Miehellä ei mitään unelmia - kuinka tavallista?

Ei mullakaan ole unelmia tai haaveita. N41

Ei mullakaan ole mitään unelmia. Kunhan terveenä pysyisi. Vaikka kai sekin joku unelma on.

Oletteko sitten jo saavuttaneet ne unelmamne? Ei minunkaan mitään erityisiä ole, tyyliin asunto , lapsi, ura. Ap

Unelmat tuottavat stressiä joillekkin ihmistyypeille jossain määrin. He näkevät paremmaksi jättää unelmoinnit omaan varjoonsa.

Mun mies on hyvä tyyppi, mutta ei silläkään mitään erityisiä unelmia tai tavoitteita tunnu olevan. Ottaa asiat päivä kerrallaan ja tietty silti elämässä tekee monenlaista eikä ole passiivisena paikallaan. Mutta ei siis osaa kauheesti nimetä unelmiaan. Paitsi mut. :)

Itse taas en ehkä osaisi olla ihmisen kanssa, jolla on kamalasti jotain pitkän tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita. Tykkään elää päivä kerrallaan, ei tarvitse sit pettyä jos/kun unelmat eivät toteudukaan. Elämä on mukavaa silloin, kun sitä saa elää juuri sillä tavalla miltä milläkin hetkellä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Unelmat tuottavat stressiä joillekkin ihmistyypeille jossain määrin. He näkevät paremmaksi jättää unelmoinnit omaan varjoonsa.

Sitä en ehkä ymmärrä, että eikö ne anna jonkinlaisen suunnan arkiselle tekemiselle? Ainakin mulla ne motivoi työntekoa ja muitakin asioita. Jos vain ajattelisin että tässä kaikki nyt oli, niin miksi vaivautuisin? Vai onko niin, että unelmoimattomat sitten elävät jo toiveidemsa mukaisesti? Ap. Niin ja miksi alapeukut?

Ei minullakaan mitään ihmeellisiä unelmia ole. Kunhan pääsisi pysyvästi työelämään ja ehkä joskus jonkinlaisen perheen. Molemmat vaikuttavat tällä hetkellä toooooodella kaukaisilta asioilta. 

Terveisin Naispelko22

Minä en ainakaan ajattele, että tässä kaikki nyt, vaikka en unelmoikaan. Ilolla mä odotan aina tulevaa ja jännittyneenäkin, että mitä se tuo tullessaan.

Ihan turhaa unelmoida ja haaveilla, kun ei niiden toteutumisesta koskaan tiedä.

Ap on ilmeisesti tavannut ihmisen, jolla on hyvä olla, joka osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Harvinaista nykyään.

Meillä myös näin, että minulla on paljon kaikenlaisia haaveita, isoja ja pieniä: vielä yksi lapsi, isompi koti, uratavoite, matka Gardajärvelle perheen kanssa, perheen kanssa huvipuistoon, miehen kanssa ravintola+leffa-treffeille, lasten kanssa katsomaan balettia, juhlat uudenvuoden aattona, aloittaa se-ja-se harrastus jne.

Olen kysellyt, mutta miehellä ei ole mitään unelmia tai tavoitteita. Ei vapaaehtoisesti puhu niistä ja ärsyyntyy, jos kysyn. Ei halua siis edes mitään ajatusleikkiä niistä. Ei edes niin pitkälle, että mitä haluaisi päivälliseksi tai mitä tekisi mieluiten viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ajattele, että tässä kaikki nyt, vaikka en unelmoikaan. Ilolla mä odotan aina tulevaa ja jännittyneenäkin, että mitä se tuo tullessaan.

Ihan turhaa unelmoida ja haaveilla, kun ei niiden toteutumisesta koskaan tiedä.

Vähän samaa täällä. Ei varsinaisesti unelmia, mutta kyllä sitä odottaa menevänsä elämässä eteenpäin jollain tasolla. 

Munkaan miehellä ei mitään suurempia unelmia ole. Mulla oli alussa aika vaikea hyväksyä sitä, koska mielestäni, tottakai, kaikilla on unelmia! Otin sen loukkauksena, että hän ei unelmoi elämästä juuri minun kanssani eikä siksi osaa nimetä yhtään unelmaa. Nyt olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään häntä. Syy on ehkä se, että olen ymmärtänyt elämän realiteetit ja joutunut pettymään useasti. Elämä on helpompaa ja mukavampaa, kun sille ei aseta liian tiukkoja raameja. Lisäksi lukuisten pettymysten jälkeen sitä on oppinut tyytymään vähempään. On kiitollinen sellaisista perusasioista, eikä tavoittele tähtiä taivaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ilmeisesti tavannut ihmisen, jolla on hyvä olla, joka osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Harvinaista nykyään.

Varmaankin niin. Jotenkin vain hassua ettei ole mitään tavoitteita. Ei edes että "haluaisinpa ruveta uimaan kerran viikossa ". Ehkä se sitten on tuollaista otetaan elämä vastaan päivä kerrallaan. Ehkä se vähän hiertää ettei voi nyt sitten tehdä niitä yhteisiäkään unelmia/toiveita/tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ilmeisesti tavannut ihmisen, jolla on hyvä olla, joka osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Harvinaista nykyään.

Varmaankin niin. Jotenkin vain hassua ettei ole mitään tavoitteita. Ei edes että "haluaisinpa ruveta uimaan kerran viikossa ". Ehkä se sitten on tuollaista otetaan elämä vastaan päivä kerrallaan. Ehkä se vähän hiertää ettei voi nyt sitten tehdä niitä yhteisiäkään unelmia/toiveita/tavoitteita.

Niin siis vähän sama kuin 11! Ei suuremmin tunnu olevan intohimoja arjessakaan. Kyllä hän siis voi ehdottaa jotain mikä voisi olla minusta mukavaa, mutta itsellään ei niinkään erityisiä toiveita. Ap.

On sulla paljon haaveita. Ehkä noita kaikkia ei kannata kerralla miehelle kertoo:)

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös näin, että minulla on paljon kaikenlaisia haaveita, isoja ja pieniä: vielä yksi lapsi, isompi koti, uratavoite, matka Gardajärvelle perheen kanssa, perheen kanssa huvipuistoon, miehen kanssa ravintola+leffa-treffeille, lasten kanssa katsomaan balettia, juhlat uudenvuoden aattona, aloittaa se-ja-se harrastus jne.

Olen kysellyt, mutta miehellä ei ole mitään unelmia tai tavoitteita. Ei vapaaehtoisesti puhu niistä ja ärsyyntyy, jos kysyn. Ei halua siis edes mitään ajatusleikkiä niistä. Ei edes niin pitkälle, että mitä haluaisi päivälliseksi tai mitä tekisi mieluiten viikonloppuna.

Monelle ne unelmat tulevat juuri sen puolison myötä. Voi olla, että sinkkuna elämä tuntuu jokseenkin päämäärättömältä, mutta sen jälkeen jos on vierellä joku jonka kanssa sitä elämää voi jakaa, niin ne unelmat muotoutuvat siinä sitten sen myötä.

Vierailija kirjoitti:

On sulla paljon haaveita. Ehkä noita kaikkia ei kannata kerralla miehelle kertoo:)

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös näin, että minulla on paljon kaikenlaisia haaveita, isoja ja pieniä: vielä yksi lapsi, isompi koti, uratavoite, matka Gardajärvelle perheen kanssa, perheen kanssa huvipuistoon, miehen kanssa ravintola+leffa-treffeille, lasten kanssa katsomaan balettia, juhlat uudenvuoden aattona, aloittaa se-ja-se harrastus jne.

Olen kysellyt, mutta miehellä ei ole mitään unelmia tai tavoitteita. Ei vapaaehtoisesti puhu niistä ja ärsyyntyy, jos kysyn. Ei halua siis edes mitään ajatusleikkiä niistä. Ei edes niin pitkälle, että mitä haluaisi päivälliseksi tai mitä tekisi mieluiten viikonloppuna.

Ap tässä. Musta taas tuollaisista haaveista jutteleminen on mukavaa ajanvietettä ja toisaalta tulee sitten ehkä tehtyäkin enemmän kaikenlaista kun vaikka haaveilee balettikäynnistä niin helpommin huomaa sen lehdessä olevan ilmoituksen baletin lastennäytöksestä. En tiedä miksi tää mua häiritsee niin paljon. Aiemmat vastaukset kyllä jo auttoi hieman paremmin ymmärtämään miestä. Ehkä voi olla se että on tyytyväinen tähän hetkeen, ehkä pelkää pettymyksiä tai ehkä todellakin on vain avoimesti tulevaisuuteen suhtautuva...

Minä olen mies, joka haluaisi kovasti unelmoida mutta matkan varrella on tullut erilaisia esteitä jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Haluaisin vaimon, lapsia, oman kodin sekä hyviä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Pettymykset parisuhteissa ovat kuitenkin johtaneet siihen, että ei tämä vain hyvältä näytä. Ja ilman hyvää parisuhdetta myös ne lapset ja sellainen oikea koti jäävät haaveeksi vain. Ystävienkin suhteen asiat tuppaavat menemään niin, että iän myötä sitä vain etäännytään ellei sitten esim lasten kautta ole jotain syytä olla enemmän tekemisissä.

Noin vuosi sitten tapasin naisen, jonka kanssa olisin oikeasti halunnut saada kaiken. Tiedätkö ap kuinka uuvuttavaa on henkisesti ensin suunnitella olevansa matkalla omaan unelmaansa, kunnes tajuaa ettei sitä nyt tapahdukaan? Ja nyt vuotta myöhemmin sama tapahtui taas aivan mahtavan naisen kanssa. 

Kuviota mutkistaa sekin kuinka oman perheen perustaminen toisi perheen taas yhteen; eli tekisin vanhemmistani isovanhempia ja muodostaisimme sukupolvien ketjun ja lähentyisimme mahdollisesti sitä kautta. Vaikea tätä on selittää sellaiselle joka ei tässä tilanteessa ole, mutta ainakin minulle unelmointi on ollut henkisesti todella rankkaa, koska jotkut asiat vain tulevat sattuman, eikä kovan ahkeroinnin tuloksena.

Vierailija kirjoitti:

Monelle ne unelmat tulevat juuri sen puolison myötä. Voi olla, että sinkkuna elämä tuntuu jokseenkin päämäärättömältä, mutta sen jälkeen jos on vierellä joku jonka kanssa sitä elämää voi jakaa, niin ne unelmat muotoutuvat siinä sitten sen myötä.

Totta. Voi olla tämäkin. Ollaan kummatkin tällä hetkellä vähän niinkuin välitilassa, kummallakin ollut elämänmuutos. Voi tosiaan olla sekin ettei ole osannut vielä muodostaa uusia suunnitelmia. Tosin tää ei ehkä selitä niitä henk.koht. toiveiden puutetta... Ap