Mieheni haluaa että olen hänen, mutta ei kovin paljon panosta muhun
Mulla on melko tyypillinen suomalainen mies. Rehti, komea, vastuullinen, kiltti ja fiksu. Pitää huolta minusta ja lapsista, kohtelee kaikkia hyvin ja tekee työnsä kunnolla. Unelmavävy ja häntä kelpaa "esitellä" muillekin.
Mutta kotona huomaan hetkittäin, että tunnetasolla jäänkin aika yksin... :( Olen miehelleni lähinnä silmänilo (tai näin aina tuntuu), seksiä antava kämppis ja kodinkone. Minä kyllä rakastan omaa miestäni kovasti, mutta olisi kiva kun joskus huomattaisiin vähän enemmänkin... :( Hän uppoutuu auton fiksailuun tai urheilun katseluun, en tiedä huomaako hän juurikaan mun olemassaoloani paitsi sitten kun olen lähdössä jonnekin.
Ei ole kyse siitä etteikö hän mua rakastaisi vaan tämä oma itsestäänselvyys harmittaa joskus. :(
Kommentit (80)
Olet mahdollistaja. Kun tyydyt tuohon, miksi hän panostaisi sinuun enemmän.
Naiset on pohjimmiltaan huomionhakuisia ylikasvaneita lapsia koko ikänsä.
Mahdollistaja? Mutta tällainen mä oon. Pitääkö ruveta pirttihirmuksi? En halua erolla kiristää tai uhkailla, se on henkistä väkivaltaa... Jotain muuta. Olen asiasta joskus nätisti maininnut. Mies ei tunnista ongelmaa. :/
Miten pärjäät ylipäänsä sinkkuna. Jos noin kova tarve sulla on jatkuvasti tulla huomioiduksi
Haarat kiinni kunnes pyytää kunnolla anteeksi ja lupaa muuttaa käytöstään.
En mä sille mitään voi. Kaipaan paljon huomiota. Ja annan kyllä vastineeksi itsestäni ihan kaikki mitä lähtee.
Kuulostaa surulliselta. En olisi tuollaisessa suhteessa. Olet kodinkone, lastenhoitaja ja vakio...
Vierailija kirjoitti:
Haarat kiinni kunnes pyytää kunnolla anteeksi ja lupaa muuttaa käytöstään.
No en mä alan tälläkään asialla kiristää. Mies pysyy tyytyväisenä ja hyvällä tuulella kun saa, jaksaa arkea paremmin. Ja tykkään tietty itsekin.
Mietin jos tekisin jonkun pidemmän oman reissun...
Jätä se sika!
Voimaantunut ero ja seksihurjestelemaan joidenkin kantabaarin ronien kanssa kunnes huomaat olevasi surkea YH-äiti ja kantabaarin yhteiskäyttöpyörä joka ei kenellekkään omaksi kelpaa. Ainoastaan kännissä kotiin polkaisua varten.
Toivon että mies itse tajuaisi, että mua voisi vähän enemmänkin huomioida arjessa. Olen kuin 50-luvun kotirouva. Moni voisi olla tosi ilahtunut tästä elämästä!
Tiedän että mies tykkää musta, on jopa mustasukkainen sitten kun oikeasti lähden jonnekin, mutta ei se tässä arjessa välity... :(
Ei kiinnosta millään kiristää. Ehkä se huomaa sitten kun kuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haarat kiinni kunnes pyytää kunnolla anteeksi ja lupaa muuttaa käytöstään.
No en mä alan tälläkään asialla kiristää. Mies pysyy tyytyväisenä ja hyvällä tuulella kun saa, jaksaa arkea paremmin. Ja tykkään tietty itsekin.
Mietin jos tekisin jonkun pidemmän oman reissun...
Luuletko todella jonkun pidemmän oman reissun auttavan asiaa jotenkin?
Miehesi ei selvästikään aio muuttua ainakaan ilman kunnon kiristystä, joten seksilakkoa olisi hyvä kokeilla. Rakkautesi miestä kohtaan kyllä hiipuu, kun et saa häneltä mitä tarvitset ja lopulta haet eroa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta. En olisi tuollaisessa suhteessa. Olet kodinkone, lastenhoitaja ja vakio...
No eipä kukaan ole sua pyytänyt tässä suhteessa olemaan. On tässä kovin paljon hyvääkin. Parempaa miestä tuskin saisin, hän oli mulle lottovoitto alunperinkin. :/
Aloittaja, jos ymmärrät englantia niin katsopas youtubesta margareta nazarenkon videoita aiheesta. Puhuu siitä miten pitkän, väljähtäneen suhteen saa taas käännettyä niin, että mies on sinustakin kiinnostunut.
Minun mies on myös rehti ja uskollinen mutta kehuu minua kyllä. Kehuu persettä suoraan sanomalla että pyllyni on ihana ja sitten puristelee sitä. Mieheni tekee kotitöitäkin ihan kiitettävästi minulla ei ole mitään valittamisen aihetta.
Moni ihminen on tuollainen tunnevajaa otus. En tiedä muuttuvatko he koskaan. Elämään tosiaan riittää nuo mainitsemasi asiat vaihtelevassa järjestyksessä, ja sitten he kuolevat pois. Surullista.
Lottovoitolla tarkoitan, että komea, urheileva keskiluokkaisen järkevän perheen poika. Ja mä tämmönen yh-äidin luuseri tytär. Satuin vaan olemaan poikkeuksellisen nätti ja kiltti nuorena. :(
Tossa on se riski, että joku päivä tulee vastaan joku, joka vie sulta jalat alta ja se on sitten menoa. Miehen kannattas vähän panostaa.
Mulle kävi näin, ihan sattumalta törmäsin mieheen ja se oli kuin metrisellä halolla päähän. Oma mieheni kuitenkin jaksaa vielä panostaa osaltaan väliseemme kipinään, enkä lähtenyt houkutuksen perään, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin enemmän panostaa omaan osuuteeni kipinästä. Mieheni myös selkeästi kuuntelee mitä sanon, viimeksi hieman kritisoin suoratoistojen toljotusta sängyssä, niin heti lähti puhelin menee 😅
En aio vaihtaa, vaikka olihan tämä toinen mies kuumottava...
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on myös rehti ja uskollinen mutta kehuu minua kyllä. Kehuu persettä suoraan sanomalla että pyllyni on ihana ja sitten puristelee sitä. Mieheni tekee kotitöitäkin ihan kiitettävästi minulla ei ole mitään valittamisen aihetta.
Miten tää mihinkään liittyy? Tulit kehumaan itseäsi?
Ala puhua erosta, niin heti tulee elämää hänen käytökseen