Karjalasta kotoisin olevat "itkuvirsi akkoja"?
Miehistä lähinnä kysyn ja jotka keski-iässä. Eli muuttuuko ne iloiset ihmiset iän myötä? Niitä tapauksia on nyt jo liikaa joten siksi kysyn. Onko kellään kokemuksia?
Kommentit (14)
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
Ufoja
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1446227362374.html
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
On kokemusta. Karjalaiset näyttävät tunteensa vanhemmallakin iällä, hyvässä ja pahassa. Välillä ollaan todella iloisia, nauretaan, tanssitaan yms ja kun on aika surra, surraan kunnolla.
Kysymys on huono. Pitäisi tietää kylä jotta siihen voisi vastata.
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
On kokemusta. Karjalaiset näyttävät tunteensa vanhemmallakin iällä, hyvässä ja pahassa. Välillä ollaan todella iloisia, nauretaan, tanssitaan yms ja kun on aika surra, surraan kunnolla.
Jahas. Eli keski-iän kriisissä valahtaa kaikki tunteet voimakkasti pihalle?
Vierailija kirjoitti:
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
On kokemusta. Karjalaiset näyttävät tunteensa vanhemmallakin iällä, hyvässä ja pahassa. Välillä ollaan todella iloisia, nauretaan, tanssitaan yms ja kun on aika surra, surraan kunnolla.
Jahas. Eli keski-iän kriisissä valahtaa kaikki tunteet voimakkasti pihalle?
Yksilöllistä. Kaikille ei tule kriisiä. Itselläni ei ainakaan ole ollut mitään ihmeempää. Nuoret naiset ovat toki alkaneet kiinnostaa uudelleen, mutta se johtunee normaalista miehen biologiasta.
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
On kokemusta. Karjalaiset näyttävät tunteensa vanhemmallakin iällä, hyvässä ja pahassa. Välillä ollaan todella iloisia, nauretaan, tanssitaan yms ja kun on aika surra, surraan kunnolla.
Jahas. Eli keski-iän kriisissä valahtaa kaikki tunteet voimakkasti pihalle?
Yksilöllistä. Kaikille ei tule kriisiä. Itselläni ei ainakaan ole ollut mitään ihmeempää. Nuoret naiset ovat toki alkaneet kiinnostaa uudelleen, mutta se johtunee normaalista miehen biologiasta.
Joo, kaikilla tulee meno paussi. Eri juttu miten pää sen kestää
Isäni ja veljensä & enonsa olivat Kannakselta ja iloisia miehiä koko elämänsä. Suomalaiset pohjoiskarjalaiset keski-ikäiset miehet ovat sen sijaan kumman melankolista porukkaa. Juur sellaisia juon kaljaa auringonnousuun-tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Äitisi ei kuitenkaan ole mies. Onko sulla sukulaismiehistä kokemusta?
On kokemusta. Karjalaiset näyttävät tunteensa vanhemmallakin iällä, hyvässä ja pahassa. Välillä ollaan todella iloisia, nauretaan, tanssitaan yms ja kun on aika surra, surraan kunnolla.
Jahas. Eli keski-iän kriisissä valahtaa kaikki tunteet voimakkasti pihalle?
Harva keski-ikäinen voi olla Karjalasta kotoisin, sillä nuorimmat karjalasta tulleet olvat jo vanhuksia.
Tietty Neuvosto-Karjalasta voi olla kotoisin tai vaan suku juuret karjalasiset, mutta eri asia on olla kotoisin Karjalasta.
Aitoa karjalaisuutta enää ole, kun nämä nykyiset on oikeasti savokarjalaista väkeä ja sen kyllä huomaa kieroilusta ja paskanjauhannasta on sitten minkäikäinen tahansa! Tunteiden näyttäminen on täysin yksilön persoonasta kiinni eikä asuinpaikasta.
No on niitä piirteitä yhä nähtävissä vaikka vaan sukujuuret on sieltä. Turpa käy jatkuvasti. Vähän asiaa ja paljon puhetta eikä siinä mitään pahaa. Mutta kun puhe ei enää ole neutraalia vaan hyvin negatiivista, haukkumista ja itsensä ylistämäistä. Sellaista ei millään jaksa kuunnella ja siksi ajattelin kysellä arvon raatilta että onko tämä ihan yleinen piirre keski-ikäisillä miehillä joiden sukujuuret sieltä suunnasta.
Vierailija kirjoitti:
No on niitä piirteitä yhä nähtävissä vaikka vaan sukujuuret on sieltä. Turpa käy jatkuvasti. Vähän asiaa ja paljon puhetta eikä siinä mitään pahaa. Mutta kun puhe ei enää ole neutraalia vaan hyvin negatiivista, haukkumista ja itsensä ylistämäistä. Sellaista ei millään jaksa kuunnella ja siksi ajattelin kysellä arvon raatilta että onko tämä ihan yleinen piirre keski-ikäisillä miehillä joiden sukujuuret sieltä suunnasta.
Avoimuus ja halu puhua liittyy karjalaisuuteen, mutta negatiivisuus on merkki jostain muusta. Omien havaintojeni mukaan sellainen ihminen, joka alkaa "äyskimään" ilman syytä toisille, on hyvin stressaantunut ja usein ensimmäinen merkki masennukseen johtavasta kierteestä.
Resiprookkinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on niitä piirteitä yhä nähtävissä vaikka vaan sukujuuret on sieltä. Turpa käy jatkuvasti. Vähän asiaa ja paljon puhetta eikä siinä mitään pahaa. Mutta kun puhe ei enää ole neutraalia vaan hyvin negatiivista, haukkumista ja itsensä ylistämäistä. Sellaista ei millään jaksa kuunnella ja siksi ajattelin kysellä arvon raatilta että onko tämä ihan yleinen piirre keski-ikäisillä miehillä joiden sukujuuret sieltä suunnasta.
Avoimuus ja halu puhua liittyy karjalaisuuteen, mutta negatiivisuus on merkki jostain muusta. Omien havaintojeni mukaan sellainen ihminen, joka alkaa "äyskimään" ilman syytä toisille, on hyvin stressaantunut ja usein ensimmäinen merkki masennukseen johtavasta kierteestä.
Toi on varmasti totta. Viisaita puhut. Mitäköhän siinä on tehtävissä silloin jos ihminen ei suostu myöntämään että on aivan super negatiivinen?
Äitini on aito karjalainen ja ei hän ole miksikään muuttunut?