Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesit, että sinun oli aika erota? Kerro tuntemuksiasi
02.10.2015 |
Jos esim. miettii eroa päivittäin, olisi varmaan syytä oikeasti erota? Kun toinen muistaa päivästä vain ne hiljaiset ja naama nurinpäin -hetket. Kun toisella ollut sivusuhde, ilman seksiä tosin. Kun toinen on tutkinut vuosikaudet puhelimet ja nettihistorian ym. Jos tätä on jatkunut jo vuosikausia, tietysti on ollut parempiakin hetkiä ja kaikki ollut suht ok, mutta aina sukelletaan samoihin kuoppiin yhä syvemmälle. Toinen tarkkailee jatkuvasti toisen mielialaa, jos on allapäin niin se on maailmanloppu. Kumpikaan ei oikein osaa innostua enää. Jos keksitään jotain kivaa, on se kivaa hetken. Pian kaikki on taas näin. Alan olla kypsä, mutta jotenkin sitä vuosikausia on vetkonut, lapsiakin ajatellen. Jos olisin tässä ilman lapsia, olisin jo varmasti vuosia sitten lähtenyt.
Mutta kerro minkälaisista tuntemuksista sinä tiesit, että on aika erota?
Kommentit (68)
Siitä kun miehen kosketus fyysisesti oksetti ja tunsin vain helpotusta kun ei oltu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muna ei enää seissyt hänen kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 10:40"]Mun ex sanoi mulle kesken riidan et ei nää riidat mitään kuitenkaan muuta, mäkin tajusin et niihin se on. Kuhan huudetaan ja itse asioille ei kuitenkaan tapahdu mitään. Mun seuraava lause olikin että tämä on tässä.
[/quote]
Tämä sai minut tajuamaan, että on oikeasti aika erota.
En tiennytkään enkä ollut varma. Erosin kuitenkin koska tajusin että mikään ei muutu ja ero on lasten etu. Ei ollut enää mitään hyvää, mihin olisi voinut tarrata.
En pystynyt nukkumaan puolison vieressä. Puoliso teki reissuhommia ja pari päivää ennen kuin hän tuli kotiin, minä aloin oksentamaan aamuisin ja olin äärimmilleen kireänä. Ajatus jäämisestä enää edes lasten vuoksi oli musertava eikä eron ääneen sanominen tehnyt henkisesti pahaa.
Ja päätöksen tiesin olleen oikea kun melkein hihkuin riemusta käytyäni jättämässä erohakemuksen käräjäoikeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:28"]
Olin miettinyt eroa jo noin 9 kk ajan. Riitoja, kinoja, huutoa. Olin onneton ja yksinäinen, koska mies ei ottanut minua huomioon, vaan kaverit menivät aina edelleni. Lopulta erään kiukuttelukohtauksestani johtuneen riidan aikana mies sanoi jotain tähän malliin: "sä kiusaat mua vaan jotta jättäisin sut". Aloin itkeä, ja sovimme erosta. Tais mies olla oikeessa, näin jälkeenpäin ajateltuna. Nyt on uusi mies, ja elämä hymyilee taas. Ei mitään huutoa ja itkupotkuraivareita.
[/quote]
Sulla tais olla se uus mies taustalla odottelemassa samaan aikaan kun työstit miehesi elämästä helvettiä.
niin tyypillistä
naisilta.
Kyllä se on miesten tyyli että erotaan vasta kun uusi on löytynyt.
[/quote]
Mietin samaa itsekin. MIeheni on koko suhteemme ajan kritisoinut minua ja etsinyt kaikista tekemisistäni vikaa. Hän enemmän kuitenkin kritisoi persoonaani kuin esim ulkonäköä. Miehelleni aikoinaan oli tärkeintä saavuttamani meriitit. Itse olen aina ollut huonoitsetuntoinen lapsuudestani johtuen. Olin onnesta soikeana, kun kelpasin !!! miehelleni aikoinaan. Nyt olen pakostikin joutunut ottamaan vastuuta itsestäni ja opettelemaan hoitamaan asiat itse, koska kun jotain mieheltäni pyydän, hän tuhahtelee: Tee vaan, tee itse.
Se onkin johtanut siihen, että mietin, mihin enää tarvitsen miestä. Tulen vallan mainiosti toimeen ilman jatkuvaa kritiikkiä ja väheksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex sanoi mulle kesken riidan et ei nää riidat mitään kuitenkaan muuta, mäkin tajusin et niihin se on. Kuhan huudetaan ja itse asioille ei kuitenkaan tapahdu mitään. Mun seuraava lause olikin että tämä on tässä.
Minulle se ratkaiseva oivallus oli, että tämä ei ikinä tule muuttumaan. Tämä vain pahenee. Oli yritetty jo monta kertaa terapoida ja aloittaa alusta ja aina päädyttiin lopulta samaan. Näin silmissäni meidät vanhoina, kaksin, ja elämä oli edelleen yhtä ahdistavaa. Silloin tiesin että on pakko lähteä tai tukehdun. Lähdin aika lailla muutaman tunnin sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen lisää vielä sen kurkkua puristavan tunteen, kun menee kotiin. Viikonloput on aikamoista taistelua, tekisi mieli vain olla jossain muualla. Töissä menee mukavasti, mutta kotiin ei ole kiva mennä eikä siellä ole kiva olla, varsinkaan jos on itsellä huono päivä. Minulla kun ei saa olla huonoja päiviä, varsinkaan jos ei ole mitään syytä.
Ap lisää vielä, että muistan puhuneeni ystävälleni, että jos jankkaan näistä vielä viiden vuoden päästä niin sano sitten, että ymmärtäisin erota. Tästä juttelusta on jo 7 vuotta. Mutta jotenkin sitä on vaikea perustella, kun en osaa edes sanoa mitä minä haluaisin suhteelta ja minkälaista se pitäisi olla. Mutta sen tiedän, että nyt ei ole hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mietityttää täällä.. Nykyään ei edes seksi kiinnosta (minua), kun siinäkään ei mitään muutosta ole tapahtunut lukuisista pyynnöistä huolimatta, muhun ei edelleenkään kosketa, mua vain kynnetään. Läheisyyttä on vielä hiven. Samat riidat meilläkin kiertää, enimmäkseen kuitenkin ollaan leppoisasti yhdessä, mutta erillään. Mieluummin tietokoneillamme kuin jutellaan jne.
14 vuotta yhdessä, ja minäkin lähtisin jos lasta ei olisi.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 10:46"]
Alkuperäinen lisää vielä sen kurkkua puristavan tunteen, kun menee kotiin. Viikonloput on aikamoista taistelua, tekisi mieli vain olla jossain muualla. Töissä menee mukavasti, mutta kotiin ei ole kiva mennä eikä siellä ole kiva olla, varsinkaan jos on itsellä huono päivä. Minulla kun ei saa olla huonoja päiviä, varsinkaan jos ei ole mitään syytä.
[/quote]No ei tää kuulosta kivalta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli jossain kohtaa sanonut, että huonossa suhteessa ei kannata olla, vaan on parempi olla sitten yksinkin. Kun erosin niin tajusin että näin on. Ei tarvitse tietää mitä haluat suhteelta, koska ilman suhdettakin on parempi kuin se kurkkua kuristava tunne kun joutuu menemään kotiin, tai toinen tulee kotiin, tai mennään nukkumaan. Kun toisen läsnäolo on ahdistavampaa kuin mikään. Yksistään se kertoo jo että olisi syytä erota.
Voihan olla että erillään asuminen sitten avaa lukkoja ja alkaa tajuta asioita suhteesta. Eron jälkeen ainakin minulle on käynyt näin parin vuoden ajan. Silti en halunnut palata suhteeseen. Jokuhan voisi haluta yrittää uudelleen puhtaalta pöydältä. Minä en, koska suhteen ongelmista suurin oli miehen alkoholinkäyttö, enkä voinut luottaa että se ikinä loppuu.
Yksi herättävä asia on kun lukee omia pohdintojaan viidenkin vuoden takaa tai kauempaa, ja mikään ei muutu, vain pahenee. Siitä voi jo päätellä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Siinä vaiheessa kun vaimon poikaystävän vaimo alkoi jatkuvasti soittelemaan ja kyselemään onko vaimoni kotona. Yleensä soitti keskellä yötä.
Meillä oli jo jonkun aikaa mennyt huonommin. Riidat menivät aina vain pahemmiksi ja muututtiin ilkeämmiksi. Sitten yhtenä kertana riidan jälkeen tuli vain sellainen olo. Todella outo, en oikein osaa edes selittää. Tunsin vain, että nyt kaikki on ohi :/
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 10:49"]
Sama mietityttää täällä.. Nykyään ei edes seksi kiinnosta (minua), kun siinäkään ei mitään muutosta ole tapahtunut lukuisista pyynnöistä huolimatta, muhun ei edelleenkään kosketa, mua vain kynnetään. Läheisyyttä on vielä hiven. Samat riidat meilläkin kiertää, enimmäkseen kuitenkin ollaan leppoisasti yhdessä, mutta erillään. Mieluummin tietokoneillamme kuin jutellaan jne.
14 vuotta yhdessä, ja minäkin lähtisin jos lasta ei olisi.
[/quote]
Ihan normaali suhde tuo on. Jos ei ole varaa mennä lomille tai arki on aina samaa niin sama noidanpyörä pyörii.
Turha kuvitella että tyytymätön olo tai ikävä olo mihinkään katoaa sinkkuna tai toisessa suhteessa. Se olo on ollut aina aikojen alusta. Järkevä ihminen pureutuu tuohon tyytymättömyyden tunteeseen. Se on oma henkilökohtainen terapia ja kasvun paikka. Jos muutoksia haluaa tehdä ne lähtee teoista ja kuka muu tekee jotain asian suhteen kuin itse tekijä.
Tietenkin on poikkeuksiakin kuten miehesi päähän putoaa iso painava esine taivaalt ja hän vammautuu. Hoitaessasi ja elättäessäsi vammaista miestä jokin kliksahtaa päässäsi ja rakkaus syntyy uudestaan. Joskus olosuhteet ja suuret muutokset tekevät ihmeitä. Sokkona en lähtisi ryyppylomalle Thaimaahan koska sielä on myös potentiaalinen riitojen purku.
Totuus on että mikään ei koskaan muutu jos muutosta itse odottaa. Ihmisen kärsimys länsimaissa on psyykkistä. Sinunkin huolet ovat hyvin turhamaisia jos kolmannen maailma naiselta kysellään.
Ongelmaan vastaus on ette tee yhdessä mitään.
Kun tuli puukkoa selkään niin tuli mieleen että tämä taisi olla tässä.
kun erosta oli pari vuotta niin tajusin että "tiesin" eron olevan käsillä jo vuosia aiemmin. piti vaan vetkuttaa ja yrittää, turhaan. tuhlasin vuosia mieheen jonka kanssa oli yhteistä vain lapset ja asuntolaina.
merkkejä oli riidat todella pienistä asioista, miehen kaljottelu ja typerä mustasukkaisuus, oma ahdistus ja pyöriminen että miten nyt oisin mieliksi ettei huutaisi ja tämän seurauksena räjähdys ja riita kun ei voi olla mieliksi eikä edes halua.
lyhyesti sanoen kunnioituksen puute. ja ihan molemmin puolin.
ex-anoppini on naimisissa edelleen, ei edes mieti eroa vaan on ratkaissut asian toisin. omat harrastukset, oma elämänpuolikas ja omat kotityöt, miehellä oma alueensa. ilmeisesti hänelle kulissiavioliitto sopii ja mikä minä olen ketään neuvomaan. toivon hänelle kaikkea hyvää.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 12:48"]Me ollaan jo muutama vuosi tehty tätä, aina huonon ajan jälkeen tullaan samaan tulokseen, enemmän pitäisi tehdä yhdessä ja pitäisi olla enemmän yhteistä aikaa. No, jonkin aikaa menee ok, sitten taas sama uudestaan. Eli ei mikään muutu, joskus tietysti on parempia hetkiä ja meneekin kivasti. Mutta.. ap [/quote] Ottakaa molemmat sellainen asenne, että nyt tehdään tosissaan työtä suhteen eteen. Tehkää asioita toistenne mieliksi. Viettäkää perheaikaa. Onnistuminen on mahdollista, jos tosissaan haluaa. Puhukaa ja nauttikaa taas toisistanne. Älä mieti koko ajan eroa vaan mieti aina mitä voisin itse tehdä paremmin ja miten voisin huomioida toisenkin toiveet. T: se onnistunut
[/quote]
Teoriassa ihan hyvä neuvo mutta käytännössä ei välttämättä... En ole tuo aiempi vastaaja mutta joskus nuorempana mietin pitkään ennen eroa avomiehestä. Oltiin aivan liian erilaisia, meillä ei ollut oikeastaan muuta yhteistä kuin sänky ja jääkaappi. Ennen eroa yritin pitkään hampaat irvessä tehdä samoja asioita kuin mieskin, ja hänkin yritti minun mielikseni tehdä asioita joista ei oikeasti ollut yhtään innostunut. Tehtiin ihan helvetisti töitä sen eteen. Mutta ei siitä ollut apua, minä huokailin salaa mielessäni hänen juttuja tehdessä ja mies huokaili minun jutuissa. Lopulta minä tein lopullisen päätöksen että tämä oli tässä. Nyt 18 vuotta myöhemmin todella hyvässä suhteessa olevana (yhdessä 15v), tuntuu kauhealta ajatella että olen vakavissani luullut että hemmetisti yrittämällä suhde siitä paranee. Ei se oikeasti muutu jos yrittäminen on hampaat irvessä puurtamista. Rehellisesti sanottuna ei kannatakaan. Meille jokaiselle on tuolla jossain ihminen jonka kanssa ei tarvitse väkisin yrittää vaan yhdessäoleminen on helppoa. Ihan oikeasti.