Lue keskustelun säännöt.
Millaisten ihmisten lapset ei harrasta mitään?
15.01.2011 |
Mitä se kertoo vanhemmista, jos lapsilla ei ole mitään harrastuksia? Ovatko laiskoja vai muuten eivät jaksa kiinnostua lapsistaan?
Kommentit (125)
Lapset saivat itse valita lajin. Toinen pelaa sitten innoissaan ringetteä 3 krt/vko. Nuorempi jumpassa 3 krt/vko. Molemmat käyvät innoissaan harrastuksissaan.
Kuopukselle en halunnut mitään harrastusta, kun on vasta päiväkoti-iässä, mutta hänellä oli kova into päästä luistelemaan ja niin hän sitten käy sunnuntaisin isänsä kanssa luistelukoulussa. Mun mielestä pieni lapsi ei tarvitse harrastuksia, jos on päivät hoidossa. On tervettä rauhoittua kotona iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole itse harrastanut mitään ohjattua kovin pitkään. Pianoa soitin vuoden, en sitten 9-vuotiaana enää halunnut jatkaa. Muutaman kerran kokeilin jotain urheiluharrastuksia kaverien kanssa, mutta en oikein syttynyt niillekään. Sen sijaan luin paljon kirjoja ja leikin kaverien kanssa pihalla. Kirjekavereita mulla oli. Luonteeltani en ollut enkä ole mikään uusien asioiden ja ihmisten ystävä, vaan aika rauhallinen ja tuttujen kuvioiden kanssa viihtyvä.
Nyt aikuisena voin sanoa harrastuksikseni edelleen lukemisen, postcrossaamisen (kansainvälistä postikorttivaihtoa netissä) ja leffat, joista tykkään kirjoittaa arviot FB:iin.
Ei kuulosta paljolta. Kuitenkin olen ihan terve, normaalipainoinen, 2 ällän ja kolmen een ylioppilas ja sairaanhoitaja AMK.
Lapseni näyttää luonteeltaan tulevan minuun. Harrastuksia ei ole vielä, koska ikää on vasta 5, jotain liikuntaharrastusta uimakoulun lisäksi pyritään lähivuosina pojalle tarjoamaan. Toisaalta en aio pakottaa vaan kannustaa, jos poika kiinnostusta osoittaa. Mielekkäät asiat ja kiireetön, suorittamispaineeton lapsuus ja nuoruus on niin tärkeitä.
jääkiekkoporukoissa kaljoitellaan jo ala-ikäisinä. Nuuska on myös erittäin suosittua:)
Nimim. sivusta seurannut monen nuoren jääkiekkoilijan elämää, joiden äidit on innoissaan kun sillä suojelevat poikiaan pahoilta teiltä.
Ne kisamatkat on aika rajuja...
Vitsi mulla ja miehellä on sitten aina mennyt surkeasti. Mies on harrastanut mm. lintuja, lenkkeilyä ja kitaransoittoa (ei koskaan käynyt tunneilla), minä uimista, valokuvausta ja käsitöitä.
Juoksen 70-100km viikossa, käyn säännöllisesti uimassa ja hiihdän ja harrastan retkiluistelua.
Mutta ei, nehän ei oo oikeeta harrastusta kun en käy bodypumpissa ja zumbassa:D
Vitsi mulla ja miehellä on sitten aina mennyt surkeasti. Mies on harrastanut mm. lintuja, lenkkeilyä ja kitaransoittoa (ei koskaan käynyt tunneilla), minä uimista, valokuvausta ja käsitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä päinvastoin! Ei siinä harrastusrumbassa paljon ehdi lapsen kanssa keskustella. Yhdessäolo on tärkeämpää kuin se miten paljon lapsi harrastaa.
kertoo siitä, että se vähä yhteinen aika joka arki-illassa on, vietetään mieluummin toistemme seurassa kuin että lapset olisivat joittenkin ohjaajien niskoilla.
En mielestäni ole laiska enkä lapsista kiinnostumaton, koska yhdessä joko vain olemme ja nautimme toistemme seurasta tai sitten harrastamme yhdessä (uinti, pyöräily,hiihto,luistelu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja saamattomia
lapsiani harrastuksissa. Ehkä saan enemmänkin kun perhesuhteet ja välit mieheen on kunnossa kun emme ole siinä kuljetusoravanpyörässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos lapsi ei harrasta mitään, on suuri riski, että hänestä tulee normaali ihminen."
Kirsi Kunnakselta puolestaan kysyttiin, mitä hän teki lasten kanssa ja hän sanoi: ei mitään, juteltiin ja syötiin voileipiä. Näinpä, olisiko Syrjän veljeksistä tullut muusikoita ja Eppu Normaalia ikinä syntynyt, jos runoilija-äiti olisi roudannut näitä veren maku suussa harrastuksiin sen sijaan, että lapset saivat lukea ja tehdä mitä halusivat vapaa-ajallaan.
Anja Snellman on sanonut, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hän olisi syntynyt nykyvanhemmille, jotka kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin eikä lapsilla ole ikinä tilaa vain olla ja käyttää omaa luovuuttaan.
"Jos lapsi ei harrasta mitään, on suuri riski, että hänestä tulee normaali ihminen."
Kirsi Kunnakselta puolestaan kysyttiin, mitä hän teki lasten kanssa ja hän sanoi: ei mitään, juteltiin ja syötiin voileipiä. Näinpä, olisiko Syrjän veljeksistä tullut muusikoita ja Eppu Normaalia ikinä syntynyt, jos runoilija-äiti olisi roudannut näitä veren maku suussa harrastuksiin sen sijaan, että lapset saivat lukea ja tehdä mitä halusivat vapaa-ajallaan.
Anja Snellman on sanonut, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hän olisi syntynyt nykyvanhemmille, jotka kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin eikä lapsilla ole ikinä tilaa vain olla ja käyttää omaa luovuuttaan.
Niin ja katsokaapa esimerkiksi Harri Ollia, on hyvä esimerkki siitä, mihin vanhempien kunnianhimo voi pahimmillaan johtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos lapsi ei harrasta mitään, on suuri riski, että hänestä tulee normaali ihminen." Kirsi Kunnakselta puolestaan kysyttiin, mitä hän teki lasten kanssa ja hän sanoi: ei mitään, juteltiin ja syötiin voileipiä. Näinpä, olisiko Syrjän veljeksistä tullut muusikoita ja Eppu Normaalia ikinä syntynyt, jos runoilija-äiti olisi roudannut näitä veren maku suussa harrastuksiin sen sijaan, että lapset saivat lukea ja tehdä mitä halusivat vapaa-ajallaan. Anja Snellman on sanonut, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hän olisi syntynyt nykyvanhemmille, jotka kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin eikä lapsilla ole ikinä tilaa vain olla ja käyttää omaa luovuuttaan.
Niin ja katsokaapa esimerkiksi Harri Ollia, on hyvä esimerkki siitä, mihin vanhempien kunnianhimo voi pahimmillaan johtaa...
Minusta näissäkin jutuissa pitää kuunnella sitä lasta. Jos se lapsi nyt välttämättä tykkää käydä joka harrastuksessa mitä löytyy niin miksipäs ei (kohtuuden rajoissa). Mutta ei siinäkään mitään vikaa ole, jos lapsi haluaa tehdä jotain luovempaa kotosalla. Kaikki lapset eivät vain lusmuile koneella tai tv:n ääressä vaan todellakin puuhaavat jotain kehittävää jatkuvasti!
meilläkään toinen poika suostu harrastamaan mitään, on nyt 12v. On kyllä jonkin aikaa käynyt pienempänä capoeirassa, sirkuskoulussa ja pianotunneilla, muttei kertakaikkiaan tykkää ohjatusta harrastuksesta. Kotona kavereiden kanssa puuhastelee, leikkii roolipelejä, kerää kiviä, piirtää sarjakuvia ym. On tosi luova ja mielikuvitusrikas poika, joten en ole pakottanut harrastamaan. Nuorempi taas harrasti 3v uintia, vuoden karatea, nyt parkouria ja ehti capoeirassakin vuoden käymään. Harrastus siis vaihdellut, mutta aina halunnut jossain käydä. Lisäksi itse opetan molempia soittamaan pianoa.
Kuljettaa kyllä jaksan siitä ei todellakaan ole kyse ja aina olen kanustanut ja houkutellut hankkimaan harrastuksen ja esitellyt eri mahdollisuuksia ja innostanut, muttei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro vanhemmista mitään. Mulla on kaksi sisarusta ja meistä kolmesta kaksi harrasti paljon ja aktiivisesti. Kolmas taas ei pitänyt ohjatuista harrastuksista, joten jokusia kokeiluita lukuunottamatta ei sitten harrastanut "mitään". Toki hänellä oli omat kiinnostuksen kohteensa, mutta ei sellaisia, joista olisi voinut sanoa, että käy jossain harrastuksessa ja veli inhosikin sellaisia, jotka kyselivät harrastaako tämä jalkapalloa vai mitä ja vastasi aina näille, ettei harrasta mitään.
Mitä tämä kertoo vanhemmistamme? Varmaan sen, että he kykenivät kuuntelemaan meitä lapsia ja tukemaan meidän kunkin vahvuuksia ja luonnetta antamalla mahdollisuuden harrastaa ja tehdä kullekin sopivia juttuja eivätkä yrittäneet tunkea meitä kaikkia samaan "oikean ja hyvän lapsen" muottiin, jotta kummastelevat ulkopuoliset olisivat olleet tyytyväisiä.
mutta harrastaa kotona:
- tietokonepelejä
- kirjojen lukemista erikoistunut Aku Ankkoihin
- musiikin kuuntelua tällä hetkellä menossa Metallica-kausi
- piirtämistä erikoisalana erilaiset pyssyt, kopioi niistä kuvia netistä ja piirtää tarkkoja kopioita
- elokuvien katselua, siinä menossa avaruuskausi eli juuri katseltu star trekkejä useita kausia (sai joululahjaksi)
- myös pienoismallien kokoaminen on harrastuksena, yleensä jotain sotakoneita nekin laivoja, lentokoneita, helikoptereita jne
Aika paljon harrastuksia hänellä. Miten ehtisikään muuta, kun pitää läksytkin hoitaa.
lapsi ei harrasta "kodin ulkopuolella". Meidän perhe touhuaa yhdessä, lepää riittävästi ja malttaa odottaa, josko lapsi joskus löytäisi oman juttunsa.
Meillä vanhemmilla ei ole pätemisen tarvetta.
Mielestäni lapsille riittää päivähoito ja naapurin lasten kanssa leikkiminen. Myöhemmin voivat toki valita sellaiset harrastukset kuin haluavat.
Ollaan kokeiltu vaikka mitä urheilulajeja, mutta tyttö ei innostu :(
Millä pakotat 9-vuotiaan mihinkään ilman että pilaa sitten mököttämisellään muidenkin harrastuskerrat?
On muka vain ne veren maku suussa, 6/vko harkkoihin lapsensa roudaavat ja sitten ne, jotka eivät vie mihinkään. Suurin osa lapsista varmaan harrastaa ihan sopivasti (kerran pari viikossa) ja aikaa jää siis oleilulle ja omille touhuillekin (kuten vaikka nyt Eppu Normaalilla ja Anja Snellmanilla jäi lapsena).
Meillä tyttö käy 45min viikossa muskarissa ja 45min tanssitunnilla. Monta tuntia jää päivässä silti aikaa oleilulle, leikille, voileipien syömiselle, juttelulle. Ja lapsi nauttii harrastuksistaan!
että se riemu kulkee mukana koko elämän. Lajilla ei ole väliä, saa tehdä sitä mistä pitää.
Tosin, jos haluaa aloittaa uuden harrastuksen, niin rajana on, että pari kertaa voi koittaa ja sitten pitää päättää, haluaako jatkaa. Kun harrastus on maksettu, niin kausi käydään loppuun ja sen jälkeen saa taas vaihtaa.
Tyttöni puhui joku aika sitten, että lopettaa rakkaan harrastuksensa, joukkuevoimistelun. Ajattelin, että on jo väsynyt, koska joulu oli tulossa. Annoin hänelle aikaa miettiä asiaa ja nyt kun koulu ja kausi on alkanut, menee taas innolla harrastamaan.
Ei pidä antaa periksi liian helpolla. Se on asia, minkä haluan lapselleni opettaa. Ja totta on, että toiset haluavat harrastaa yksin. Itsestäni on tosi hienoa, että kumpikin lapseni haluaa harrastaa joukkuelajia. Mieletöntä oppia ihan vaan elämää varten :)