei petäkään vaan ovat luvan kanssa "virkistäytymässä"?

Vierailija kirjoitti:

mitäs jos ne ei petäkään vaan ovat luvan kanssa "virkistäytymässä"?

No sittenhän ei ainakaan haittaa ottaa asiaa puheeksi. Minkälaisia lampaita kuvittelet ihmisten olevan, kun yrität saada heitä hiljaisiksi sen perusteella että he jotenkin menettävät kasvonsa ottaessaan puheeksi mahdollisen ongelman, joka osoittautuukin jälkikäteen ei-ongelmaksi? Itseäni ei hetkauta piiruakaan tuollainen. Jos näen mielestäni ikävää toimintaa, ja etenkin jos siinä osapuolina on joku ystäväni, menen keskustelemaan asiasta. Siinähän se selviää, ymmärsinkö vain väärin vai onko oikeasti syytä antaa palautetta. Eli keskustelemaan menemällä saavutan tavoitteeni, olipa tilanne kummin päin vain.

En sanoisi mitään, eihän asia minulle kuulu, mutta jos se tuollainen käytös vaivaisi minua, en näiden ihmisten kanssa aikaani viettäisi tai reissuun lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

mitäs jos ne ei petäkään vaan ovat luvan kanssa "virkistäytymässä"?

 

 

No sittenhän ei ainakaan haittaa ottaa asiaa puheeksi. Minkälaisia lampaita kuvittelet ihmisten olevan, kun yrität saada heitä hiljaisiksi sen perusteella että he jotenkin menettävät kasvonsa ottaessaan puheeksi mahdollisen ongelman, joka osoittautuukin jälkikäteen ei-ongelmaksi? Itseäni ei hetkauta piiruakaan tuollainen. Jos näen mielestäni ikävää toimintaa, ja etenkin jos siinä osapuolina on joku ystäväni, menen keskustelemaan asiasta. Siinähän se selviää, ymmärsinkö vain väärin vai onko oikeasti syytä antaa palautetta. Eli keskustelemaan menemällä saavutan tavoitteeni, olipa tilanne kummin päin vain.

?? siis en minä mitään tuollaista yritä tai kuvittele. niin minäkin ottaisin asian puheeksi, sitä tässä yritin ap:lle vihjaista että ottaisi asiasta selvää eikä ahdistusi kun ei oikeasti tiedä miten asia on, luulee vain.

olet tiukkis nipottaja joka puuttuu toisten asioihin.pidäppä huoli omistasi vaan!