Lue keskustelun säännöt.
Abortoisitko yhden kolmosista? pohdintaa ja ahdistuksen purkamista...
17.11.2010 |
Meillä on neljä lasta tällä hetkellä, kaksi on ns. erityislapsia ja kaksi terveitä tai ainakaan vielä ei ole todettu mitään poikkeavaa.
Raskaus oli meille todella toivottu ja odotettu. Aiemmat ovat saaneet alkunsa hoidoilla, mutta emme halunneet enää lähteä siihen rumbaan ja kun tiesimme, että luomuraskaus on meille mahdollista, joskin harvinaista niin ehkäisy on ollut poissa siitä saakka kun nuorin täytti vuoden.
Nyt nuorin pian 3v ja minä olen raskaana. Raskaudesta oltiin innoissaan, mutta ilo muuttui osin järkytykseksi kun saimme tietää, että yhden sijasta onkin kolme tulossa. Minulle/meille on suositeltu, että yksi vauvoista abortoitaisiin, jolloin raskaus olisi helpompi ja vauvat selviäisivät todennäköisimmin jne. Jo ajatuksenakin tuntuu kamalalta, että pitäisi päättää yhden pienen ihmisen alun elämä. Toisaalta, jos raskaus jatkuu kolmosraskautena niin on hyvin todennäköistä, että minun vointini on huono, ehkä jopa hengenvaarallinen. Tosin on myös pieni mahdollisuus, että raskaus sujuisi melko samalla lailla kun aiemmat raskauteni.
Tuntuu aikamoiselta ihmeeltä, että meille on tulossa kolmoset ja siksi haluaisimme antaa kaikkien elää emmekä abortoida yhtäkään. Silti tiedämme senkin, että jos raskauteni jatkuu kolmosraskautena niin saattaa olla edessä suuriakin ongelmia, pahimmassa tapauksessa se vaatii minun henkeni.
Kommentit (73)
äärettömän ahdistunut tuossa tilanteessa. Tahtoisin varmasti pitää kaikki lapset, mutta riskit ovat suuret. Lisäksi pitäisi jaksaa olla äiti aiemmille lapsille.
Jos abortoisin, tuntisin loppuiän syyllisyyttä vauvamurhasta, en kestäisi elää sellaisen teon jälkeen.
Kysy asiasta useammalta lääkäriltä, älä tyydy yhden mielipiteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herranjumala neljä lasta , joista 2 erityislapsia on ihan tarpeeksi, en todellakaan edes yrittäisi mitään uusia vauvoja.
ajatus että tappaisit lapsesi, toisekseen sinä ja vatsassa oleva vauvasi olette yhtä arvokkaat. Sinulla ei ole oikeutta häntä tappaa.
ennenaikaista syntymää tukilangat yms. Lisäksi pääsisit varmasti sairaalaan täydelliseen vuodelepoon. Edelliset raskaudet eivät myöskään ole mikään varmuus että tässä seuraavassakin kaikki menisi yhtä huonosti tai olisi yhtä vaikeaa.
Osakeskeytyksen jälkeen on suurempi riski että muut sikiöt kuolevat. Jossain tutkimuksessa keskenmenoriski oli jopa yhtä suuri kuin jos sitä ei tehtäisi lainkaan. Et siis välttämättä hyödy siitä yhtään.
Tiedätkö onko vauvat/osa vauvoista identtisiä ja monta istukkaa on? Nämäkin vaikuttavat hirveästi raskauden ennusteeseen.
Jos selviää viikolle 28 asti niin silloin yleensä kaikki menee jo todella hyvin ja saa terveet lapset.
Kannattaa kysyä mielipidettä useammilta lääkäreiltä. Minkälainen kokemus muuten tuolla osakeskeytystä ehdottaneella lääkärillä on juuri kolmosraskauksista? Useimmilla lääkäreillä ei ole kolmosraskauksista mitään kokemusta, jolloin riskit ym. saattaa omassa mielessä vielä suurentua ja ajatella että kolmosraskaudessa kaikki menee automaattisesti vielä huonommin kuin kaksosraskaudessa.
se että ei halutakaan niin montaa lasta. Ei siis tarvitse olla minkäänlaista lääketieteellistä syytä. Tietääkseni noin 10-20 kpl vuosittain tehdään.
Tuttavaperheessä on kolmoset, jotka kaikki normaaleja. Raskaus oli aluksi nelosraskaus, mutta yksi abortoitui alkuraskaudessa.
Itse olen siinä käsityksessä, että Suomessa ei osittaisabortointeja juurikaan tehdä. Enemmän amerikkalainen juttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkärin luona kuulemassa heidän mielipiteensä. Niiden pohjalta teemme lopullisen päätöksen. Oli vaan pakko purkaa jonnekin tätä ahdistusta ja pahaa oloa, en viitsi miestäkään koko ajan rasittaa, raskasta hänelläkin muutenkin.
ap
ajatus että tappaisit lapsesi, toisekseen sinä ja vatsassa oleva vauvasi olette yhtä arvokkaat. Sinulla ei ole oikeutta häntä tappaa.
Siellä ei ole vielä lasta, vain sikiöitä. Eikä abortti ole lapsen tappo tai murha.
Siis, pitäisikö yhden kohdalla jättää keskeyttämättä, vaikka koko raskauden jatkaminen voisi johtaa 1) kaikkien kolmen kohtukuolemaan ja/tai 2) äidin kuolemaan (jolloin muuten yleensä kuolee sisällä olevatkin?
AP, muista että päätös on sinun. Keskustele ihmeessä lääkärin kanssa. He kun usein tietävät näistä asioista paremmin kuin palstan hörhöt.
jostain syystä se tuli kahteen kertaan.
Tässä on linkki toiseen, jonne olen jo osaan vastannut.
ap
Miksi näitä avauksia on useita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työskennellyt vastasyntyneiden teholla ja näitä pikkuisia hoitaneena, riskit tietäen voi tulla todella rankkaa kun pikkuiset syntyvät keskosina (mahdollinen vammautuminen, sairaalassa kuukausia ym.)
Toisaalta todella vaikeaa olisi myös keskeyttää yhden sikiön elämä.
Jos päädytte pitämään kaikki, varautukaa siihen että lapset syntyvät pienillä viikoilla ja ovat huonokuntoisia pikkukeskosia.
vastoin asianmukaisuutta!
Jos sinun on yleensä ollut vaikea tulla raskaaksi, niin en suosittelisi abortoimaan yhtään heistä. Et voi tietää millaisen persoonallisuuden menetät hänessä. Toisaalta saattaa käydä niin, että kaikki sikiöt eivät edes selviä. Lapset ovat lahja ja muistutus jostain sellaisesta, mitä ihminen ei voi hallita. Uuden elämän alku on aina yhtä ihmeellinen, nyt vielä kolminkertainen sellainen. Tulette aivan varmasti saamaan erityisapua, jos kaikki päättyy jokaisen syntymään. Siunausta perheellenne ja päätöksen tekoon, se on kuitenkin teidän perheen ikioma päätös!
ajatus että tappaisit lapsesi, toisekseen sinä ja vatsassa oleva vauvasi olette yhtä arvokkaat. Sinulla ei ole oikeutta häntä tappaa.
Siellä ei ole vielä lasta, vain sikiöitä. Eikä abortti ole lapsen tappo tai murha.
Siis, pitäisikö yhden kohdalla jättää keskeyttämättä, vaikka koko raskauden jatkaminen voisi johtaa 1) kaikkien kolmen kohtukuolemaan ja/tai 2) äidin kuolemaan (jolloin muuten yleensä kuolee sisällä olevatkin?
AP, muista että päätös on sinun. Keskustele ihmeessä lääkärin kanssa. He kun usein tietävät näistä asioista paremmin kuin palstan hörhöt.
itse olen abortin aikoinani tehnyt ja surrut vasta vuosien kuluttua. Silloin päätös oli nuorena huitukkana helppo, koska tulevaisuus tuntui liian pelottavalta. Tänään onnellisena lapsen äitinä tiedän, että päätökseni oli ennenaikainen ja olisin todella tarvinnut enemmän tukea. En osannut sitä edes hakea, eikä kättärillä aborttipäätöstä kyseenalaistettu mitenkään. Kumpa olisikin. Kaikki abortin suunnittelijat tulisi heti ohjata psykologin juttusille. Helposta ratkaisusta saattaa myöhemmin koitua valtava tuska ja monesti masennus.
Kaikkea hyvää ap:lle. Sinä sentään olet pohtimassa vaihtoehtoja. Olen itse hoitoalan ihminen ja tiedän, kuinka helposti asioita medikalisoidaan. Lääkäri ei ole jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äidille käy jotain tai kaikki kolme menehtyisivät niin kyllä päätyisin aborttiin.
En ottaisi sitä riskiä, että olemassa olevat lapseni jäisivät ilman äitiä.
- miten 4 lastasi pärjäävät elämässä, jos sinä kuolet synnytykseenja syntyy kenties 1-3 vauvaa siihen päälle, onko miehestä yksin siihen rumbaan? Oletko sinä arvokkaampi lapsillesi kuin ne vauvat? Äiti/isä on aina tärkeä olla lapsen elämässä, jos on ollut kunnollinen vanhempi. Isäni menetti isänsä 10-veenä ja samalla uskonsa Jumalaan, koska äitinsä oli narsisti. Niillä masennusongelmilla on ollut vaikutusta minunkin lapsuuteeni.
- Miten pärjäät kolmosten kanssa, jos on jo 2 erityislasta ennestään. En tiedä mikä on diagnoosi, mutta oletan neurologisia syitä ja erityisopetusta. Tiedän kokemuksesta että se on vaativaa.
- Valintasi on vaikea, mutta laittaisin edelle olemassa olevan perheen edun ja kuuntelisin lääkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin minä kuin mieskin tiedostamme, että se saattaa olla välttämätöntä, vaikka jo ajatus siitä, että pitäisi päättää kenen elämä päättyy on aivan kauhea. Kuten täälläkin on useammat sanoneet, että ajateltava on myös jo olemassa olevia lapsia. Toisaalta uskon/luotan myös siihen, että luonto hoitaa osansa eli raskaus saattaisi muuttua kaksosraskaudeksi ns. itsestään, varmaahan tuo nyt ei tietenkään ole. Se on kyllä päätetty, että jos annamme raskauden jatkua kolmosraskautena ja ilmenee ongelmia tai minun henkeni on vaarassa tmv. niin tärkeintä on, minun henkiin jäämiseni.
Minulla on huomenna aika yhdelle toiselle lääkärille ja kuulemme hänen arvionsa ja ensi viikolla on aika vielä kahdelle eri lääkärille ja kun he ovat kertoneet omat arvionsa niin sitten päätämme mitä teemme.
ap
tekisin niin kuin lääkäri suosittelee. Jos heidän mielestään olisi sekä sinulle että vauvoille parempi abortoida yksi sikiöistä, niin suostuisin siihen.
Mitä mieltä miehesi on?
ajatus että tappaisit lapsesi, toisekseen sinä ja vatsassa oleva vauvasi olette yhtä arvokkaat. Sinulla ei ole oikeutta häntä tappaa.
Siellä ei ole vielä lasta, vain sikiöitä. Eikä abortti ole lapsen tappo tai murha.
Siis, pitäisikö yhden kohdalla jättää keskeyttämättä, vaikka koko raskauden jatkaminen voisi johtaa 1) kaikkien kolmen kohtukuolemaan ja/tai 2) äidin kuolemaan (jolloin muuten yleensä kuolee sisällä olevatkin?
AP, muista että päätös on sinun. Keskustele ihmeessä lääkärin kanssa. He kun usein tietävät näistä asioista paremmin kuin palstan hörhöt.
itse olen abortin aikoinani tehnyt ja surrut vasta vuosien kuluttua. Silloin päätös oli nuorena huitukkana helppo, koska tulevaisuus tuntui liian pelottavalta. Tänään onnellisena lapsen äitinä tiedän, että päätökseni oli ennenaikainen ja olisin todella tarvinnut enemmän tukea. En osannut sitä edes hakea, eikä kättärillä aborttipäätöstä kyseenalaistettu mitenkään. Kumpa olisikin. Kaikki abortin suunnittelijat tulisi heti ohjata psykologin juttusille. Helposta ratkaisusta saattaa myöhemmin koitua valtava tuska ja monesti masennus.Kaikkea hyvää ap:lle. Sinä sentään olet pohtimassa vaihtoehtoja. Olen itse hoitoalan ihminen ja tiedän, kuinka helposti asioita medikalisoidaan. Lääkäri ei ole jumala.
Sikiö (elinkelpoisuuteen asti puhuttaessa) ei ole elävä, ainakaan sillä tavalla, miten yleensä elävän minä käsitän (syntynyt, jo olemassa oleva) vaan mahdollinen elävä (se on täysin riippuvainen istukasta ja sen toimivuudesta). Jos se syntyy ennen elinkelpoisuutta (esim vko 15) se ei selviä. Se on periaatteessa loinen, ja osa äidin kehoa. Nuorin selvinnyt lienee syntynyt viikolla 21, mutta se ei ole kovin todennäköistä, että kaikki tuolloin syntyneet selviävät.
Ihmiset ottavat abortin eri tavalla. Toiset katuvat, toiset jatkavat elämäänsä normaalisti, loput jotain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1275517/abortoisitko…
ap
jostain syystä se tuli kahteen kertaan.
Tässä on linkki toiseen, jonne olen jo osaan vastannut.
ap
Miksi näitä avauksia on useita?
käytöstä siitä saakka kun nuorin oli 1v.
Voit tästäkin ketjusta lukea, ettei meidän erityislapset ole ehkä siitä vaikeimmasta päästä, toki todella raskasta heidänkin kanssaan on aika ajoin.
ap
-voiko tämä olla totta?vai provo?
-ja jos on totta;miksi et huolehtinut ehkäisystä jos on jo 4 lasta joista 2 erityislasta.
Vaikka raskaus olisikin epätodennäköiinen,miksi silti leikkiä tulella?en ymmärrä.-ja jos abortoi yhden,minusta se on väärin niitä 2 muuta kohtaan,tulevat aina miettimään millainen oli se heidän kolmos-sisaruksensa...
vauvoilla on vahva linkki jo kohdussa toisiinsa..
minä antaisin luonnon päättää.tai sitten abortoi kaikki!
ja hoitaja (itse palkattu) meille tulee parin viikon päästä, jotta saan levätä kun mies joutuu tekemään pitkää päivää parin viikon päästä enkä pysty lepäämään/ottamaan rauhallisemmin, jos pitäisi arki pyörittää yksin ja tuo hoitaja tulee olemaan niin pitkään kuin on tarvis.
Minun henkeni on siis kyllä tärkeämpi, koska jo olemassa olevat lapset tarvitsevat äitiä.
ap
Vuodelepo sairaalassa ei olisi mitään uutta, kahdessa raskaudessa olen ollut rv 17jälkeen aina 1-4viikkoa sairaalassa ja viikon tai pari kotona ja taas sairaalassa.
niin toinen erityislapsemme on adhd+asperger (nyt eskarilainen) ja toinen siis onnettomuuden takia pyörätuolissa ja teini-ikäinen, mutta henkisesti ei ole teinin tasolla. Mieheni varmasti pärjäisi, vaikka kuolisin, mutta minun henkeni menee siis kyllä vauvojen hengen edelle eli, jos raskaudessa ilmenee ongelmia niin tärkeintä on pelastaa minun henkeni olemassa olevien lasten takia. Niin ja me aiomme palkata hoitajan eli ei ole tarkoituskaan, että yrittäisimme yksin pärjätä kolmosten kanssa. ap
- miten 4 lastasi pärjäävät elämässä, jos sinä kuolet synnytykseenja syntyy kenties 1-3 vauvaa siihen päälle, onko miehestä yksin siihen rumbaan? Oletko sinä arvokkaampi lapsillesi kuin ne vauvat? Äiti/isä on aina tärkeä olla lapsen elämässä, jos on ollut kunnollinen vanhempi. Isäni menetti isänsä 10-veenä ja samalla uskonsa Jumalaan, koska äitinsä oli narsisti. Niillä masennusongelmilla on ollut vaikutusta minunkin lapsuuteeni. - Miten pärjäät kolmosten kanssa, jos on jo 2 erityislasta ennestään. En tiedä mikä on diagnoosi, mutta oletan neurologisia syitä ja erityisopetusta. Tiedän kokemuksesta että se on vaativaa. - Valintasi on vaikea, mutta laittaisin edelle olemassa olevan perheen edun ja kuuntelisin lääkäriä.
itse jatkaisin raskautta. Kunhan sinun henkesi on tosiaan se etusijalla oleva. Silloin sinun pitää ymmärtää, että voit esim. viikoilla 18-19 joutua synnyttämään. Riskipelillä mennään.
Miten lastenhoito, oletteko valmiit palkkamaan sen hoitajan jo viikosta 20 eteenpäin? Saatte vissiin kunnan tukeman henkilökohtaisen avustajan toiselle lapselle (siis jos sellainen henkilö löytyy)? Sinun voidaan komentaa sairaalaan tai vuodelepoon jo raskauden puolivälissä.
Onnea matkaan!
olla raskaana KOLMOSTEN kanssa,luomuna, jos kerran raskaus epätodennäköistä ap:lle????
eikö ole tod. pieni mahdollisuus että näin käy?
Vaikea siis uskoa tätä tarinaa.
ja toiseksi miksi nainen,jolla jo 4 lasta,joista 2 erityislapsia(yksi liikuntakyvytön,eli tarvii apua koko elämänsä), haluaisi vielä LISÄÄ LAPSIA?
Tosi kummallista minusta...
hiukan epäilyttää, että onko hän oikeassa. Tänään kävin yhden kokeneemman lääkärin luona ja hänen mielestä raskauttani voidaan jatkaa kolmosraskautena, hän sanoi, ettei riskit hänestä ole liian suuret ja että on hyvin mahdollista, että raskaus sujuu hyvin, tosin tämä lääkäri painotti, että pitäisi levätä mahdollisimman paljon. Tämä lääkäri myös sanoi, että jos tehdään osakeskeytys niin on hyvin todennäköistä, että raskaus päättyisi keskenmenoon.
Kahdella sikiöistä on yhteinen istukka ja kaksi ovat identtisiä.
ap
ennenaikaista syntymää tukilangat yms. Lisäksi pääsisit varmasti sairaalaan täydelliseen vuodelepoon. Edelliset raskaudet eivät myöskään ole mikään varmuus että tässä seuraavassakin kaikki menisi yhtä huonosti tai olisi yhtä vaikeaa.
Osakeskeytyksen jälkeen on suurempi riski että muut sikiöt kuolevat. Jossain tutkimuksessa keskenmenoriski oli jopa yhtä suuri kuin jos sitä ei tehtäisi lainkaan. Et siis välttämättä hyödy siitä yhtään.
Tiedätkö onko vauvat/osa vauvoista identtisiä ja monta istukkaa on? Nämäkin vaikuttavat hirveästi raskauden ennusteeseen.
Jos selviää viikolle 28 asti niin silloin yleensä kaikki menee jo todella hyvin ja saa terveet lapset.
Kannattaa kysyä mielipidettä useammilta lääkäreiltä. Minkälainen kokemus muuten tuolla osakeskeytystä ehdottaneella lääkärillä on juuri kolmosraskauksista? Useimmilla lääkäreillä ei ole kolmosraskauksista mitään kokemusta, jolloin riskit ym. saattaa omassa mielessä vielä suurentua ja ajatella että kolmosraskaudessa kaikki menee automaattisesti vielä huonommin kuin kaksosraskaudessa.
Onko AP Sinulla lisääntynyttä kohtukuolemariskiä tässä raskaudessa?
Olen ymmärtänyt, että keskimäärin monikkoraskauksissa ylipäätään olisi näin, mutta onko joku muu syy miksi kohtukuoleman riski olisi lisääntynyt.
Minun ymmärtääkseni osakeskeytyksiä tehdään juuri tästä syystä eikä niinkään äidin hengenmenon vuoksi.
Meillä lapset (kolme) ovat saaneet alkunsa hoidoilla ja raskaudet ovat olleet vaikeita: kaikki kolme ovat syntyneet ennen aikojaan ja uusi raskaus on ollut aina edellistä kriitisempi. Vikassa maksasin usean viikon sairaalassa ja silti syntyi keskonen.
Vika lapsi kun oli teon alla, ei raskaus meinannut millään alkaan. Usean hoitoyrityksen jälkeen lääkäri päätyi kahden pakastealkion siirtoon. Alustavana ajatuksena lääkäri vihjaisi, että jos kaksosraskaus alkaa, mahdollisuutena on abortoida toinen.
Onneksi vain toinen alkioista kiinnittyi, emmekä joutuneet vaikeaan valintaan. En tiedä miten olisin valinnut, kun vaihtoehdot ovat huonot: abortoida toinen, jossa riski siinäkin ja suuri suru vai jatkaa raskautta, joka suurella todennäköisyydellä olisi päätynyt pienten keskosten syntymään ja pahimmassa tapauksessa kummankin lapsen menehtymiseen.
Hakeutuisin parhaimman mahdollisen asiantuntijan puheille ja tekisin hänen neuvonsa mukaan (tosin kukaan ei varmasti ei tule tekemään valintaa puolestasi, vaan lopullisen valinnan joudutte tekemään itse)
Koska en joutunut tuohon tilanteeseen, en todellakana tiedä miten olisin sen loppujen lopuksi ratkaissut.