Lue keskustelun säännöt.
Abortoisitko yhden kolmosista? pohdintaa ja ahdistuksen purkamista...
17.11.2010 |
Meillä on neljä lasta tällä hetkellä, kaksi on ns. erityislapsia ja kaksi terveitä tai ainakaan vielä ei ole todettu mitään poikkeavaa.
Raskaus oli meille todella toivottu ja odotettu. Aiemmat ovat saaneet alkunsa hoidoilla, mutta emme halunneet enää lähteä siihen rumbaan ja kun tiesimme, että luomuraskaus on meille mahdollista, joskin harvinaista niin ehkäisy on ollut poissa siitä saakka kun nuorin täytti vuoden.
Nyt nuorin pian 3v ja minä olen raskaana. Raskaudesta oltiin innoissaan, mutta ilo muuttui osin järkytykseksi kun saimme tietää, että yhden sijasta onkin kolme tulossa. Minulle/meille on suositeltu, että yksi vauvoista abortoitaisiin, jolloin raskaus olisi helpompi ja vauvat selviäisivät todennäköisimmin jne. Jo ajatuksenakin tuntuu kamalalta, että pitäisi päättää yhden pienen ihmisen alun elämä. Toisaalta, jos raskaus jatkuu kolmosraskautena niin on hyvin todennäköistä, että minun vointini on huono, ehkä jopa hengenvaarallinen. Tosin on myös pieni mahdollisuus, että raskaus sujuisi melko samalla lailla kun aiemmat raskauteni.
Tuntuu aikamoiselta ihmeeltä, että meille on tulossa kolmoset ja siksi haluaisimme antaa kaikkien elää emmekä abortoida yhtäkään. Silti tiedämme senkin, että jos raskauteni jatkuu kolmosraskautena niin saattaa olla edessä suuriakin ongelmia, pahimmassa tapauksessa se vaatii minun henkeni.
Kommentit (73)
en minäkään varmaan pystyisi abortoimaan mutta jos itse olisin hengenvaarassa niin joutus sitä miettii..
reilu 13v. sitten hoidin kolmosvauvoja vuoden jotka synty ennenaikojaan ja olivat pienin 800g ja 33cm ja painavin 1123g ja 36cm ja yksi jäi painoltaan näiden väliin. Perheessä oli jo aiemmin 5 lasta.Ja nämä kolmoset sai alkunsa kanssa luomuna. Äiti oli todella ihana ja positiivinen kaikessa. Ongelmia oli näillä vauvoilla ja nyt ovat aivan valloittavia teinejä..
Tsemppiä kovasti sinulle ja ota kaikesta selvää ja mieti sitten uudestaan. Ei varmasti ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, ketjua lukiessa tulee vaan huomanneeksi, että kauhean synkkiä viestejä olet saanut...ikäänkuin todellakin pelkä kolmosraskauden perusteella olisit kuolemassa väistämättä synnytykseen tai saisit vammaisia lapsia. Muistathan, ettei asia ole näin. Riskiraskaus kolmosraskaus toki on, mutta silti on suurempi todennäköisyys sille, että kaikki menee kuitenkin hyvin, kuin esim sille että kuolisit.
riskit on aina kuitenkin jokaisessa raskaudessa, sitä vaan useat tälläkään palstalla ei tajua. Minä esim olen yksösraskaudessa menettänyt esikoiseni synnytyksen aikana, hyvä, että itsekkään säilyin hengissä...eikä sellaista riskiä suurin osa tavisodottajista edes osaa ottaa huomioon. Siitä huolimatta olen uskaltanut tulla uudestaan raskaaksi ja saanut eläviä lapsiakin onnistuneen synnytyksen päätteeksi.
olette toki vaikea päätöksen edessä, eikä sitä kukaan voi tehdä puolestanne, mutta sinuna tutustuisin tarkasti kaikkiin niihin tilastollisiin riskiprosentteihin ja liittyisin vähintään jonnekkin monikkoraskaus/kolmos palstalle ja jutustelisin sellaisten kanssa jotka ovat kolmosia saaneet, ennen päätöksen tekoa.
Voimia elämääsi"
pyrkisin ottamaan tooosi rauhallisesti. Järjestämään tukiverkkoa ympärille. Ja rukoilemaan, vaikken uskovainen olekaan.
En voisi. Miettisin aina millainen se yksi lapsista olisi ollut jne.
Ja sitä paitsi se olisi täysin vastoin etiikkaani ja moraaliani.
Joskus myöhemmin voisin sitten yrittää uudestaan ja toivoa vähempää määrää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vammasta olet saanut hoidoilla? Nyt mahdollista tulla raskaaksi - kuinkas nyt niin kävi? Kolmoisraskaus nyt - onko todella totta?
Mä luulen, että tämä on huono provo.
työskennellyt vastasyntyneiden teholla ja näitä pikkuisia hoitaneena, riskit tietäen voi tulla todella rankkaa kun pikkuiset syntyvät keskosina (mahdollinen vammautuminen, sairaalassa kuukausia ym.)
Toisaalta todella vaikeaa olisi myös keskeyttää yhden sikiön elämä.
Jos päädytte pitämään kaikki, varautukaa siihen että lapset syntyvät pienillä viikoilla ja ovat huonokuntoisia pikkukeskosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketjuja tuli kaksi ja toiseen on tullut enemmän vastauksia ja sinne olen myös vastannut jo tähän kysymykseen tarkemmin. Tänne en ehdi samaa kirjoittamaan, mutta kumpikaan erityislapsistamme ei ole ollut syntyessään vammainen.
ap
Kaksi vammasta olet saanut hoidoilla? Nyt mahdollista tulla raskaaksi - kuinkas nyt niin kävi? Kolmoisraskaus nyt - onko todella totta?
Mä luulen, että tämä on huono provo.
tekisin niin kuin lääkäri suosittelee. Jos heidän mielestään olisi sekä sinulle että vauvoille parempi abortoida yksi sikiöistä, niin suostuisin siihen.
Mitä mieltä miehesi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveet reippaat kolmoset. Heillekin abortointia ehdotettiin, mutta tuskin edes harkitsivat asiaa. Alku oli varmasti vaikeaa, mutta nyt muutaman vuoden ikäisinä on toisilleen tärkeät sisarukset.
Kuinka varmaa olisi että yhden abortointi onnistuisi? Jos menisikin kaikki?
-voiko tämä olla totta?vai provo?
-ja jos on totta;miksi et huolehtinut ehkäisystä jos on jo 4 lasta joista 2 erityislasta.
Vaikka raskaus olisikin epätodennäköiinen,miksi silti leikkiä tulella?en ymmärrä.
-ja jos abortoi yhden,minusta se on väärin niitä 2 muuta kohtaan,tulevat aina miettimään millainen oli se heidän kolmos-sisaruksensa...
vauvoilla on vahva linkki jo kohdussa toisiinsa..
minä antaisin luonnon päättää.tai sitten abortoi kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-voiko tämä olla totta?vai provo?
-ja jos on totta;miksi et huolehtinut ehkäisystä jos on jo 4 lasta joista 2 erityislasta.
Vaikka raskaus olisikin epätodennäköiinen,miksi silti leikkiä tulella?en ymmärrä.
Ehkäisy heillä ollut poissa käytötä siitä saakka kun nuorin ollut 1 v. Ihan toivottu raskaus oli?
niin toinen erityislapsemme on adhd+asperger (nyt eskarilainen) ja toinen siis onnettomuuden takia pyörätuolissa ja teini-ikäinen, mutta henkisesti ei ole teinin tasolla. Mieheni varmasti pärjäisi, vaikka kuolisin, mutta minun henkeni menee siis kyllä vauvojen hengen edelle eli, jos raskaudessa ilmenee ongelmia niin tärkeintä on pelastaa minun henkeni olemassa olevien lasten takia. Niin ja me aiomme palkata hoitajan eli ei ole tarkoituskaan, että yrittäisimme yksin pärjätä kolmosten kanssa. ap
- miten 4 lastasi pärjäävät elämässä, jos sinä kuolet synnytykseenja syntyy kenties 1-3 vauvaa siihen päälle, onko miehestä yksin siihen rumbaan? Oletko sinä arvokkaampi lapsillesi kuin ne vauvat? Äiti/isä on aina tärkeä olla lapsen elämässä, jos on ollut kunnollinen vanhempi. Isäni menetti isänsä 10-veenä ja samalla uskonsa Jumalaan, koska äitinsä oli narsisti. Niillä masennusongelmilla on ollut vaikutusta minunkin lapsuuteeni. - Miten pärjäät kolmosten kanssa, jos on jo 2 erityislasta ennestään. En tiedä mikä on diagnoosi, mutta oletan neurologisia syitä ja erityisopetusta. Tiedän kokemuksesta että se on vaativaa. - Valintasi on vaikea, mutta laittaisin edelle olemassa olevan perheen edun ja kuuntelisin lääkäriä.
itse jatkaisin raskautta. Kunhan sinun henkesi on tosiaan se etusijalla oleva. Silloin sinun pitää ymmärtää, että voit esim. viikoilla 18-19 joutua synnyttämään. Riskipelillä mennään.
Miten lastenhoito, oletteko valmiit palkkamaan sen hoitajan jo viikosta 20 eteenpäin? Saatte vissiin kunnan tukeman henkilökohtaisen avustajan toiselle lapselle (siis jos sellainen henkilö löytyy)? Sinun voidaan komentaa sairaalaan tai vuodelepoon jo raskauden puolivälissä.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä uskon että pärjäät
Lepää nyt ja unohda tuomiopäivän saarnaajat
Onnea
elimistö eliminoi sieltä jo aikaisessa vaiheessa itsekin jonkun pois, jos ei ole tilaa. En abortoisi. Luonto päättää ja itse tekisin parhaani pitääkseni vauvat mahdollisimman pitkään mahassa.
Pitäisi varmaan järjestää se, että pystyisi ottamaan mahdollisimman rauhallisesti.
Eihän lääkäri voi tietää kaikkea. Luottaisin siihen, että luonto tietää, kuinka toimii. Jos kolmoisraskaus yleensäkin alkaa spontaanisti, on se upea juttu. Onnea raskaudelle!
abortoida yhtään, oli sikiöitä sitten yksi tai monta. En vaan voisi elää itseni kanssa sen teon jälkeen. Toisaalta on tilanteita, jossa voi olla lapsen tulevaisuus niin heikoilla kantimilla, että abortti voi olla parempi vaihtoehto...
Mutta päätös on varmasti vaikea. Päädyt mihin tahansa, tee ratkaisusi lääkärin ja miehesi kanssa yhdessä keskustellen, älä tämän palstan vastausten perusteella!
4 lasta, niin en kyllä ottaisi mitään riskejä oman terveyteni suhteen.
niin toinen erityislapsemme on adhd+asperger (nyt eskarilainen) ja toinen siis onnettomuuden takia pyörätuolissa ja teini-ikäinen, mutta henkisesti ei ole teinin tasolla.
Mieheni varmasti pärjäisi, vaikka kuolisin, mutta minun henkeni menee siis kyllä vauvojen hengen edelle eli, jos raskaudessa ilmenee ongelmia niin tärkeintä on pelastaa minun henkeni olemassa olevien lasten takia.
Niin ja me aiomme palkata hoitajan eli ei ole tarkoituskaan, että yrittäisimme yksin pärjätä kolmosten kanssa.
ap