Millaisten ihmisten lapset ei harrasta mitään?

ei vielä harrasta ohjatusti. Ekalla luokalla varmaan alkaa harrastukse tuolla isommalla. Ei ole vielä hinkunut mihinkään. Hiihtoa ja luistelua kyllä harrastaa itsenäisesti ja kerran viikossa leivotaan yhdessä.

tämän päivän harrastushössötys on mennyt siihen että jos et jo synnärillä päde harrastamalla niin katotaan kieroon..epävarmat äidit raahaavat lapsia yötä päivää ympäri kyliä jos vaikka mihin.huhhuh!!mä en.kun olin lapsi,en ollut mitenkään aktiivi harrastaja.soitin pianoa,kävin 4h-kerhossa,kaverit oli tärkeitä.luisteltiin hiihdettiin leikittiin lumessa vielä teininä ja kivaa oli.siskoni oli taas super aktiivi.harrastuksia piti olla vaik mitä.en kerro kumpi meistä luki itsensä ylioppilaaksi ja hyvän ammatin ja toimii nykyään yrittäjänä,menestyvänä sellaisena....oma 11 v poikani ei harrasta mitään.ei kiinnosta kun kävelee 6 km päiväss koulumatkat ei tarvi ohjattua liikuntaa.meiltä löytyy piano kitaroita rummut..niitä soitellaan kun huvittaa.lapseni rakastaa legoja,keskittyy tuntikausia rakennellessaan niistä,kavereitten kanssa myös puuhastelee, meille kun saa aina tulla.pojalla ei minkäänlaista halua lorvailla kylillä eikä maistella kaljaa tai tupakkia,eikä niitä maistele meillä aikusetkaan.liikumme paljon,katotaan leffoja,matkustellaan,käymme seurakunnassa aktiivisesti,pienenä en pakottanut edes pyhäkouluun.kuolu menee hyvin,rauhallinen ihana lapsi.en ymmärrä miten hän menestyisi paremmin elmässään esim.pelaamalla jalkapalloa(katsellen vanhempien kännäilyä seuramatkoilla)tai käyden karatessa(oppien purkamaan vihaansa vastaantulijoihin)...kyllä se on kodin ilmapiiri mikä lasta kantaa,ei harrastukset.valitettavasti työssäni kuulen satoja kertomuksia näistä ammattilaisista jotka kiroilevat kentän laidalla ,auttaen näin lasta kehittymään.. toivoisin että jokaisen lapsen persoona otettaisiin huomioon,jokainen kun on erilainen,ja vanhemmat olkoot ylpeitä jos viihtyvät kotona!!!

kavereita ja järkevää tekemistä muutenkin. Liikauntaa kauden mukaan ym muuta mukavaa.

Siellä on tosi paljon lapsia, jotka ei harrasta mitään.



Hyvin aktiivisia ja lapsiaan vaalivia vanhempia on näillä lapsilla.

joiden kolmesta lapsesta kaksi harrastaa ja kolmas ei harrasta mitään.

jotka luottavat lastensa omaan mielikuvitukseen ja ovat lastensa kanssa. Lapsilla on kavereita ja leikkejä ja seikkailuja.

Ap tarkoittaa varmaan jotain ohjattuja harrastuksia.

Meidän esikoinen harrastaa mm lukemista ja piirtämistä, mutta kun se ei ole "ohjattua" vaan tapahtuu kotona, niin onko se oikea "harrastus"?

enimmäkseen mökkeilyä. Kuten myös me vanhemmat. Koko perheen yhteinen harrastus. On halonhakkuuta, pikkuremontteja, seurapelejä, uintia, kalastusta, hiihtoa, moottorikelkkailua jne. Mitä muuta tarvitsee?

epäsosiaalisia ja jopa sossun luukulta rahaa hakevia paskiaisia.[/i

Päinvastoin, vaikka hoitovapaiden aikana pienet tulot, silti omilla aina pärjätty. Meidän lapsemme ovat alkaneet harrastaa molemmat vasta 4-v. ylös päin. Siihen asti kotona puuhastelu vanhempien kanssa riittänyt. Esikoinen kävi vähän aikaa muskarissa äidin kanssa pienempänä. Muuten meille on riittänyt yksi harrastus/vko.

Ihan jo siitäkin syystä, että lapsen täytyy saada myös levätä ja rentoutua omassa kodissaan päiväkotipäivän jälkeen.

Itse olen ollut perheestä, jossa harrastuksia oli joka ilta: minut haluttiin ennemmin työntää pois jaloista, kun kanssani viettää aikaa. Sitten alkoi sairastelukierre ja lääkäri sanoi vanhemmilleni, että lapsen täytyy saada levätä ja rentoutua myös, ettei keskushermoston kehitykselle ja kasvulle muutenkaan ole hyväksi jatkuva paikasta toiseen rahtautuminen. Että vanhemman tehtävä on myös valvoa, ettei harrastuksia ole liikaa ja lapsi jaksaa!

"Jos lapsi ei harrasta mitään, on suuri riski, että hänestä tulee normaali ihminen."

Kirsi Kunnakselta puolestaan kysyttiin, mitä hän teki lasten kanssa ja hän sanoi: ei mitään, juteltiin ja syötiin voileipiä. Näinpä, olisiko Syrjän veljeksistä tullut muusikoita ja Eppu Normaalia ikinä syntynyt, jos runoilija-äiti olisi roudannut näitä veren maku suussa harrastuksiin sen sijaan, että lapset saivat lukea ja tehdä mitä halusivat vapaa-ajallaan.

Anja Snellman on sanonut, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hän olisi syntynyt nykyvanhemmille, jotka kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin eikä lapsilla ole ikinä tilaa vain olla ja käyttää omaa luovuuttaan.

Mun kaveripiirissä lapsena ei juurikaan "harrastettu" mitään. Joku onneton kyllä raahattiin johonkin kielikylpybalettiin, mutta me muut leikittiin ja keksittiin omia juttuja. Osattiin liikkua ilman ohjausta, keksiä ja ajatella. Ja selvittää omat riitamme itse. Samaa "kulttuuria" olen yrittänyt välittää omille lapsilleni.

Vanhemmat ovat toki voineet yrittää laittaa lapsiaan harrastuksiin, mutta ei pidä unohtaa että harrastus ei ole mukavaa ajanvietettä lapselle. Itse harrastin karatea 3 vuotta, olen 15 ja voin sanoa suoraan että se oli perseestä.

(Voin olla tietenkin mielenvikainen, en tiiä.)

epäsosiaalisia ja jopa sossun luukulta rahaa hakevia paskiaisia.

Ei olla laiskoja, mutta töitä ei vaan aina ole, oman alan töitä ei enää koskaan miehelle :( Minä olen hoitovapaalla.

Meillä on paljon ystäviä ja perhettä.

Lapsella kolme harrastusta, jokaisena arkipäivänä jotkut treenit :P

Lapsi voi olla niin ujo, että ei halua mennä vieraaseen porukkaan.



Myös kotona voi "harrastaa". Mä esim. lapsena luin kirjoja ja kyllä se ihan harrastuksesta kävi. Kotona voi myös piirtää, maalata tai kirjoittaa.

lapset eivät halua harrastaa ja hullua siihen on pakottaa! Oma 9v lapseni kokeili monenlaista erilaista harrastusta, en ole mihinkään pakottanut. On saanut lopettaa, jos ei ole tykännyt. Nyt hän on käynyt yli vuoden partiossa ja siitä tykkää kovasti. 6v:mme haluaisi jotain vauhdikasta ja nyt kokeilee yhtä lajia, josta näyttää tykkäävän. Vajaa 4v:mme on innokas jumppaaja, joten käy sitten jumpassa. Minä kuletan mielelläni sellaisiin harrastuksiin, joista lapset tykkää. Hyödynnän itse lasten harrastuksissa viettämän ajan käymällä itse odotellessani lenkillä. Yhden lapsen kanssa minulla on jumppa yhtä aikaa läheisellä koululla, joten kuljemme yhtä matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Anja Snellman on sanonut, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hän olisi syntynyt nykyvanhemmille, jotka kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin eikä lapsilla ole ikinä tilaa vain olla ja käyttää omaa luovuuttaan.

Anja Snellman on sanonut myös, ettei hänestä olisi ikinä tullut kirjailijaa, jos hänen isänsä ei olisi ollut väkivaltainen alkoholisti ja siskonsa syrjitty vammainen.

Pitäisikö siis väkivaltaista alkoholisti-isää ja vammaista siskoa pitää tavoiteltavina asioina?

Minulla  ei ainakaan ole mitään harrastuksia, miksi pitäisi olla?

Olemme miehen kanssa ihan "normaaleja" -tai niin normaaleja kuin ylipäätään ollaan (mitä se nyt tarkoittaakaan). Kumpikin olemme akateemisia, mies tienaa todella hyvin, minä valitettavasti vähemmän.

Toinen lapsista (kumpikin pian täysikäisiä) on tekemässä harrastuksestaan ammattia: saa jo palkkaa ja kilpailee aktiivisesti. Toista lasta on tosi vaikea saada innostumaan pysyvästä mistään (aiemmasta lajista, jota teki vuosia, tuli useampia vammoja... Murtumia ja isompi polvileikkaus...nyt ko. lapsi lukion ohella lähinnä tykkäisi lueskella ja pelailla omaehtoisesti).

En tiedä, mitä johtopäätöksiä tästä voi nyt tehdä meistä vanhempina. Joku viisaampi kertokoon!

Minusta tuntuu, että nykyään syyllistetään paljon harrastavien lasten vanhempia. He ovat hulluja pyrkyreitä, jotka tyydyttävät sairasta kunnianhimoaan lasten kautta. Lapset ovat hiljaisiksi alistettuja, jotka voimiensa äärirajoilla raahautuvat täyttämään vanhempiensa mielikuvia.

Meidän perheessä lapset harrastavat paljon ja tavoittellisesti. 16v on omassa lajissaan maajoukkueringissä, 14v treenaa neljästi viikossa ja 9v aloitti just jääkiekon rinnalla jalkapallon, kun halusi niin kovasti. Olen törmännyt näihin ennakkoluuloihin itsestäni ja miehestäni ja jopa mun fb-seinällä on arvosteltu meidän perheen valintoja. Sitä, että lapset ja nuoret HALUAA harrastaa ei oikein haluta kuulla.

En ole kunnianhimoinen lasteni suhteen. En toivo heistä ammattiurheilijoita ja he saavat lopettaa siinä siunaamassa, kun eivät enää halua harrastaa. Halusin, että he oppivat liikunnallisen elämäntavan ja siksi aikanaan olen heille liikuntaa tarjonnut. He jaksavat koulunsa hienosti (esikoinen saanee ysin päätteeksi koulunsa parhaan keskiarvon, keskimmäinenkin on ok koululainen ja kuopus käy kaksikielistä koulua) ja koen, et harrastukset tukevat koulunkäyntiä.

En arvostele yhdenkään perheen harrastuksia tai harrastamattomuuksia. Toivon, et vanhemmat olisivat herkillä lastensa suhteen. Tarjoaisivat harrastuksia, jotka voisivat lasta kiinnostaa. Eivät pakottaisi, mutta eivät asettuisi esteeksikään, jos toinen tosissaan innostuisi.

Ehkä ot, mutta mua kummastuttaa miten usein harrastus mielletään vain ohjatuksi liikunnaksi ryhmässä ja kilpailuhenkisesti. Omaehtoinen liikkuminen, lapsikuorossa laulaminen, kirjallisuus, kuvataide, tähtitiede, lintujen tarkkailu ja luonnossa liikkuminen, valokuvaus, shakki ... Mitä ne ovat? Ei-harrastuksia? Vaativat nekin vanhempien panostusta, esim. lapselle "pitää" ostaa kunnon piirustusvälineet ja kotiin taidekirjoja, häntä  "pitää" kuskata museoissa ja näyttelyissä. 

Kaikki nuo ovat panostusta lapsen tulevaisuuteen, kehittävät ja tuovat mielihyvää. 

Meilläkin tyttö haluaa harrastaa paljon. Koulu on ollut aina helppoa, oppii kertaheitolla asiat. Haluaa harrastaa, koska ylimääräistä aikaa on niin paljon. On alakoulussa ja päivät loppuu 12-14 aikaan. Nukkumaan menee 22-23. Välissä on monen monta tuntia. Harrastaa kilpaurheilua 4 kertaa viikossa, soittaa ja muitakin harrastuksia on. Eri vuosina on valinnut eri juttuja kuten kuvataidetta, kuoro, näytelmäkerho, kokkikerho. Kavereita on tosi paljon. Lisäksi lukee illat kun kaiken muun jälkeen 21-22-23 ei ole kuulemma muutakaan puuhaa.

Tv:tä katsoo todella harvoin, ei pelaa tietokoneella tms useinkaan.

Vaikuttaa olevan tosi tyytyväinen ja nauttii harrastuksissa muiden seurasta jne.

Meillä lapset harrastaa. Kysyn jokaisen harkkojen jälkeen lapsilta onko kivaa.. ja niin kauan kun tykkäävät harrastaa niin saavat sitä tehdä. Meillä mennään lasten ehdoilla, niin kauan kun on hauskaa ja tykkää käydä niin sitä harrastetaan.. Jos jollain viikolla haluaakin pyytää kaverin leikkimään harkkojen aikana niin ei harkkoihin ole pakko mennä. Kerran on näin käynyt. Muuten kyllä joka viikko jalkapalloa. Lisäksi käydään koko perhe kerran viikossa uimahallissa (koko perheen harrastus). Minä käyn välillä jumpissa (kahvakuula, bodybalance ym) siis en edes joka viikko vaan silloin kun tekee mieli.. mieheni harrastaa pyöräilyä.

Meille harrastukset kuuluu itsestäänselvyytenä osana arkea. En vois kuvitella että meillä istuttais illasta toiseen tv edessä sohvalla tai tabletteja tuijotellen..

Ystävä perheellä on kaksi lasta samaa ikäluokkaa kun meidän pojat.. sen perheen äiti sanoo aina että on laittamassa lapsia jonnekkin harrastukseen muttei ne vielä tänäkään päivänä harrasta mitään.. heidän poika pelaa tietokoneella koulun jälkeen (ei edes ulkoile) ja tyttö kattoo tabletista lastenohjelmia..