Millaisten ihmisten lapset ei harrasta mitään?

Harrastuksiin tarvitse välttämättä viedä. Harrastaa voi kotonakin tai lapsi voi kulkea harrastuksiin itse. Ei kaikkia harrastuksia tarvitse vanhempien kytätä vieressä, eikä niistä tarvitse olla juoksevia kuukausikuluja että ne olisivat "hyväksyttyjä" ja ainoita oikeita lapselle. On niin monia tapoja harrastaa.

Onko sulle koskaan tullut pieneen tyhmään päähäsi sellainen ajatus?

Poika kokeillut jalkapalloa, sirkuskoulua ja luistelua.

Tarjottu on näyttelykerhoa, taidekerhoa, temppujumppaa, hip hop ryhmää, yleisurheilua, partiota ja aina vastaus on ei.

Muuten meillä ei ole autoa ja silti jaksoin viedä pojan bussilla harrastuksiin.

Uimakouluun menisi, mutta arpaonni ei suosi.

Poika kohta 7v.

Tarviiko aina lähteä syylistämään vanhempia, kun tiedän ettei moni muukaan halua harrastaa mitään.

keino joillekin vanhemmille päteä, että kuinka paljon lapset harrastaakaan ja kuinka paljon aikaa ja rahaa kuluu jne.

Meillä on kaksi murkkua jotka eivät ole ohjatuista harrastuksista tykänneet, mutta eivät myöskään polta, ryyppää ja hillu kaupungilla pahemmista jutuista puhumattakaan.

Minusta olisi ihan kauheaa jos illat ja viikonloput kuluisi jossain harrastuksissa, kun lapsia useampia niin harvoin olisi koko perhe koossa:( Sitten vielä pitäisi koulu ja läksyt hoitaa, missä välissä se vapaa-aika?

Joillekin voi tulla harrastuksesta ammatti (en nyt ymmärrä miten se tulevaisuus tähän liittyisi muuten?), mutta esim. miehelläni se lähti omaehtoisesta musiikin harrastamisesta ja on aikuisena itseoppinut ammattimuusikko ja oman alansa huippuja. Tärkeintä löytää se oma juttu/juttuja joka voi olla jotain ihan muuta kuin mihin kunnianhimoiset vanhemmat väkisin raahaa. Esim. luovuus ei kehity jos ei sille anna aikaa ja tilaa, jos elämä on aikataulutettu jopa niitä viikonloppuja myöten.

Eivät myöskään ole kiinnostuneita lapsen tulevaisuudesta!!

Tämä tarkoittaa nyt vanhempia, jotka eivät myöskään itse liiku lastensa kanssa.

Itse olen yh ja silti lapsillani on harrastuksia. Kuljettaminen on puuduttavaa ja aikaa vievää. Minä ajattelen tulevaa murkkuikää, toivon, että harrastukset pitäisivät heidät oikeilla teillä tuossa pahassa mylleryksessä :)

tv kolmen lapsen käytännön yh, jonka illat kuluu jumppasalien ja urheilukenttien laidalla kesät talvet ja viikonloput kisoissa ja turnauksissa. Enkä voi käsittää niitä vanhempia jotka valittaa yhden lapsen kuskaamisista jos on auto käytössä!!!

Olisiko kannustuksen puutetta, jos lapset eivät innostu mistään harrastuksesta? lapsi vaistoaa helposti sen, että vanhemmat pitävät esim. liikunta- ja musiikkiharrastuksia hyvänä ajanvietteenä. Sen sijaan jos kotona ollaan sitä mieltä, että kodin ulkopuoliset harrastukset eivät ole tarpeellisia, vaisoaa lapsi tämänkin.



Itse olen vienyt omat mukulani jo pienenä sekä liikunta- että taideharrastusten pariin, koska haluan lapsilleni parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen. Sekä liikunta että taide on tutkitusti hyväksi lapsen kehittyville aivoille ja esim karkea- ha jienomotoriikan kehittyminen edesauttaa koulumenestystä, mikä taas luo pohjaa paremmalle aikuisuudelle.

Olisiko kannustuksen puutetta, jos lapset eivät innostu mistään harrastuksesta? lapsi vaistoaa helposti sen, että vanhemmat pitävät esim. liikunta- ja musiikkiharrastuksia hyvänä ajanvietteenä. Sen sijaan jos kotona ollaan sitä mieltä, että kodin ulkopuoliset harrastukset eivät ole tarpeellisia, vaisoaa lapsi tämänkin.



Itse olen vienyt omat mukulani jo pienenä sekä liikunta- että taideharrastusten pariin, koska haluan lapsilleni parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen. Sekä liikunta että taide on tutkitusti hyväksi lapsen kehittyville aivoille ja esim karkea- ha jienomotoriikan kehittyminen edesauttaa koulumenestystä, mikä taas luo pohjaa paremmalle aikuisuudelle.

Olisiko kannustuksen puutetta, jos lapset eivät innostu mistään harrastuksesta? lapsi vaistoaa helposti sen, että vanhemmat pitävät esim. liikunta- ja musiikkiharrastuksia hyvänä ajanvietteenä. Sen sijaan jos kotona ollaan sitä mieltä, että kodin ulkopuoliset harrastukset eivät ole tarpeellisia, vaisoaa lapsi tämänkin.

Itse olen vienyt omat mukulani jo pienenä sekä liikunta- että taideharrastusten pariin, koska haluan lapsilleni parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen. Sekä liikunta että taide on tutkitusti hyväksi lapsen kehittyville aivoille ja esim karkea- ha jienomotoriikan kehittyminen edesauttaa koulumenestystä, mikä taas luo pohjaa paremmalle aikuisuudelle.

Ovat ujoja ja arkoja ja erityislapsi toinen, ja olen yh... Yhdessä käydään uimassa, luistelemassa ja kavereiden kanssa isompi käy leikkipuistossa ja kylässä jne ja kotona on soittimia, opettelevat omatoimisesti niiden kanssa, ja laulavat karaokea siinä missä aikuisetkin. Kotona tehdään yhdessä ruokaa, piirrellään askarrellaan ja luetaan ja pelataan kortti- ja lautapelejä ja vaan leikitään,

pelataan pleikkaakin. Lapset saa harrastaa sitten kun haluavat itse mennä omineen.

Osaavat nytkin uida ihan itse opitusti, ja myös laskettelua treenataan. Eivät vaan tykkää ohjatusta toiminnasta, saavat siitä yliannostuksen jo koulussa ja päiväkodissa.



Olen hyvätuloinen, asun kaupungissa ja en tarvitse lasten harrastuksia pönkittääkseni omaa egoani. ;) Enkä halua heistä ammattiurheilijoita.

eli kouluikään mennessä yksikään lapsista ei ollut innostunut ohjatuista urheiluharrastuksista, jotka perustuvat kilpailemiseen tai esiintymiseen. Ja kun vanhemmillakaan ei ole mitään tarvetta päteä lasten kautta ja kaikki pidämme rauhallisesta kotielämästä niin tässä ollaan.



Alle kouluikäisille oli vielä tarjolla touhuamiseen ja hauskanpitoon perustuvia temppujumppia ja koko perheen urheilukerhoja. Isoissa kaupungeissa on isoillekin ehkä enemmän harrastustarjontaa, mutta meillä päin ei ole löytynyt mieleistä. Emme myöskään ole mistään asiasta niin innostuneita, että perustaisimme omaa harrastusseuraa. Aktiivisuuden puutteesta sekään ei mielestäni kerro, koska puuhasin mukana mm vauvojen ja äitien kerhossa, kun omat lapseni olivat pieniä ja kaipasin seuraa.



Kukaan perheessämme ei ole kärsinyt tilanteesta. Arki on mukavan mutkatonta ja kiireetöntä. Lapset ehtivät tavata kavereitaan ja monta kivaa asiaa voidaan tehdä tuosta vaan suunnittelematta, kun aika kerran on. Vanhin lapsi löysi kavereiden kautta harrastuksen vasta 11-vuotiaana ja tarvittaessa ollaan kyllä kuljetettu (yleensä vaan ei tarvitse)



Ja tämä vain omasta perheestämme. Mielestäni on hyvä juttu että niille innokkaille löytyy monenlaista harrastusmahdollisuutta :)

Isäni oli esimiestehtävissä ja äitini kotiäiti, kenellä olisi ollut aikaa kuskata.



Inhosin vain niitä juttuja ja ahdistuin kun äitini pakotti minut moniin harrastuksiin.



Lopetin kaikki kun alkoi murrosikä ja sain itse päättää.



Nyt aikuisena edelleen inhoan ryhmäharrastuksia. Olen yksinharrastaja ja tykkään tehdä lempipuuhani yksin.



Älkää pakottako niitä lapsianne harrastuksiin. Lapsikin on oma persoonansa, eikä hänen tehtävä ole kiillottaa äidin kruunua. Vanhempien on tehtävä se ihan omilla jutuillaan jos haluavat toisten silmissä näyttää paremmalta.

Itse en patista lapsia harrastusten pariin.

Ovat joskus osallistuneet johonkin ohjattuun toimintaan urheiluseuroissa, mutta itse ovat halunneet lopettaa sen jossain vaiheessa.



Ja millaisiako me sitten olemme? Ihan tavallinen 3 lapsinen lapsiperhe. Meillä on perheenä aktiivinen sosiaalinen elämä ja tapaamme ystäviä viikottain ainakin kerran tai pari, lisäksi vielä läheiset välit sukulaisiin ja vierailua puolin ja toisin. Lasten kanssa käymme uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, pyäräilemässä, pulkkamäessä, puistoissa jne. Omalla pihalla mies pelaa lasten kanssa sählä, jalkapalloa tms.



Miksi pilaisimme mukavan arjen sillä, että lasten on pakko harrastaa ja niihin menisi kaikki vapaa-aika?

Onko sulle koskaan tullut pieneen tyhmään päähäsi sellainen ajatus?

Tarviiko aina lähteä syylistämään vanhempia, kun tiedän ettei moni muukaan halua harrastaa mitään.

Esitin kysymyksen ihan saadakseni mielipiteitä/kuulla mitä ihmiset ajattalee ja millä perusteilla vanhempia leimataan. Mielenkiintoista lukea vastauksia.

t. ap

epäsosiaalisia ja jopa sossun luukulta rahaa hakevia paskiaisia.

mutta töissä kyllä käyn ja itse lapseni elätän..Laiska varmaan olen, mutta en pullero kuten joku tuolla sanoi..lapsilla ei liikuntaharrastuksia..

Ovat ujoja ja arkoja ja erityislapsi toinen, ja olen yh... Yhdessä käydään uimassa, luistelemassa ja kavereiden kanssa isompi käy leikkipuistossa ja kylässä jne ja kotona on soittimia, opettelevat omatoimisesti niiden kanssa, ja laulavat karaokea siinä missä aikuisetkin. Kotona tehdään yhdessä ruokaa, piirrellään askarrellaan ja luetaan ja pelataan kortti- ja lautapelejä ja vaan leikitään,

pelataan pleikkaakin. Lapset saa harrastaa sitten kun haluavat itse mennä omineen.

Osaavat nytkin uida ihan itse opitusti, ja myös laskettelua treenataan. Eivät vaan tykkää ohjatusta toiminnasta, saavat siitä yliannostuksen jo koulussa ja päiväkodissa.

Olen hyvätuloinen, asun kaupungissa ja en tarvitse lasten harrastuksia pönkittääkseni omaa egoani. ;) Enkä halua heistä ammattiurheilijoita.

Harrastavatkin lapset puuhailevat vapaa-aikanaan ihan noita samoja juttuja. Mutta lisäksi saavat (yleensä) ammattitaitoista ohjausta jossakin erityislajissa tai taidossa. Nämä taidot ovat usein sellaisia, mitä on todella vaikea kotona itsekseen oppia. Esim. joukkueurheilu, klassinen baletti, instrumenttiopinnot.

Itse pidän sellaisia vanhempia vähän outoina, jotka eivät aktiivisesti kannusta ja vie lasta harrastuksiin. Oman suppean kokemukseni perusteella kaikki tuntemani elämässään hyvin pärjänneet ihmiset ovat olleet ohjatuissa harrastuksissa lapsina.

Minä olisin kyllä enemmän huolissani, jos joku olisi sitä mieltä että alle 4-vuotiaankin pitäisi pitkien hoitopäivien lisäksi käydä harrastuksissa...

loistavasti kuvasi itsestään, ja näyttää vahvasti siltä ettei poikanikaan ole. (pienemmästä en tosin vielä tiedä)



Poika kyllä tykkää tehdä kaikenlaista, käy isänsä kanssa uimahallissa, kavereitten kanssa leikkimässä, luistelusta pitää ja tykkää rakennella kaikenlaista, ja nyt on innostunut lukemisesta.



Mutta ilmeisesti tykkää tehdä niitä omaan tahtiinsa, eikä mitenkään sidotusti (kuten en minäkään, minua sitovat harrastukset vain ahdistivat, jo lapsena)



Poika on kyllä kokeillut erilaisia harrastuksia, mm. jalkapalloa pelasi yhden kesän, kokkikurssin kävi ja 4h-kerhossa myös, sen tosin lopetti jo heti kerran jälkeen, eikä ole ollut mitenkään innokkaana lähdössä noihin muihinkaan harrastuksiin.



Usein olen kysynyt, haluaako/kiinnostaako häntä jokin harrastus, vastaus on että ei.



Enkä pakota.

missä jääkaapin oveen on laitettu kalenteri, että kuka pitää viedä milloinkin mihinkin paikkaan.

Onhan toki se kuljetusmatka, mutta perheen yhteinen aika on aika vähissä.

Minä taas tunnen montakin menestynyttä ihmistä, jotka eivät ole kulkeneet ohjatuissa harrastuksissa.

Me liikumme varmaan erilaisissa piireissä

Ovat ujoja ja arkoja ja erityislapsi toinen, ja olen yh... Yhdessä käydään uimassa, luistelemassa ja kavereiden kanssa isompi käy leikkipuistossa ja kylässä jne ja kotona on soittimia, opettelevat omatoimisesti niiden kanssa, ja laulavat karaokea siinä missä aikuisetkin. Kotona tehdään yhdessä ruokaa, piirrellään askarrellaan ja luetaan ja pelataan kortti- ja lautapelejä ja vaan leikitään,

pelataan pleikkaakin. Lapset saa harrastaa sitten kun haluavat itse mennä omineen.

Osaavat nytkin uida ihan itse opitusti, ja myös laskettelua treenataan. Eivät vaan tykkää ohjatusta toiminnasta, saavat siitä yliannostuksen jo koulussa ja päiväkodissa.

Olen hyvätuloinen, asun kaupungissa ja en tarvitse lasten harrastuksia pönkittääkseni omaa egoani. ;) Enkä halua heistä ammattiurheilijoita.

Harrastavatkin lapset puuhailevat vapaa-aikanaan ihan noita samoja juttuja. Mutta lisäksi saavat (yleensä) ammattitaitoista ohjausta jossakin erityislajissa tai taidossa. Nämä taidot ovat usein sellaisia, mitä on todella vaikea kotona itsekseen oppia. Esim. joukkueurheilu, klassinen baletti, instrumenttiopinnot.

Itse pidän sellaisia vanhempia vähän outoina, jotka eivät aktiivisesti kannusta ja vie lasta harrastuksiin. Oman suppean kokemukseni perusteella kaikki tuntemani elämässään hyvin pärjänneet ihmiset ovat olleet ohjatuissa harrastuksissa lapsina.

mutta ovat aina halunneet harrastaa eli kulkea OHJATUISSA harrasteissa kovin vähän... Aikaisemmin surin asiaa, mutta en enää!!



Meidän lapsilla ei ole mitään tarvetta kulkea missään urheiluseuroissa. Poikani yritti käydä, mutta sanoi ettei saanut siitä mitään irti. Kuvataidekerhossa kävi puoli vuotta mutta ei pitänyt siitä yhtään!



Nuoremman pojan kanssa kävin vuoden verran äiti-lapsi -jumpassa. Siitä taisi pitää äiti enemmän:).



Ja juuri kuten joku kirjoitti: meidän lapset ovat myös ujoja, eivät kaipaa mihinkään ihmisjoukkoihin pätemään, eivät halua huomiota.



Kaikki lapseni osaavat soittaa pianoa. Mieheni on muusikko ja on opettanut heitä soittamaan ihan pienestä pitäen. 4-vuotiaamme on lahjakkain ja osaa jo 'pimputella' säveliä päästään pianolla:).



10-vuotiaalla tuntuu silti olevan jatkuvasti tekemistä: nytkin lukee Titanicista kertovaa kirjaa.



Perheen yhteinen harrastus ovat jenkkiautot. Pojat ja isä rassaavat autoja ja kesisin käymme tapaamisissa jne.



Liikumme todella paljon perheenä. Retkellä käymme varmaan joka viikonloppu!



***

Minusta meillä on hyvä elämä vaikka kukaan ei "harrasta" mitään. Perheenä vietämme varmasti enemmän aikaa yhdessä kuin useimmat perheet yleensä.



Minusta ei ole yhtään kadehdittavaa katsella niiden perheiden touhuja joissa lapsille haalitaan useita harrastuksia eikä koskaan vietetä aikaa yhdessä perheenä. Toki jos lapset välttämättä HALUAVAT mutta pitäähän aikaa olla vain olemiselle ja kavereiden kanssa pitää ehtiä olla?



Minulla eräs tuttavaperhe jonka äitiä en enää koskaan näe, koska hän ei ehdi tehdä muuta kuin olla töissä -> kotiin ruokaa laittamaan -> viemään lapsia harrastuksiin. Kadehdittavaako?

pienestä pitäen. Niistä 2 on työtöntä ja kalja maistuu. 1 töissä ja kalja maistuu hänellekin. Kukaan ei harrasta enää liikuntaa, eikä muuta. Ovat kuulemma saaneet tarpeeksi.



Poikani luokkakaveria on kuskattu pelaamassa jalkapalloa ja jääkiekkoa koko lapsuusikänsä. Keskiarvo koulussa on tällä hetkellä 5.5 ja on menossa koulukuraattorille keskustelemaan ongelmistaan.



Tätini kehui aina, kuinka hänen lapsensa soittivat pianoa ja pelasivat jalkapalloa ja harrastivat yleisurheilua. Tyttö huonopalkkainen yh, ylipainoa ja vetää tupakkaa. Pojat duunarialan hommissa, toinen eronnut ja kalja maistuu ja ylipainoinen, toinen lukenut akateemisen ammatin, mutta työttömänä. Kukaan heistä ei enää harrasta mitään.

kun toinen lapsi haluaa kaikkiin harrastuksiin mitä maailma tarjoaa ja toinen ei haluaisi mihinkään.

Vastahakoinen 7 v käy kuitenkin koulun liikuntakerhossa ja isä-poika sählyssä, niihin hän suostuu menemään.

Innokas 4,5 käy kahdessa harrastuksessa, vaikka haluaisi kolmannenkin.

Et silleen.

Molemmilla vakituinen työ kohtuullisen hyvällä palkalla. Ei ryypätä, käyttäydytään siivosti. Asutaan omassa talossa.



Meidän lapsilla tuntuu olevan koulun käynnin lisäksi niin paljon puuhaa, etten oikein ymmärrä mihin väliin sitä ohjatun harrastuksen pistäisi.