Millaisen naisen mallin annatte tyttärillenne?

Olen pohtinut. En koskaan hauku ulkonäköäni esim. rintojeni kokoa  tai näköä. En kasvojani, takamustani, en mitään. En halua tyttäreni miettivän, että äiti on itsetunnoton nössö, joka kaipaa vain muiden hyväksyntää (vaikka olisinkin sellainen oikeasti).

En kertonut teinille mitään poliittisia mielipiteitäni kärkevästi. En halunnut matkijaa, joka ahdistuu koti vs. muut mielipiteet-paineista.

Nuo em. asiat ovat olleet sellaisia, jotka olen omasta, negatiivisesta kokemuksestani johtuen hoitanut noin. Väärinkin olen tehnyt paljon : /

Eipä sitä ole erikseen tullut mietittyä, erimerkillä yrittänyt kasvattaa.

2/3 jo kasvanut rehellisiksi, työteliäiksi ja itseään arvostaviksi naisiksi. Upeita, vaikka itse sanonkin! Paljon rohkeampia ja itseensä luottavampia kuin minä heidän ikäisenään

Olen miettinyt. Haluan näyttää esimerkkiä tyttärilleni. Otan rohkeasti uusia suuntia työelämässä tai koulutuksessa, jos alkaa näyttää siltä, että kannattaisi. En jää tuleen makaamaan. Kun tekee paljon, tekee myös virheitä. Toivottavasti olen esimerkilläni näyttänyt, että virheet eivät ole maailmanloppu ja omien virheiden tunnustaminen ja anteeksipyytäminen on parempi tie kuin olla uskaltamatta mitään. Ihmissuhteissa taasen en suostu hyväksikäytetyksi tai siedä pettävää, juovaa tai pahoinpitelevää miestä.

Meillä myös puhutaan kaikista asioista. Puhuminen ja neuvominen ei kuitenkaan ole sama asia kuin esimerkin näyttäminen.

Jos mulla ois tytär, mä opettasin siitä aika kusipään. Se tulis pärjäämään maailmassa. Ja sitten että se ei laittas minkäänlaista painoarvoa miesten sanoille vaan luottas täysillä itteensä. Mä kannustaisin sitä enemmän kuin poikalasta.