Meillä ei saada lapsia nukkumaan omiin sänkyihin (eikä ajoissa)! Mies hermostuu...

pitää palaveri ja keskustella yhteisistä pelisäännöistä!

mutta se ei tajua pointtia, ei millään.

Ei tajua, että hän ei voi vaatia pieniltä lapsilta mahdottomia.



Samaa ollut jo pitkään.



ap

Minä antaisin perheneuvolan puhelinnumeron miehelle käteen, ja käskisin soittamaan sinne. Sitten passittaisin kirjastoon etsimään lapsenkasvatuskirjoja. Sitten vahtisin vieressä, että mies todellakin lukee ne kirjat, ja lähtee sinne perheneuvolaan. Miehellä on joku tosi paha ongelma, ja se taitaa olla päässä.

Meillä ei ole ollut ongelmaa omiin sänkyihin nukuttamisessa, mutta vuosi sitten nukkumaanmeno oli yhtä showta, jota lapset johtivat.



Siihen laitettiin piste niin, että myös mies nukutti, vaikka mitä tuli tv:stä (mies ei osallistu mihinkään iltatoimiin koskaan minun ollessa kotona, nyt oli osallistuttava!). Viikon verran meni, mutta siihen loppui meillä vaikeat illat ja kyllä kannatti. Nykyäänkin mies käy aina sanomassa hyvät yöt lapsille, koska nukkumaanmeno niin ihanan rauhallinen tapahtuma :)



Eli meillä näin. Sadun jälkeen pusut ja halit yms. ja toinen toisen viereen ja toinen toisen viereen. Painotetaan sitä, että hiljaisuus, tyyliin: "suukin nukkuu" tms. Ei katsekontaktia lapseen, rauhallista silitystä yms. Kun rauhoittuvat muutaman kerran jälkeen, jätä silittely pois, ettei siitä tule tapaa, vieressä istutte ettei lapsi lähde pois sängystä. Kärsivällisyyttä täytyy olla, mutta tsemppiä!

Puuttuisin heti jos mieheni yrittäisi väkisin kääriä 5 vuotiaamme peittoon ja pitää paikallaan vaikka toinen itkee ja huutaa.



Sanoisin miehelleni, että painu vaikka sohvalle ja käyttäydy kuin aikuinen...



Lapsi parka.

Nyt lähdette siitä, että nukutatte lapset omiin sänkyihinsä tavalla tai toisella. ELi unikoulua siis!



Huutoahan se tietää, mutta kyllä pikkuhiljaa oppivat.



Jos jommalle kummalle vanhemmalle on ongelma se, että lapset nukuvat samassa sängyssä, silloin asialle on todella tehtävä jotain. Voi olla, että miehesi ei pysty kunnolla nukkumaan kun lapset ovat siellä, toisaalta miehesi haluaa ehkä yhteistä aikaa kanssasi.



Jos lapset ovat tuon ikäiset, niin pyrkisin mahdollisimman pian tottuttamaan heidät omiin sänkyihinsä. Saattaa olla, että lapsetkin nukkuvat paremmin yksin.



Koska tuon ikäiset jo ymmärtävät jotain, ainakin vanhempi lapsi, niin mitä jos lukisit heille iltasatua, mutta sillä ehdolla, että kumpikin ovat omissa sängyissään ja todella pitävät pään tyynyssä.

Valitse kirja, joka on pitkä, ja jossa ei ole kuvia, koska muuten lapset haluavat katsoa niitä. ELi luet kauan, saattaa olla, että lapsi siihen nukahtaa ihan itsekseenkin.



Ja siis kyllä, ymmärrän ettei se käy ihan noin helposti, mutta siihen on vaan pyrittävä. Keskustele miehesi kanssa, että haluat itsekin, että lapset nukkuvat omissa sängyissään, niin ehkä löydätte yhteisen sävelen.

Minä antaisin perheneuvolan puhelinnumeron miehelle käteen, ja käskisin soittamaan sinne. Sitten passittaisin kirjastoon etsimään lapsenkasvatuskirjoja. Sitten vahtisin vieressä, että mies todellakin lukee ne kirjat, ja lähtee sinne perheneuvolaan. Miehellä on joku tosi paha ongelma, ja se taitaa olla päässä.

meillä on myös vähän isompia lapsia ja heidän kanssa on juostu perheneuvoloissa, ei mies ole sieltä mitään oppinut, siellä hän esittää niin malli-isää niin malli-isää että etoo...

Eikä hän ikinä lue mitään kirjoja. Saattaa sanoa ja kehua että joo tuon hän haluaa lukea, ja ostaa jonkun kalliin kirjan (itse en ikinä osta itselleni vaan lainaan vain kirjastosta), muttei ikinä lue niitä.

En tiedä milloin hän on lukenut jonkun kirjan kokonaan, ei ainakaan meidän yhdessäoloaikana.

ap

Meillä ei ole ollut ongelmaa omiin sänkyihin nukuttamisessa, mutta vuosi sitten nukkumaanmeno oli yhtä showta, jota lapset johtivat. Siihen laitettiin piste niin, että myös mies nukutti, vaikka mitä tuli tv:stä (mies ei osallistu mihinkään iltatoimiin koskaan minun ollessa kotona, nyt oli osallistuttava!). Viikon verran meni, mutta siihen loppui meillä vaikeat illat ja kyllä kannatti. Nykyäänkin mies käy aina sanomassa hyvät yöt lapsille, koska nukkumaanmeno niin ihanan rauhallinen tapahtuma :) Eli meillä näin. Sadun jälkeen pusut ja halit yms. ja toinen toisen viereen ja toinen toisen viereen. Painotetaan sitä, että hiljaisuus, tyyliin: "suukin nukkuu" tms. Ei katsekontaktia lapseen, rauhallista silitystä yms. Kun rauhoittuvat muutaman kerran jälkeen, jätä silittely pois, ettei siitä tule tapaa, vieressä istutte ettei lapsi lähde pois sängystä. Kärsivällisyyttä täytyy olla, mutta tsemppiä!

mutta jotenkin se tosiaan sitten jäi, en tiedä mitä lie sairautta hampaita elämän muutoksia pinnasängystä siirtymistä ym. ollut kaikkea.

Silloin mies istui sängyn vieressä ja näpytteli läppärillään ja kirjoitteli facebookissa, mutta oli kuitenkin siellä lasta nukuttamassa.

ap

Puuttuisin heti jos mieheni yrittäisi väkisin kääriä 5 vuotiaamme peittoon ja pitää paikallaan vaikka toinen itkee ja huutaa. Sanoisin miehelleni, että painu vaikka sohvalle ja käyttäydy kuin aikuinen... Lapsi parka.

sanoin että kyllä "Mika" varmasti pysyy sängyssä ilman pitelyäkin, tuo ei ole oikea tapa, "no mikäs sitten" mies karjuu... "pidettävä väkisin kun ei muuten pysy"

Mutta lopetti kyllä.

ap

syytä jo erota! Lapsethan tuosta myös kärsivät.

kuka sitä nyt yksin omassa sängyssäänn haluaisi nukkua... ja aikuiset ovat vahvistaneet käsitystä, että omassa sängyssä on vaarallista kun siellä ei tarvitse nukkua.



Unikoulu kehiin... rauhoittuminen omaan sänkyyn sadun aikana. Aikuinen voi jäädä samaan huoneeseen odottamaan tai sitten lähtee pois ja käy palauttamassa lapsen sänkyyn niin monta kertaa että lapsi nukahtaa sinne. Yhtään ei voi livetä, muuten homma menee alkuun. Ja palauttaessa ei puhuta, vain laitetaan sänkyyn ja silitetään pari kertaa yms. Tätä toistoa niin kauan että lapsi alkaa nukkua omaan sänkyyn. Yöllä viereen seikkailijat palautetaan samoin.



Tsemppiä.

Tässä on sulle lueteltu hyviä konsteja, mutta sulla on nyt joku ihme syy ja selitys, miksi mikään niistä ei toimi. Syy ei taida olla pelkästään sun miehessä, vaan sinussa itsessäsi myös.

Vinkkinä, jos kelpaa, älä tee enää lapsia jookos?!

mutta ei 2v ja 4v:tä pidä enää _nukuttaa_ sanan varsinaisessa merkitykskessä. Molemmat omiin sänkyihin kun hampaat on pesty. Sitten luet iltasadun, silität, paijaat ja annat hyvänyönsuukot ja sanot ettei ole mitään hätää, äiti ja isä ovat tässä ihan lähellä ja voitte rauhassa nukkua omissa sängyissä.



Alkuun kannattaa varautua siihen että sängyistä hypitään pois, mutta sinnikkäästi ja systemaattisesti kun palautat lapset sänkyihinsä, niin kyllä se siitä pian asettuu. Itse istuin 10 minuuttia viikon verran lasten oven takana ja palautin lapsen aina omaan sänkyynsä kun yritti huoneesta pois.

Nyt lähdette siitä, että nukutatte lapset omiin sänkyihinsä tavalla tai toisella. ELi unikoulua siis! Huutoahan se tietää, mutta kyllä pikkuhiljaa oppivat. Jos jommalle kummalle vanhemmalle on ongelma se, että lapset nukuvat samassa sängyssä, silloin asialle on todella tehtävä jotain. Voi olla, että miehesi ei pysty kunnolla nukkumaan kun lapset ovat siellä, toisaalta miehesi haluaa ehkä yhteistä aikaa kanssasi. Jos lapset ovat tuon ikäiset, niin pyrkisin mahdollisimman pian tottuttamaan heidät omiin sänkyihinsä. Saattaa olla, että lapsetkin nukkuvat paremmin yksin. Koska tuon ikäiset jo ymmärtävät jotain, ainakin vanhempi lapsi, niin mitä jos lukisit heille iltasatua, mutta sillä ehdolla, että kumpikin ovat omissa sängyissään ja todella pitävät pään tyynyssä. Valitse kirja, joka on pitkä, ja jossa ei ole kuvia, koska muuten lapset haluavat katsoa niitä. ELi luet kauan, saattaa olla, että lapsi siihen nukahtaa ihan itsekseenkin. Ja siis kyllä, ymmärrän ettei se käy ihan noin helposti, mutta siihen on vaan pyrittävä. Keskustele miehesi kanssa, että haluat itsekin, että lapset nukkuvat omissa sängyissään, niin ehkä löydätte yhteisen sävelen.

eilenkään en ehkä ollut lopulta tarpeeksi päättäväinen - menin jotenkin siitä sekaisin, kun ajattelin että nukutan tosiaan ensin toisen, mikä melkein onnistui.

Ärsyynnyin siis vaan niin siitä että mies jäi alakertaan kattomaan telkkua (ja mä jätin mielenkiint. ohjelman kesken :( ) ja sitten se päästi isomman ylös häiritsemään.

Oon kai vähän pelännyt kokeillakin taas, kun siinä pitäisi olla sitten tosiaan niin jämäkkä ja päättäväinen, tai koko homma valuu ihan lumeen, kuten eilen...

ap

Lasta ei saa pakottaa, ettei nukkumisesta tule epämiellyttävää, mutta tottakai pitää jämäkästi vaatia, että lapsi nukahtaa. Molemmat osallistuvat nukuttamiseen ekan viikon, ja molemmat tekevät sen samalla tavalla. Lapsille iltapala, yöpuvut, iltapesut ja hyvätyöt. Sitten sänkyihin ja päät tyynyihin (alkuun esim. klo 23, jos ovat tottuneet nukahtamaan myöhään, ja pikku hiljaa hilaatte aikaa aiemmaksi), toinen vanhemmista lukee pitkää satua (vähintään puoli tuntia) hämärässä makuuhuoneessa yövalon kanssa, toinen on se poliisi, joka vahtii, että päät pysyvät tyynyissä, ja tulee esim. sen lapsen viereen, joka yrittää nousta. Vanhempien sänkyyn ei pääse (varokaa palkitsemasta huonoa käytöstä) ja jos jostain syystä lapsi nukahtaisi väärään paikkaan, kannatte lapsen omaan sänkyyn (esim. lapsi riehuu ja joutuu pois hetkeksi satutilanteesta ja nukahtaakin esim. sohvalle, niin omaan sänkyyn vaan.



Meillä on tiukka sääntö, että jokainen nukahtaa omaan sänkyynsä mutta yöllä saa tulla vanhempien sänkyyn. 4-vuotias tulee ehkä kerran viikossa, pienempi noin 4 kertaa viikossa, mutta omaan sänkyyn nukahtavat aina, ja vasta aamuyöllä viiden aikoihin saattavat herätä ja tulla viereen.



Voisin hyvin kuvitella, että 2-vuotias nukahtaa iltasadun kuuntelemiseen, kun siihen tottuu, että se luetaan. Kannattaa kuitenkin pitää tiukasti kiinni siitä, että iltasadun aikana ollaan hiljaa ja päät ovat tyynyissä. Muuten homma ei toimi. Iltasadun jälkeen vanhemmat jäävät aluksi makuuhuoneeseen ja pitävät huolen, että lapset pysyvät sängyissään. Kun noin viikko on sujunut näin, voidaan huoneesta poistuakin sadun loppumisen jälkeen.

kuka sitä nyt yksin omassa sängyssäänn haluaisi nukkua... ja aikuiset ovat vahvistaneet käsitystä, että omassa sängyssä on vaarallista kun siellä ei tarvitse nukkua. Unikoulu kehiin... rauhoittuminen omaan sänkyyn sadun aikana. Aikuinen voi jäädä samaan huoneeseen odottamaan tai sitten lähtee pois ja käy palauttamassa lapsen sänkyyn niin monta kertaa että lapsi nukahtaa sinne. Yhtään ei voi livetä, muuten homma menee alkuun. Ja palauttaessa ei puhuta, vain laitetaan sänkyyn ja silitetään pari kertaa yms. Tätä toistoa niin kauan että lapsi alkaa nukkua omaan sänkyyn. Yöllä viereen seikkailijat palautetaan samoin. Tsemppiä.

eli jos yöllä herää ja näkee painajaista, on vilu tai muuten ikävää, niin eikö silloin voisi tulla viereen... se ei vissiin miestäkään ihan niin risoisi, kuin tämä nykytilanne (kun sänkyymmekin siis sikäli mahtuisi).

Toinen ongelma on se, että silloinkun kun 3-4 v. nukkui pääsäänt. omassaan, niin jos tuli yöllä viereen, en kertakaikkiaan edes herännyt siihen; asettautui niin nätisti johonkin kulmaan.

Että käy siinä sitten palauttelemaan :).

Ja myönnän kanssa olevanin niiiin laiska etten jaksa kyllä rampata monta kertaa yössä viemään lasta, sitäkin joskus kokeiltu aiemmin vanhimman kanssa mutta hullun hommaa.

ap

Siis jostain nyt vähitellen kaikkien muutosten ym. keskellä jäänyt tapa, että lapset tulee nukkumaan viereen. ja nykyään eivät suostu jäämään nukkumaan, ennenkun minä menen myös heidän kanssa. Ja etenkin nyt pyhinä on tullut valvottua, eli menemme vasta 24 tai jälkeenkin nukkumaan... Miestä ärsyttää tämä ja kai ylipäänsä että lapset nukkuvat vieressä (vaikka tilaa on, 240 cm leveä sänky yht.) Mutta ei hän itse hirveästi mitään asian eteen tee. jos hän auttaa lapsien iltatoimissa, on se yleensä kauheaa huutamista vaan ja lapset itkee 4 ja 2 v.) Eilen yritin sitten pitkäst aikaa nukuttaa heitä omiin sänkyihin, sanoin että nukutan ensin toisen ja sitten toisen kun muuten sähläävät vain. No nuorin melkein nukahti, kun mies jotenkin päästi/lähetti vanhemma kuitenkin yläkertaan, ja siitä se sitten lähti... 45 min. ainakin siinä heitä yritin nukutella, mutta ei se toiminut. Lopulta tulivat taas meidän sängylle pomppimaan. Mies huutaa tosi kiukkuisena heti ja kiroaa. Yritän kysyä että mitä nyt oisin voinut tehdä, yritin nukuttaa heitä ja miksi päästi vanhimman sinne häiritsemään kun villiintyvät yhdessä. Sitten hän otti 4v:n, kietoi tämän peittoon ja piteli väkisin häntä sängyssämme "vankina" peitossa. Ikävä tuohonkaan puuttua kun lapsi itkee ja rimpuilee ja tilanne pitää saada loppumaan, mutta kuiteknin niin ettei mies koe että hänen arvovaltaa taas nakerretaan / lapsi koe että isä ja äiti on eri puolilla. Tää on siis niin rasittavaa, kun mies hermostuu lapsille kaikesta pienestä, esim. jos eivät itse osaa hakea ja laittaa yöpukua.

Lässyttävän äidin joka "curlaa" lastensa vuoksi mitä vain, ja miehen joka haluaisi asettaa rajat mutta ei pysty/ osaa.

Ehkä teidän olisi hyvä keskustella asioista ja jollain tapaa sopia yhteiset pelisäännöt. Itse olen sitä mieltä että lapselle ei tee hyvää nukkua vanhempien välissä, koska tulee se päivä kun se ei enää sovi/ ole hyvä ajatus ja miten se toteutetaan? ap, et voi pelkästään moittia miestäsi, hän yrittää saada sinut "luopumaan" vauvoistasi, hän näkee asian niin että lasten tulisi kasvaa isommiksi, eikä varmasti ole tässä ihan väärässäkään?!

menkää neuvolaan keskustelemaan,

Tässä on sulle lueteltu hyviä konsteja, mutta sulla on nyt joku ihme syy ja selitys, miksi mikään niistä ei toimi. Syy ei taida olla pelkästään sun miehessä, vaan sinussa itsessäsi myös. Vinkkinä, jos kelpaa, älä tee enää lapsia jookos?!

siis onhan tässä hyviä vinkkejä, tosi hyviä, vielä tartten vaan tsempin jäpäkästi niiden mukaan toimia!!

Näitä vinkkejä just kaipasin, ja tietty myös sitten vertaistukea että haukutte vähän mun ääliömiestä (joka muuten ihan hyvä mies) =D ja sanotte että voi kun hirveitä ja kypsymättömiä ja lapsellisia miehet on ja semmosta.

Tietty vika on _myös_ minussa, jos olisin parempi äiti niin ei rytmit pääsisi edes näin sekoilemaan. Mutta kukapas täydellinen olisi...

ap

eli jos haluat lapset joka yö viereen niin siitä vaan... ne kyllä oppii. Ja tähän oppimiseen ei tarvita edes pahoja unia yms.



Eli teet aika karhunpalveluksen jos et viitti palauttaa lapsia omiin sänkyihin yöllä... jos ne könyää muuten vaan viereen.



Eri asia tietty sit on kipeät ja pahaa unta nähneet lapset.



Niin... ihan kuin olisit muuttamassa näitä nukkumisjuttuja vaan miehes takia... kun mies on muuten vihainen... kannattaisi itse myös sitoutua unikouluuun... ei muuten taida onnistua, jos alat keksimään tekosyitä ja oikomaan.

mutta ei 2v ja 4v:tä pidä enää _nukuttaa_ sanan varsinaisessa merkitykskessä. Molemmat omiin sänkyihin kun hampaat on pesty. Sitten luet iltasadun, silität, paijaat ja annat hyvänyönsuukot ja sanot ettei ole mitään hätää, äiti ja isä ovat tässä ihan lähellä ja voitte rauhassa nukkua omissa sängyissä. Alkuun kannattaa varautua siihen että sängyistä hypitään pois, mutta sinnikkäästi ja systemaattisesti kun palautat lapset sänkyihinsä, niin kyllä se siitä pian asettuu. Itse istuin 10 minuuttia viikon verran lasten oven takana ja palautin lapsen aina omaan sänkyynsä kun yritti huoneesta pois.

Miksi aikuisilla on oikeus nukkua tosien vieressä, mutta ei lapsilla. Onko se nylkyttely joka ilta pakollista? Käyttäkää mielikuvitusta! Meidän lapsesta on kasvanut primus-kamaa oleva tasapainoinen ja fiksu lukiolainen. Nukkumaanmenoaika oli ihanaa. Hän kertoi päivän tapahtumsita ja ajatuksitaan. Minulla oli hänele silloin oikeasti aikaa. Ne olivat hyviä vuosia!