Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei saada lapsia nukkumaan omiin sänkyihin (eikä ajoissa)! Mies hermostuu...
30.12.2010 |
Siis jostain nyt vähitellen kaikkien muutosten ym. keskellä jäänyt tapa, että lapset tulee nukkumaan viereen.
ja nykyään eivät suostu jäämään nukkumaan, ennenkun minä menen myös heidän kanssa.
Ja etenkin nyt pyhinä on tullut valvottua, eli menemme vasta 24 tai jälkeenkin nukkumaan...
Miestä ärsyttää tämä ja kai ylipäänsä että lapset nukkuvat vieressä (vaikka tilaa on, 240 cm leveä sänky yht.)
Mutta ei hän itse hirveästi mitään asian eteen tee. jos hän auttaa lapsien iltatoimissa, on se yleensä kauheaa huutamista vaan ja lapset itkee 4 ja 2 v.)
Eilen yritin sitten pitkäst aikaa nukuttaa heitä omiin sänkyihin, sanoin että nukutan ensin toisen ja sitten toisen kun muuten sähläävät vain.
No nuorin melkein nukahti, kun mies jotenkin päästi/lähetti vanhemma kuitenkin yläkertaan, ja siitä se sitten lähti... 45 min. ainakin siinä heitä yritin nukutella, mutta ei se toiminut.
Lopulta tulivat taas meidän sängylle pomppimaan. Mies huutaa tosi kiukkuisena heti ja kiroaa.
Yritän kysyä että mitä nyt oisin voinut tehdä, yritin nukuttaa heitä ja miksi päästi vanhimman sinne häiritsemään kun villiintyvät yhdessä.
Sitten hän otti 4v:n, kietoi tämän peittoon ja piteli väkisin häntä sängyssämme "vankina" peitossa.
Ikävä tuohonkaan puuttua kun lapsi itkee ja rimpuilee ja tilanne pitää saada loppumaan, mutta kuiteknin niin ettei mies koe että hänen arvovaltaa taas nakerretaan / lapsi koe että isä ja äiti on eri puolilla.
Tää on siis niin rasittavaa, kun mies hermostuu lapsille kaikesta pienestä, esim. jos eivät itse osaa hakea ja laittaa yöpukua.
Kommentit (59)
Kun ilta menee hyvin ja lapset nukahtaa kiltisti niin aamulla saa "palkinnoksi" tarran tauluun, ja kun niitä kertyy tarpeeksi, lapsi saa jotain kivaa (esim. uimahalli, joku vaate, lelu). Tämä auttoi meillä jo 2v yöpelleilyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä kiroaa, huutaa, pitää väkisin peitossa jne. tuo vaan pahentaa tilannetta! Mistä näitä vanhempia sikiää, jotka eivät tajua mihin pieni lapsi kykenee yksin ja mihin ei...
meilläpä nukuttu syntymästä asti omassa sängyssä ja sinne nukahtaa joka ilta klo 20 kun vaan vie ja antaa pupun kaveriksi.
Ja myönnän kanssa olevanin niiiin laiska etten jaksa kyllä rampata monta kertaa yössä viemään lasta, sitäkin joskus kokeiltu aiemmin vanhimman kanssa mutta hullun hommaa.ap
systemaattista toistoa, vaikka kuinka ei huvittaisi. Teet todellisen karhunpalveluksen lapsillesi jos et ota itseäsi niskasta kiinni ja ole kieltojen sekä rajojen kanssa systemaattinen.
mutta ei 2v ja 4v:tä pidä enää _nukuttaa_ sanan varsinaisessa merkitykskessä. Molemmat omiin sänkyihin kun hampaat on pesty. Sitten luet iltasadun, silität, paijaat ja annat hyvänyönsuukot ja sanot ettei ole mitään hätää, äiti ja isä ovat tässä ihan lähellä ja voitte rauhassa nukkua omissa sängyissä. Alkuun kannattaa varautua siihen että sängyistä hypitään pois, mutta sinnikkäästi ja systemaattisesti kun palautat lapset sänkyihinsä, niin kyllä se siitä pian asettuu. Itse istuin 10 minuuttia viikon verran lasten oven takana ja palautin lapsen aina omaan sänkyynsä kun yritti huoneesta pois.
Miksi aikuisilla on oikeus nukkua tosien vieressä, mutta ei lapsilla. Onko se nylkyttely joka ilta pakollista? Käyttäkää mielikuvitusta! Meidän lapsesta on kasvanut primus-kamaa oleva tasapainoinen ja fiksu lukiolainen. Nukkumaanmenoaika oli ihanaa. Hän kertoi päivän tapahtumsita ja ajatuksitaan. Minulla oli hänele silloin oikeasti aikaa. Ne olivat hyviä vuosia!
jutut, sitten suukko, halit vielä ja silmät kiinni - omassa sängyssä. Meillä parisuhde on perheen kasassa pitävä voima ja sitä tulee meillä vaalia. Käymme miehen kanssa yhdessä nukkumaan, jutustelemme vielä aikuisten juttuja, halimme ja suukottelemme. Meillä lasten paikka ei ole aikuisten sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei 2v ja 4v:tä pidä enää _nukuttaa_ sanan varsinaisessa merkitykskessä. Molemmat omiin sänkyihin kun hampaat on pesty. Sitten luet iltasadun, silität, paijaat ja annat hyvänyönsuukot ja sanot ettei ole mitään hätää, äiti ja isä ovat tässä ihan lähellä ja voitte rauhassa nukkua omissa sängyissä. Alkuun kannattaa varautua siihen että sängyistä hypitään pois, mutta sinnikkäästi ja systemaattisesti kun palautat lapset sänkyihinsä, niin kyllä se siitä pian asettuu. Itse istuin 10 minuuttia viikon verran lasten oven takana ja palautin lapsen aina omaan sänkyynsä kun yritti huoneesta pois.
Miksi aikuisilla on oikeus nukkua tosien vieressä, mutta ei lapsilla. Onko se nylkyttely joka ilta pakollista? Käyttäkää mielikuvitusta! Meidän lapsesta on kasvanut primus-kamaa oleva tasapainoinen ja fiksu lukiolainen. Nukkumaanmenoaika oli ihanaa. Hän kertoi päivän tapahtumsita ja ajatuksitaan. Minulla oli hänele silloin oikeasti aikaa. Ne olivat hyviä vuosia!
että itse olisin ehkä vähän samoilla linjoilla kuin tuo kirjoittaja (en nyt ehkä ihan noin radikaalisti ja pitkään, mutta ymmärrän kyllä että lapsista OIKEASTI kamalaa nukkua yksin, onhan aikuisistakin kiva kun joku on vieressä.)
Mutta tietty "normaaliuden" ja miehen toiveen vuoksi toki on aina yritetty pitää sitä omaa sänkyä lapsille nukkumapaikkana.
Tosin musta tuntuu että mies on aina kärttyinen ja kiukkuinen, teki mitä vaan, ei siis vain tästä lasten nukkumaanmenoasiasta.
Esim. 2v:llä eilen kaatui maito pöydässä, kun oli tavallinen muki. (Ja mielestäni näytti että hän vielä itse tönäisi mukin kumoon lehdellään, mutta en ole ihan varma.)
Mies alkaa raivoamaan hulluna ja huutaa kuka on laittanut sille tavallisen mukin (siis luulisi että on hyvä että 2v. jo harjoittelee mukin käyttöä/osaa siitä juoda...)
Vanhin lapsi sanoo että hän kattoi pöydän.
mies huutaa hulluna että "älä enää I-KI-NÄ laita "Ninnulle" tavallista mukia, vain nokkamuki tai tuttipullo"...
Eli kai meidän ongelma on muutenkin se että mies on jotenkin niin pinna kireä arjesta ja lapsista ylipäänsä. Se kun haluaisi lähinnä vaan olla ja katsoa telkkaria.
Ja mä taas ärsyynnyn siitä, jos joudun yksin kaikki muut asiat huolehtimaan, kotityöt, lasten nukkumaanlaitot ja muut.
Ja sitten ärsyynnyn, kun pyydän niissä apua, niin se apu on sitä lasten rumasti kohtelua.
ap
jos kaikilla muilakin vauvat vain nukkuu kun lykkkää omaan sänkyynsä, ei heitä olisi viereen otettukaan. Mutta yllätys yllätys, kaikilla ihimisillä ei olekaan syntymälahjana itsekeen nuhaktamisen taitoa.
meilläpä nukuttu syntymästä asti omassa sängyssä ja sinne nukahtaa joka ilta klo 20 kun vaan vie ja antaa pupun kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kaikilla muilakin vauvat vain nukkuu kun lykkkää omaan sänkyynsä, ei heitä olisi viereen otettukaan. Mutta yllätys yllätys, kaikilla ihimisillä ei olekaan syntymälahjana itsekeen nuhaktamisen taitoa.
meilläpä nukuttu syntymästä asti omassa sängyssä ja sinne nukahtaa joka ilta klo 20 kun vaan vie ja antaa pupun kaveriksi.
mutta meilläkin on viimeistään hieman ennen 1v ikää *opetettu ja opeteltu* tuo omaan sänkyyn itsekseen nukahtaminen. Kuopuksen kanssa sujui helposti, esikoisen kanssa opeteltiin pidemmän aikaa ennen kuin sujui.
ihan turhia, jos et saa miehesi kanssa teidän ongelmia selvitettyä. Te käyttäydytte täysin arvaamattomasti, ettekä todellakaan pidä yhtä. Lapset ovat tästä hämillään ja osavat myös pelata sitä peliä. Jos te ette vanhempina ymmärrä toistenne (tai omia) toimintatapoja, niin miten voitte olettaa, että lapset niitä ymmärtäis/noudattais? Ja onhan se raksasta pitää päätöksistään kiinni, jos puoliso tuhoo ne... Eli nyt selvitätte tilanteen aikuisten kesken, ei niin, että lapset ovat vieressä! Ja tarvittaessa parisuhdeterapiaan, sillä siellä voi selvitä nimenomaan se, miksi ette pelaa samassa joukkueessa tai miksi tavallinen arki tuntuu niin rankalta. Ei ole mahdollista tukea toista, jos tilanne on noin solmussa. Lapset siitä kärsii ilman muuta, mutta niin kärsitte tekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaa projektin. Suunnittelette sen huolella ja pysytte tiukasti suunnitelmassa. Elikkä ihan ensinnäkin pitäisi olla selkeä päivärytmi. Ruokailut samaan aikaan, jos lapset nukkuvat päiväunia, sen tulisi olla aina samaan aikaan ja tarpeellinen määrä ulkoilua joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Sitten yksi tärkeä seikka, mikä minulle tuli mieleen, että vietättekö te kaikki yhdessä tarpeeksi aikaa perheenä. Joskus lapset nimittäin haluavat nukkua vanhempien vieressä, tai tekevät muuten nukkumaanmenosta shown, jos eivät saa tarpeeksi jommalta kummalta, tai molemmilta vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Miettikää yhdessä, että vietättekö tarpeeksi aikaa perheenä niin, että oikeasti keskitytte lapsiin. Sitten, kun nämä asiat ovat kunnossa(elleivät jo siis ole), voitte päättää päivän, jolloin YHDESSÄ aloitatte unikoulun ja myös PYSYTTE siinä, vaikka mikä olisi. Sitten, kun iltatoimet suoritettu, peittelette yhdessä lapset sänkyihinsä ja sanotte hyvät yöt ja poistutte huoneesta. Lapset joko rupeavat huutamaan, tai yrittävät tulla pois huoneesta. Kun näin tapahtuu, palautatte välittömästi heidät sänkyihinsä, mitäänsanomatta, niin monta kertaa, kunnes he pysyvät siellä. Varautukaa, että voi kerrallaan kestää muutaman tunninkin ja kokonaisuudessaan useammankin viikon. Yleensä ei sentään. Tärkeintä on johdonmukaisuus sekä lapsianne, sekä toisianne kohtaan. Eli missään tapauksessa kumpikaan teistä ei saa kesken kaiken luovuttaa. Toki voitte yhdessä sopia jonkinnäköisestä vuorottelusta, mutta se täytyy sopia etukäteen ennen projektin aloitusta. Muistakaa, että ette todellakaan ole ainoita, joilla on tämä ongelma. Tämä on yksi vaikeimmista asioista lastenhoidossa. Itse olen käynyt saman läpi lukuisien "yritelmien" jälkeen. Jos haluaa oikeaa tulosta, pitää pysyä päätöksessä.
mutta se vaatii hieman viitseliäisyyttä ja aikaakin. Näin viisi lasta kasvattaneena olen huomannut sellaisen homman tuossa nukuttamisessa että päivärytmin on oltava kunnossa ennenkuin saa iltarytmin toimimaan. ts. päiväunet on ajoitettava oikeaan aikaan ja ne eivät saa olla liian pitkät koska lapsen on oltava väsynyt kun menee omaan sänkyyn. Virkeää ja touhuavaa lasta on aika työlästä opettaa nukkumaan omassa sängyssä, mutta väsynyt lapsi nukahtaa melko vaivattomasti : )
Eli se päivärytmi eka kuntoon. Herätys ajoissa, päiväunet 11-13 tai 12-14 max. ei ainakaan myöhemmin eikä pidempään ja sänkyyn klo 20-21 tuttujen iltarutiinien jälkeen.
Vaikka kelloaikataulu tuntuukin alkuun tiukalta niin kun tuo perusaikataulu on kondiksessa, se ei mene sekaisin vaikka joskus jotain poikkeuksia onkin. Jos teillä valvotaan klo 24 asti ja nukutaan aamusta pitkään, on turha odottaa että lapset nukahtaisivat aikaisemmin ainakaan.
Minä henk.koht. pidän siitä että lapset menevät nukkumaan klo 21 ja isommatkin huoneeseensa samoihin aikoihin niin jää myös sitä "omaa" aikaa hetki huilahtaa ennen nukkumattia.
Tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaa projektin. Suunnittelette sen huolella ja pysytte tiukasti suunnitelmassa. Elikkä ihan ensinnäkin pitäisi olla selkeä päivärytmi. Ruokailut samaan aikaan, jos lapset nukkuvat päiväunia, sen tulisi olla aina samaan aikaan ja tarpeellinen määrä ulkoilua joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Sitten yksi tärkeä seikka, mikä minulle tuli mieleen, että vietättekö te kaikki yhdessä tarpeeksi aikaa perheenä. Joskus lapset nimittäin haluavat nukkua vanhempien vieressä, tai tekevät muuten nukkumaanmenosta shown, jos eivät saa tarpeeksi jommalta kummalta, tai molemmilta vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Miettikää yhdessä, että vietättekö tarpeeksi aikaa perheenä niin, että oikeasti keskitytte lapsiin. Sitten, kun nämä asiat ovat kunnossa(elleivät jo siis ole), voitte päättää päivän, jolloin YHDESSÄ aloitatte unikoulun ja myös PYSYTTE siinä, vaikka mikä olisi. Sitten, kun iltatoimet suoritettu, peittelette yhdessä lapset sänkyihinsä ja sanotte hyvät yöt ja poistutte huoneesta. Lapset joko rupeavat huutamaan, tai yrittävät tulla pois huoneesta. Kun näin tapahtuu, palautatte välittömästi heidät sänkyihinsä, mitäänsanomatta, niin monta kertaa, kunnes he pysyvät siellä. Varautukaa, että voi kerrallaan kestää muutaman tunninkin ja kokonaisuudessaan useammankin viikon. Yleensä ei sentään. Tärkeintä on johdonmukaisuus sekä lapsianne, sekä toisianne kohtaan. Eli missään tapauksessa kumpikaan teistä ei saa kesken kaiken luovuttaa. Toki voitte yhdessä sopia jonkinnäköisestä vuorottelusta, mutta se täytyy sopia etukäteen ennen projektin aloitusta. Muistakaa, että ette todellakaan ole ainoita, joilla on tämä ongelma. Tämä on yksi vaikeimmista asioista lastenhoidossa. Itse olen käynyt saman läpi lukuisien "yritelmien" jälkeen. Jos haluaa oikeaa tulosta, pitää pysyä päätöksessä.
ehkä turha yrittää tuota nukkumisjuttua ennen.
Esim. nyt olen itse ollut kipeänä, joten ulkoilu vähän jäänyt pari päivää, ja muutenkin joulun alla oli paljon ostoksilla käyntiä yms. aamupäivisin, mikä sotki ulkoilurytmiä.
Jotenkin olen jo vähän puoliksi "luovuttanut" tuon tarkan päivärytmin kanssa, koska se tietty menee totaalisen sekaisin aina kun on joku tämmöinen juhlapyhä, mutta myös aika sekaisin ihan tavan viikonloppuna.
Mies kun haluaa sitten vk-loppuna nukkua pitkään eikä halua että kukaan muukaan herää.
(Esim. minä en saisi nousta, jos joskus heräisinkin pirteänä ja haluaisin lähteä päivän toimiin - mun pitäisi jäädä hänen siihen viereen, naimaan varmaan, mutta semmoisesta pakko-olosta se halu viimeistään aina häviääkin... Lapset saa nousta jos menevät katsomaan keskenään telkkaria.)
Ja sitten aamupala, kun siihen asti päästään, kestää pitkään ja hartaasti pari tuntia. Siinä kohtaa kun hän miettiin että nyt lähdettäisiin kauppaan tai ulos, niin olisi jo meidän normi-arki-rytmin mukaann lounasaikakin jo ohi ja päiväuniaika.
En siis jaksa kertakaikkiaan enää edes yrittää mitään tarkkoja rytmejä (paitsi sen verran viikolla mitä pakko, että ehtii kerhot yms. hoitaa), kun miehelle ei mitenkään käy että niitä noudatettaisiin vk-loppuna.
Siksi onkin niin ironista, että hän olettaa että lapset illalla menisi sitten kuitenkin kiltisti nukkumaan kun hän käskee.
ap
oi miksi sä ap hypit sun miehesi oikkujen mukaan? Tuo ei ole normaalia ja sitä ei saa sietää! Nyt parisuhde kuntoon! Ei noin voi kasvattaa lapsiakaan:( Eihän tää ole provo? Kuitenkin on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinäpähän keittelette omaa soppaanne... jos haluaa muutoksia, niihin pitää sitoutua joka päivä... ei vain välillä
oi miksi sä ap hypit sun miehesi oikkujen mukaan? Tuo ei ole normaalia ja sitä ei saa sietää! Nyt parisuhde kuntoon! Ei noin voi kasvattaa lapsiakaan:( Eihän tää ole provo? Kuitenkin on...
enkä mä hypikään sen oikkujen mukaan, mutta sittenhän se onkin just koko ajan naama norsun vitulla ja masentunut ja kiukuttelee ja vaikka mitä ja on kiukkunen lapsillekin, jos ei vaikka aamulla vaimo voinut hälle suoda viittä minuuttia.
Siksi yritän toki välillä huomioida sitäkin, koska eihän kaikkea voida munkaan mielen mukaan tehdä ja mennä.
Mutta jotenki se sen tyyli on niin VAATIVAA ja pakottavaa, että ärsyttää.
"Huomenta"kin sille pitäis sanoa jotenkin tosi reippaasti, väsyneellä äänellä hiljaa on heti huono tai hän ei halua kuulla sitä.
Ylipäänsä ärsyttää että hän haluaa että pitäisi jotenkin teennäisesti toivottaa hyvää huomenta, joka olisi kyllä kaunis tapa, mutta jos ei meillä aina muutenkaan käyttäydytä niin kauniisti (kiitos, hei tulin kotiin, hei hei kulta lähden nyt, anteeksi... karjutaan, hävitään ovesta johonkin yms.), niin miksi tehdä tuollaisesta sitten kauhea numero.
ap
aloittaa projektin. Suunnittelette sen huolella ja pysytte tiukasti suunnitelmassa. Elikkä ihan ensinnäkin pitäisi olla selkeä päivärytmi. Ruokailut samaan aikaan, jos lapset nukkuvat päiväunia, sen tulisi olla aina samaan aikaan ja tarpeellinen määrä ulkoilua joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Sitten yksi tärkeä seikka, mikä minulle tuli mieleen, että vietättekö te kaikki yhdessä tarpeeksi aikaa perheenä. Joskus lapset nimittäin haluavat nukkua vanhempien vieressä, tai tekevät muuten nukkumaanmenosta shown, jos eivät saa tarpeeksi jommalta kummalta, tai molemmilta vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Miettikää yhdessä, että vietättekö tarpeeksi aikaa perheenä niin, että oikeasti keskitytte lapsiin. Sitten, kun nämä asiat ovat kunnossa(elleivät jo siis ole), voitte päättää päivän, jolloin YHDESSÄ aloitatte unikoulun ja myös PYSYTTE siinä, vaikka mikä olisi. Sitten, kun iltatoimet suoritettu, peittelette yhdessä lapset sänkyihinsä ja sanotte hyvät yöt ja poistutte huoneesta. Lapset joko rupeavat huutamaan, tai yrittävät tulla pois huoneesta. Kun näin tapahtuu, palautatte välittömästi heidät sänkyihinsä, mitäänsanomatta, niin monta kertaa, kunnes he pysyvät siellä. Varautukaa, että voi kerrallaan kestää muutaman tunninkin ja kokonaisuudessaan useammankin viikon. Yleensä ei sentään. Tärkeintä on johdonmukaisuus sekä lapsianne, sekä toisianne kohtaan. Eli missään tapauksessa kumpikaan teistä ei saa kesken kaiken luovuttaa. Toki voitte yhdessä sopia jonkinnäköisestä vuorottelusta, mutta se täytyy sopia etukäteen ennen projektin aloitusta. Muistakaa, että ette todellakaan ole ainoita, joilla on tämä ongelma. Tämä on yksi vaikeimmista asioista lastenhoidossa. Itse olen käynyt saman läpi lukuisien "yritelmien" jälkeen. Jos haluaa oikeaa tulosta, pitää pysyä päätöksessä.
ehkä turha yrittää tuota nukkumisjuttua ennen.
Esim. nyt olen itse ollut kipeänä, joten ulkoilu vähän jäänyt pari päivää, ja muutenkin joulun alla oli paljon ostoksilla käyntiä yms. aamupäivisin, mikä sotki ulkoilurytmiä.Jotenkin olen jo vähän puoliksi "luovuttanut" tuon tarkan päivärytmin kanssa, koska se tietty menee totaalisen sekaisin aina kun on joku tämmöinen juhlapyhä, mutta myös aika sekaisin ihan tavan viikonloppuna.
Mies kun haluaa sitten vk-loppuna nukkua pitkään eikä halua että kukaan muukaan herää.
(Esim. minä en saisi nousta, jos joskus heräisinkin pirteänä ja haluaisin lähteä päivän toimiin - mun pitäisi jäädä hänen siihen viereen, naimaan varmaan, mutta semmoisesta pakko-olosta se halu viimeistään aina häviääkin... Lapset saa nousta jos menevät katsomaan keskenään telkkaria.)Ja sitten aamupala, kun siihen asti päästään, kestää pitkään ja hartaasti pari tuntia. Siinä kohtaa kun hän miettiin että nyt lähdettäisiin kauppaan tai ulos, niin olisi jo meidän normi-arki-rytmin mukaann lounasaikakin jo ohi ja päiväuniaika.
En siis jaksa kertakaikkiaan enää edes yrittää mitään tarkkoja rytmejä (paitsi sen verran viikolla mitä pakko, että ehtii kerhot yms. hoitaa), kun miehelle ei mitenkään käy että niitä noudatettaisiin vk-loppuna.
Siksi onkin niin ironista, että hän olettaa että lapset illalla menisi sitten kuitenkin kiltisti nukkumaan kun hän käskee.
ap
No tämä kyllä kuulostaa nyt siltä, että olet yrittänyt saada miestäsi tajuamaan, että tämä ei voi jatkua. Ja jos kerran olette perheneuvolassakin käyneet, eikä siitä ollut hyötyä ja olet yrittänyt muutenkin kaikkesi, niin minusta sitten sinun pitäisi harkita vakavasti eroa. Ihan vaan lastesi takia. Tuollainen sekava elämä ei tee hyvää lapsille. Se, että miehesi ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhön ja haluaa tehdä mitä huvittaa, kertoo siitä, että hän on täysin kypsymätön ja aivan liian itsekäs perheen isäksi. Tee itsellesi ja lapsillesi palvelus ja ota ero hänestä.Lupaan, että saat asiat kuntoon paremmin itse.
Miehesi kuulostaa sitä paitsi NARSISTILTA. Semmoiset eivät edes kykene parantumaan, koska eivät kykene sairautensa vuoksi tajuamaan omaavansa mitään ongelmia. Jätä se heti!!!!!!!!!!!!!!!!
miehesi on täysi ääliö tai sinä esität marttyyria tai molempia. Ei teidän lapsianne auta pätkääkään se, että täällä haukutaan miestäsi sinun iloksesi. Sanot miehelle, miten lapsiperheissä yleensä eletään/mitä suositellaan (esim. rytmit) ja näiden mukaan mennään (tietyllä neuvotteluvaralla tietysti) tai sitten sinä ja lapset menette. Julmaa, mutta tuollaisiin "minä olen täydellinen, vaikka en tekisi mitään" -miehiin ei tehoa mikään hyssyttely! Sun pitää itsekin kantaa nyt vastuuta eikä syyttää vain miestä. Oma mieheni on muuten sellainen, että hänen on tosi vaikea ajatella asioita lasten kannalta sillai pitkäjänteisesti arjessa, hän on selvästi parempi isompien lasten kanssa. Hänellä ei riitä arkijärkeä ja empatiaa elää parivuotiaan sählärin kanssa kaikkien arkitoimien keskellä. No, onneksi itse olen parempi juuri pienten lasten kanssa :)
mutta ei sekään ole niin yksinkertaista.
seikkoja eroa vastaan esim.
- on meillä rakkautta ja tunteitakin
- seksi ihan jees kuitenkin
- ei mua kiinnosta ehdoin tahdoin ruveta yh:ksikaan
- ja mites sitten yh:na kun pitäis lasten mennä isälle yökylään, se vasta karmeeta oiskin (sitäpaitsi se tissuttelee välillä liikaakin, niin en mielellään päästäis lapsia sille)
- monessa muussa asiassa meillä menee kuitenkin hyvin
- onpahan siinä hyvä "elättäjä" :)
- ei jaksaisi laskea elintasoaan, nyt kuitenin kun moni muu asia ihan ok, en ainakaan haluaisi tästä talosta luopua (mikä ois pakko jos eroaisi)
- ei meidän lasten asiat nyt NIIN huonosti ole kuitenkaan, en tiedä oisko ne sen paremmin yh:n lapsena
niin että syitä on monia, miksi nyt ero ei ehkä kuitenkaan ihan vielä ole se juttu....
ap
siis sitoo lapsen peiton sisään? Riehuu jos ei 4v ja 2v osaa itse pukea yöpukua? Tekisit ensin sille ukolles jotain! Mä en hetkeäkään katelisi jos mun mies pitäisi väkisin lasta peiton sisällä...hassua muuten että sun ongelmas on miehes arvovalta kun toimii näin kieroutuneesti!