Miten suhtaudutte pikkupoikien pippelipuheisiin? Mreillä 4-vuotias, ja hoidossa isommilta pojilta tarttuu nämä.

pippeli ja pimppi ovat mukavia asioita ja on ihan normaalia, että pienet pojat ovat niistä jutuista kiinnostuneita. Kotona niistä voidaan jutellakin ja miettiä näitä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Mutta sellainen turha näiden sanojen hokeminen on huonoa käytöstä. Olen selittänyt, että se voi tuntua kurjalta toisista, ja siksi niitä juttuja ei pitäisi hokea. En ole kyllä kotona lähtenyt välttämättä kieltämään sitä hokemistakaan, sillä koen nuo luonnollisiksi asioiksi kuitenkin tuossa iässä.

onneksi pippelipuheet ovat vaan tyyliä " äidilläkin on pippeli eiku PIMPPI" tms ja välillä tietenkin tutkiskellaan sitä pippeliä hartaasti kesken kaiken, ja silloin koitetaan varovasti huomauttaa että pippeliä räplätään omassa huoneessa.



Häiritsevämpää on mielestäni kiroilu, vaikka kovasti koitetaan olla kiroilematta, joskus ärräpää silti pääsee suusta, ja sehän tarttuu pikkumiehen korvaan. Sitten hän huutelee iloisena " PERRRKELE" ja ai se kuulostaa pahalta! Sitäkin koitetaan ignoroida tai varovasti korjata " voi PERJANTAI" , mutta eihän se tietenkään samalta kuulosta ei.

Pii - pii - pippeli - pili -pili pippeli se hoilottelee ja naureskelee päälle

Röyhyt ja pierutkin se osaa jo tehdä tahallaan.

Samoin osaa jo kaksi kirosanaa, tarttui samantien kun kuuli. V-alkuinen Suomen kansan perussana, ja perkele... Leikkiessä meni jotain pieleen, ja sanoi sen v-sanan... Miten tuollaista täysuhmaikäistä vauvaa komennetaan? Ja tottakai osaa kaikki temput miten saa aikuiset nauramaan.