Juhla-ajat masentavat
Nyt taas kohta alkaa pikkujoulukausi ja joka puolella hehkutetaan pikkujoulutapahtumia. Sitten on uusivuosi, ystävänpäivä, vappu, juhannus jne jne... Ja aina silloin huomaa, kuinka yksin on. Minulla ei koskaan ole mitään suunnitelmia. On minulla tietysti mieheni, mutta olisi kiva tehdä välillä jotain muidenkin kanssa. Vähäiset kaverini omaavat kaikki ne omat perinteensä ja kaveriporukkansa, joissa vietetään kaikki kissanristiäiset. Olen välillä miettinyt omien bileiden järjestämistä, mutta se kaatuu juuri siihen, kun kukaan ei pääse. Joskus tuurilla saan jonkun vaikka saunomaan kanssani juhannuksena, mutta siinä se. Kiitollinen kyllä silti olen siitäkin vähästä.
Periaatteessahan sillä ei ole väliä, että näkeekö kaverin uutenavuotena vai pari päivää sen jälkeen. Mutta ymmärrätte varmaan silti, mitä tarkoitan... Juhlista on tehty niin iso numero, että tuntee itsensä ihan kummajaiseksi, jos silloin ei ole seuraa. Menee mihin vaan uutissivustollekin, niin siellä on vaan 20 otsikkoa esim. vapun vietosta. Blah.